Elikkä asiani on tämmöinen. Petin miestäni kun vielä seurustelimme. Se oli vaikka EN puolustele itseäni känni sekoilu. Ollaan nyt oltu naimisissa jo vuosia ja toisiin en ole kertaakaan edes vilkaissut ja suhde meillä on mahtava. Olin silloin pettäessä tosi nuori eli 18 vuotias. Nyt jo ikää tullut mukavasti.Vain yhden kerran sen tein ja paljon ennen kihlautumista ja papin aamenta. Asia vaivaa vieläkin, mutta mitäpä hyötyä kertoa? saisin vain puhtaan omantunnon ja mieheni mielipahaa. Eli asian annan olla? virheistä opin ja mitään rumempaa en tiedä kuin pettäminen! -Mummeli-
Yksi ainoa kerta
ja kadun.
8975
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
minä olen sitä mieltä että jätä asia itsellesi. ilmeisestikin kadut tapahtunutta eikä sitä muuttaakkaan voi. katse kohti huomista ja vaalikaa rakkauttanne.
Kiitos vastauksestasi. Samaa olen kyllä itsekkin mieltä. En vain voi tajuta missä mielen häiriössä sen menin silloin tekemään. Mieheni on aivan mahtava ihminen ja kaikki toimii. Se oli sitä nuoruuden lapsellisuutta kait.
se on tuo viinapiru mikä onnistuu saamaan kaikki sekaisin. itselläni kokemusta asiasta. nuorena ei tee varmastikaan kaikkein parhaimpia ratkaisuja, vaikkei niitä välttämättä tee aina vanhempanakaan. voi ainoastaan myöntää virheensä ja todeta ettei kukaan ole täydellinen. älä vaivaa enää päätäsi asialla, olet varmasti virheestä viisastunut. :)
Jos sitä paholaista ei olisi tuskin olist mennyt ja pettänyt. Anna asian olla ja älä murehdi enää.
koska muuten en saisi mielenrauhaa. Niin kauan asia kummittelisi mielessäni, koska tietäisin sisimmässäni, että olen tehnyt väärin häntä kohtaan ja häneltä pitäisi pyytää anteeksi. Sitä kutsutaan rehellisyydeksi. Se on vaikeaa, mutta se kantaa hedelmää pidemmällä tähtäimellä.
Niin sitä kertomista olen miettinyt, mutta onko enää mitään hyötyä? vaikka sitten olisin rehellinen. Kerronko asiasta vain sen takia, että saisin itselle hyvän omantunnon ja "puhtaat" paperit vai miten sanotaan.
Olen ajatellut asiaa niinkin, että oma typerä mokani ja sen hintana kannan salaisuuden ja kärsin jo nyt kumminkin laimentuneesta huonosta omastatunnosta. Olen tavallaan hyvittänyt asiaa olemalla malli vaimo ja hyvä ihminen.
En sitten tiedä. Asiasta on kumminkin niin kauan aikaa. Kertoa ehkä olisi pitänyt jo kauan aikaa sitten.
älä kaiva vanhoja haavoja auki, sääästät myös itseäsi. itse aviossa ja kaikki ok , mutta hiljaisuus on joskus kultaa..
Ei tosiaan mitään järkeä rueta nyt kaivamaan vanhoja asioita. Ketä se sitten hyödyttää jos onnellisia olette ja muutenki.
Unohda asia. Monet tekee pahempaaki eikä edes kadu!