Tyttöystäväni tai siis nykyään EX-tyttöystäväni jätti minut noin kaksi viikkoa sitten. Olimme viisi vuotta yhdessä joista neljä asuimme yhdessä.
Mitä tehdä kun tuntuu niin pahalta... Mikään ei kiinnosta eikä mihinkään pysty keskittymään... Ruokahalukin vaihtelee päivittäin välillä ei pysty kuin juomaan jotain... Tiedän Tiedän aika parantaa !! Mutta nyt se ajattelu ei vaan tunnu auttavan ! Kaipaan niin toisen kosketusta ja sitä kun voi iltasin käpertyä toisiinsa sohvalla... Kaipaan toisen tuoksua... halailua... suukottelua... rakastelua... On todella yksinäistä kun ajatukset pyörii ihmisessä jota et voi enään saada... :(
Eikä sitä yksinkertasesti jaksa joka päivä nähdä kavereitakaan tai pyöriä kaupungilla jos vaikka näkis vilaukselta exän... Haluan olla yksin mutta en halua olla YKSIN...
Mitä tehdä kun tuntuu niin pahalta... Mikään ei kiinnosta eikä mihinkään pysty keskittymään... Ruokahalukin vaihtelee päivittäin välillä ei pysty kuin juomaan jotain... Tiedän Tiedän aika parantaa !! Mutta nyt se ajattelu ei vaan tunnu auttavan ! Kaipaan niin toisen kosketusta ja sitä kun voi iltasin käpertyä toisiinsa sohvalla... Kaipaan toisen tuoksua... halailua... suukottelua... rakastelua... On todella yksinäistä kun ajatukset pyörii ihmisessä jota et voi enään saada... :(
Eikä sitä yksinkertasesti jaksa joka päivä nähdä kavereitakaan tai pyöriä kaupungilla jos vaikka näkis vilaukselta exän... Haluan olla yksin mutta en halua olla YKSIN...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tässä olisi selkeästi laastarisuhteen paikka. Illalla radalle.
Hehe;)
tai no mun erosta on kauemmin -se tapahtu kesällä.
Ite halusin erota kun mies törttöili mutta ei se helppoa ole näinkään päin kun vielä rakastaa ja ikävä on kova.
Mulla onneks on koira jonka avulla jaksan kun siitä ei kukaan muukaan pidä huolta! Muuten oisin jo aikaa sitten jääny sängyn pohjalle...
Vielä yhdessä asuessa tuli juteltua ongelmista ulkopuolisille mutta kaikki varmaan olettaa että kaikki on hyvin kun on eronnu ja päässy eroon ihmisestä joka ei aiheuta kun murhetta. Mutta eipä se ihan niinkään ole...
KAikissa ihmisissä on hyvääkin mutta joskus sitä huonoa on vana niin paljon enenmmän.
Aika vaikee on sanoa mikä auttaa kelläkin mutta mä ainakin olen aatellu että enskesänä on jo paljon helpompaa jne.
Välillä vieläkin tulee päiviä ettei mikään huvita ja tuntuu että elämä on pilalla jne.
Pitää vaan elää päivä kerrallaan....
Hei!
Niin tutulta kuulostaa tuo kirjoitus...haluaisi olla yksin, mutta ei YKSIN. Ei jaksa nähdä ketään, mutta toivoo että olisi ihmisiä ympärillä, jotka repisi vaikka väkisin jonnekin.
Aika auttaa kyllä, mutta sekin vasta ajallaan :) Itellä toimii ehkä parhaiten työhön ja opiskeluihin keskittyminen. sillä saa aikaa kulumaan ja yhtäkkiä huomaankin että nyt erosta on kulunut jo niin ja niin kauan ja että en ole edes ajatellut asiaa kun en ole ehtinyt. Keskity siis johonkin muuhun asiaan. Toimii mulla!
jolta on riistetty TUTTIPULLO.Ei ole ihme jos nainen jättääkin tuommosen.!Ole MIES.!!!Maailma on täynnä NAISIA.!JOS ET KETÄÄN SAA ON OMA AVUTTOMUUS SIIHEN SYY.Häpeäisit edes tänne palstoille tulla surkuttelemaan.!Vaikeudet on siksi et ne voitetaan.! ANTKAA TOIVOA.!Voi Vkaa.
No sitähän varten täällä nämä palstat on, että apua voi ja saa pyytää! Täällä jaetaan kanssaihmisten kokemuksia herranjumala!
Ja mitäs itse täällä märiset? Häpeisit vaan kuule itse tulla tänne palstoille sättimään ihmisiä kenellä sattuu juuri nyt olemaan vaikeaa!
mielipidettä tuoda esille.!!!Vai täällä apua pyydetään ja saa.!!EHE.!EHE.!Kokemuksia jaetaan ja kerroin juuri kokemuksia joita nähnuyt olen.HERRAJUMALA SENTÄÄN.!!! Ja vaikeaa.???? Mikä on vaikeaa.???NYYH NYYH KU ON VAIKEAA.! ÄITII !Kyllä sinun kaltaisilla on TOSI VAIKEAA.!!See koira ÄLÄHTÄÄ.!
jos sua yhtään lohduttaa niin itse olen aivan samassa tilanteessa tällä hetkellä mikään ei kiinnosta ja ajatukset vain pyörii exän ympärillä tuntuu kyllä aika lailla lohduttomalta herää vain kysymyksiä et miksi näin kävi no niihinkin on kyllä joitain vastauksia
Aika sama tarina mullakin...yhdessä vuosia, nyt erossa viikon. Nyt vasta alkaa ymmärtämään että tää suhde oli tässä. Aika yksinäiseltä tuntuu ja tulevaisuus (varsinkin tulevat lomat) pelottaa. Tunteet menevät vuoristorataa. Välillä tuntuu että ero on helpotus, toisaalta taas tuntuu että on tehnyt suuren virheen kun suhteen on päästänyt näivettymään.
Se tässä lohduttaa, että jokaisen eron jälkeen on elämä aina mennyt parempaan suuntaan kuin koskaan sitä ennen. Näin ainakin omalla kohdalla.
Vaikka alku on tuskaa, kannattaa pitää itsensä aktiivisena ja rutiineissa kiinni. Duunissa saa ajatukset muualle. Sauna ja pari bisseä helpottaa. Liikunta helpottaa oloa oikein paljon.
Mun stoori...
Nii,,,oon ollu parisuhteessa nyt melkein 18-vuotta. Rakastettiin ihan simona toisiamme siitä noin 16-vuotta. Nyt rakastan enää minä. Mua ei halata, pussata tai mulle ei ees puhuta. Mahtaa lapsetki ihmetellä, että mitä helvettiä on tapahtunu. Itte ihmettelen sitä kun luulin tuntevani hänet kuin omat taskuni ja nyt olen huomannut, että en tunne häntä ollenkaan.
Oon ollu ihan paskana viimeset 1,5 vuotta. ihmetelly ja itkeny paljo. Mutta nyt on itkut itketty ja aivan sama miten käy.
Rakastan vieläkin, mutta sanonta siitä, että miehet ei puhu eikä pussaa näyttää pätevän ihan samalla tavalla naisiinki.
Muistakaa te kaikki joita on "lyöty märällä kinttaalla kasvoihin", että ero ei ole elämän loppu. Se on mahdollisuus!!!!
Toi on hyvä -> Linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa ;-)
Sille ei vaan voi mitään, jos rakkaus loppuu. Se kirpasee, mutta pakko vaan mennä eteenpäin ja aina tulee uusia ja usein parempia vaikka joskus tuntuu, että se ei oo edes mahdollista.