Nyt kaivattaisiin kokemuksia ihmisiltä, joiden puoliso/seurustelukumppani on Nigeriasta. Oma aviomieheni on joruba. Olemme olleet naimisissa kaksi ja puoli vuotta, tällä hetkellä asumme erillämme ja harkitsen avioeroa. Tilanteessamme ei ole kyse pettämisestä tai hyväksikäytöstä, vaan enempi siitä, että en tunne meidän olevan kumppaneita kuten avioparin mielestäni kuuluisi. Olemme myös molemmat kovin kiivasluonteisia, joten riidat ovat tosi raivokkaita.
Koko tänä aikana emme ole myöskään hitsautuneet perheeksi vaikka meillä yhteinen lapsi onkin. Mieheni on kova tekemään töitä, lapsen syntyessä hänellä oli kokopäivätyö ja lisäksi yötyö, joten vauvanhoito jäi kokonaan minun vastuulle.
Olen myös huomannut, että hänellä on hyvin kova elämänasenne, empatialle ei jää kauheasti sijaa. Luulisin, että tämä on seurausta kotimaansa yhteiskunnan tilasta, vaikka hän tuleekin keskiluokkaisesta perheestä. Kertokaa siis kokemuksianne (jos omakohtaisia), ja toivomus olisi asiallisesta keskustelusta (tämä varmaan turha toive, huokaus.)
Koko tänä aikana emme ole myöskään hitsautuneet perheeksi vaikka meillä yhteinen lapsi onkin. Mieheni on kova tekemään töitä, lapsen syntyessä hänellä oli kokopäivätyö ja lisäksi yötyö, joten vauvanhoito jäi kokonaan minun vastuulle.
Olen myös huomannut, että hänellä on hyvin kova elämänasenne, empatialle ei jää kauheasti sijaa. Luulisin, että tämä on seurausta kotimaansa yhteiskunnan tilasta, vaikka hän tuleekin keskiluokkaisesta perheestä. Kertokaa siis kokemuksianne (jos omakohtaisia), ja toivomus olisi asiallisesta keskustelusta (tämä varmaan turha toive, huokaus.)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tällä palstalla, mutta jos haluat kirjoitella
niin kirjoita:([email protected] )
Myöskin puoliso samasta maasta.
Mites sexi sujuu?
[email protected]
Mieheni on Nigeriasta.
Meillä ei ole jälkikasvua.
Olen huomannut että avioliitto ei ole niin tasavertaista kumppanuutta kuin olisi suomalaisen miehen kanssa.
Lapsen arkinen hoitaminen ei ole tärkeätä.
Miehet ovat töissä ja vaimot hoitavat jälkikasvun.
Ongelman tuo lisäksi että miehillä ei ole sukua Suomessa , joten sosiaalinen verkosto on huomattavasti suppeanpi.
Ei ole kuin yhdet isovanhemmat suomessa, jotka voisivat tarvittaessa toimia lapsen vahteina.
Tämän päivän suomalaiset isät hoitavat lapsiaan ja ovat tottuneita ajatukseen että luovat heti vauva ajasta lähtien suhteen lapseensa.
Kyllä se on ihan miehen ja isän tehtävä hoitaa myös kotia , siivota , tehdä ruokaa , pestä pyykkiä , viedä lapsia päiväkotiin , harrastuksiin ja osallistua lapsen koulun vanhenpain iltoihin.
Päästää äiti harrastuksiin ja harrastaa lapsen kanssa.
Suomessa äidit joutuvat palaamaan työelämään varhain, suomessa ei yhden ihmisen palkalla elä. Meillä ei ole kotiapulaisia jotka voisivat hoitaa kodin askareita.
Yhteiskunnan järjestelmä on erillainen.
Vaikeinta itselleni oli myöntää eroavaisuus siinä että omassa lapsuudessa opitut perhetavat eivät toimi enään.
Oma isäni hoiti lapsia , kävi töissä , kantoi palkan kotiin ,osallistui perheen arki askareisiin , vei harrastuksiin , ym.
Mutta en odotaisi mieheltäni hänen käytöstapojaan.
Mieheni on afrikkalainen, käytöstavat ovat erillaiset ja siihen on sopeuduttava, hyväksyttävä, jos yhdessä haluaa arjen jakaa.
Tämä arjen jakaminen on lapsuudessa opittua ja se tuo ristiriitoja suhteissa.
Voimia ja jaksamista teille ja mieti tarkkaan .
Ei se elämä yksinhuoltajanakaan ruusuista ole.
Mutta huonossa suhteessa on ikävä elää.
Jos asutte Suomessa niin kyllä se on miehesi jonka pitää sopeutua maan tavoille mytös parisuhteessanne, eikä sinun nigerialaisille tavoille. Voit ihan hyvin vaatia sitä ja jos äijälle ei kelpaa maassa maan tavalla niin osta sille menolippu Lagosiin.
"Mieheni on afrikkalainen, käytöstavat ovat erillaiset ja siihen on sopeuduttava, hyväksyttävä, jos yhdessä haluaa arjen jakaa."
Asutteko te Suomessa? Silloin on miehen parasta sopeutua Suomen oloihin. Suomessa tosiaan miehet saavat luvan osallistua lastenhoitoon ja kotitöihin.
Miksi te aina kuvittelette , että nämä tietyt ulkomaalaiset saavat muutenkin kohdella teitä ihan miten sattuu? Tehdä asioita joista suomalainen mies lentäisi välittömästi pellolle? Ja niitähän ne tosiaan tekevät, koska suurin osa on mennyt naimisiin vain ja ainoastaan oleskeluluvan tai muun hyötymisen takia.
Edellinen viesti ei siis aloittajalta.
vertaistukea, silloin joskus. ex mies oli nigerialainen. Ei tosin ollut joruba. Hän oli kiivas ja joskus jopa aggressiivinen. Töitä hänkin teki, mutta minulle hän ei koskaan antanut rahaa. Ruuat piti minun maksaa. Pari vuotta hänen menoa katsoin, kun sain tarpeekseni. Valheista hän jäi useasti kiinni, mutta syytti minua vainoharhaiseksi ja kielsi itse tehneensä mitään väärää.
T. onnekkaasti suomalaisen vaimo
suhteet ja avioliitot onnistuu,kun ei ne meinaa aina onnistua suomalaisllakaan.
Olen kuullut,että mustat miehet ajattelevat suomalaisen naisen olevan vaikea,kuulostanut jopa siltä,että vika aina naisessa.
Meillä myös ero on vireillä. Miehen mielestä teen tietysti väärin lasta kohtaan ,kun haluan erota (ja samaa paasaa koko Nigerian suku). Kukaan heistä ei suostu uskomaan, ettei ole hyväksi lapselle kasvaa keskellä hirveitä riitoja (parhaimmillaan mies on töninyt mua pitkin seiniä jopa silloin kun mulla on ollut lapsi sylissä).
Empatiakykyä ei kenelläkään tuntemallani nigerialaisella ole pätkääkään. Yleinen asenne on kaikki mulla heti eikä muilla väliä. Suku kyllä otti avosylin vastaan ja hoki miten olen heidän siskonsa jne jne. Vaan, kun mies päätti heittäytyä väkivaltaiseksi ja itse halusin pois miehen luota enkä suostunut antamaan anteeksi heti saman päivänä (enkä kyllä anna edelleenkään) niin minulle tehiin hyvin selväksi kenen puolella suku on. Yksikään heistä ei suostunut millään tavalla näkemään asioita minun kannaltani vaan olin paska valkoinen ämmä joka tuhoaa perheensä ja vie heiltä heidän vauvansa (siis oman lapseni).
Mutta siis tuo väkivalta oli meillä vain viimeinen niitti tähän liittoon. En kestä sitä, että olen olemassa vain jos hymyilen. Jos itken niin mies lähtee ovat paukkuen pois, jos olen sairas tai väsynyt niin kohtelu on samaa. Miehenllä on myös varsin mielenkiintoine taito lukea ajatuksia. Jos aion sanoa jotain (jos on kyse jostain asiasta mistä olemme erimieltä), mies keskeyttää kahden sanan jälkeen ja kertoo mitä aioin sanoa ja mitä ajattelen. Jos taas saan sanottua jotain, pystyy mies vääntämään sen aivan joksikin muuksi kuin mitä sanoin. Lisäksi rajoitukset pukeutumisesta yms. ahdistavat..
Viime viikon Silminnäkijä dokkarissa näkyi hyvin nigerialaisten ahneus rahaa kohtaan. Jopa äiti voi myydä lapsensa saadakseen hänet tienaamaan Euroopan ihmemaahan. Tai, että kirkkokaan ei auta jos et maksa.. (http://areena.yle.fi/hae?cid=164612&pid=166383 , tuo ensimmäinen linkki "Loukussa").
Vaikka avioliittomme ei mieheni kanssa olekaan toiminut toivotulla tavalla, en silti koe mitään tarvetta stereotypioida hänen etnisyyttään. En pidä häntä pahana ihmisenä, ja välitän hänestä yhä. Enempi on kyse siitä, että emme sovi toisillemme, molemmat itsepäisiä ja machoja (kuka pissii pisimmälle-kisa usein päällä). Mieheni ei ole koskaan ollut väkivaltainen minua kohtaan. Nyt asiaa pohdittuani, en pidä itseäni kykeneväksi suhteeseen, jossa puolisot näin erilaisista kulttuureista, en ole mikään maailman joustavin ihminen ja kompromissien tekeminen miehen kuin miehen suhteen on minulle todella vaikeaa.
En koe vastenmielisyyttä Nigeriaa tai nigerialaisia kohtaan, enkä pidä heidän kulttuuriaan huonompana kuin muitakaan, vain erilainen. Onhan lapsenikin puoliksi nigerialainen ja toivon, että hän saisi solmittua tiiviit suhteet myös isänpuoleiseen sukuunsa ja kotimaahansa.
Mutta väkivaltaiseen suhteeseen ei kannata jäädä ja toivonkin sinulle voimia!=)
Ei ollut mahdollisuutta katsoa tuota Loukussa-dokumenttia suorana tv:stä, joten katsoin sen nyt tuon linkkisi kautta. Kyllä oli kurjaa katsoa naisten ja lasten ahdistusta mieheni kotimaasssa. Naiset olivat valmiita antamaan lapsensa tuosta noin vaan jonkun tuntemattoman matkaan länsimaihin vietäväksi!
On karvalakki,pieksut ja pilkkirukkaset.