mies tuskin välittää musta viikonloppusin..ryyppää vihamiesteni kanssa,tekeee turhia lupauksia ja koskaan ne ei pidä.sanoo rakastavansa mutta siltä se ei tunnu. tosin mies alkoholisti,mutta ei sen piikkiin voi kaikkea pistää. muita kavereita minulla ei ole,menettänyt kaikki,koska minusta puhutaan perättömiä asioita jne,pitkä tarina skin jo yksistään... en haluaisi satuttaa itseäni tässä suhteessa enempää,mutta erotakkaan en halua,koska pelkään lopullista yksinäisyyttä ja paikkakuntaakin pitäisi vaihtaa... masennuksesta kärsin,joka johtunee osaltaan tästä kipeästä suhteesta.. sattuu kun olen ulkona elämästäni...
en osaa erota
sattuu...
6877
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä kysyn nyt sulta, onko sun hyvä olla itsesi kanssa? Ei siltä kuulostanut. Usko mua, elämän voi rakentaa uudelleen ja uusia kavereita saa ja uusi kaupunkikin voi olla hyvä asia. Joskus se tekee hyvää olla hetki ihan itsekseen ja miettiä rauhassa mitä haluaa. Sä pärjäät, vaikka olisit yksin, ei maailma siihen lopu.
Sanot olevasi oman elämäsi ulkopuolella, eikö se ole jo kirjoitettunakin, ihan kamalaa. Sun pitää olla oman elämäsi valtias ja päätät mikä sinulle on hyväksi ja teet niin. Joskus pitää tehdä vaikeita valintoja, mutta kaikesta selviää.
Paljon voimahaleja ja tsemppiä sinulle :o)
Samoin Voimia ja haleja sulle yksinäinen.. Tuntuu kamalalta kun meitä surullisia on niin monta tässä maassa tai täällä maailmassa mutta kai se kuuluu elämään. Tsemppiä kaikkeen mitä ikinä teetkin suhtees kanssa, sä pärjäät!!!
Tähän vielä lisäisin, että kannattaa mennä lääkäriin ja yrittää saada tueksi jokin lääkitys jos tuntuu että on vallan masentunu. Ja sitten muuttaa muualle ja vaihtaa ympyröitä kokonaan.
Kyllä niitä hyviä asioita alkaa tapahtua, kun saa tuollaisen ison mustan aukon pois elämästään.
Ja jos lääkkeet kammottaa, niin sisukkaasti vaan pois tuollaisen miehen vaikutuspiiristä omin voimin. Tottahan nyt moinen elämä imee ihmisestä viimeisetkin hyvät energiat. Kummasti alkaa taas virtaa löytyä, kun ei tarvii tuhlata voimiaan joutavan miehen asettamiin kompastuskiviin.
Kannattaa vaan lähteä, eikä jäädä odottamaan, että puhutaan ympäri! Kohta ei oo sitä vähääkään reippautta jäljellä..nyt vielä oli halua ja voimia hakea täältä neuvoja.
Nosta pää pystyyn ja ala elämään omaa elämääsi, astu sisään, älä koputa! On vain yksi elämä, MUISTA SE !!! Se eka askel pois suhteesta on vaikein, toinen jo kevyempi.Yksinäisyyttä ei kannata pelätä, ihmisiä riittää kun vain lähdet oikeasti ulos. Usko itseesi, sä oot hyvä!!
kiitos siis kaikille jotka jaksoivat lukea juttuni ja rohkaisivat minua elämään elämää,oli myös mukava huomata että ihan ventovieraat välittävät ihmisistä ja "lohduttavat"...tuntui kivalta :) ja käytän masennus lääkkeitä sosiaalisiin pelkotiloihin ja masennukseen,joten se asia on ollut jo hoidossa,jotenkin vaan olen liimautunut tähän mieheen enkä osaa päästää irti...kun on ainoa mitä jäljellä on. mutta kuitenkin siis elämä jatkuu..siihen nyt pyrin että löydän sen oman elämäni.
Kertomus tuntu tutulta. A.H. kertoi miksi hän ei voi enää rakasta.