Olen kiinnostunut eräästä miehestä, jonka kanssa törmäämme muutaman kerran kuukaudessa sattumalta. Mies on oikeastaan jo ensi kerran näkemisen jälkeen katsellut pitkään, hymyillyt, tullut juttelemaankin (tosin ihan lyhyitä juttutuokioita). Rohkaisin itseni ja vein miehelle numeroni siinä toivossa, että hän ottaisi yhteyttä. Eipä kuitenkaan ottanut. Missä mättää? Ja sen piti olla hyvä juttu että naiset tekee aloitteita. Musta ainakin tuntuu, että olen tehnyt itsestäni lähinnä naurettavan.
en enää ikinä
tee aloitetta
13956
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Varattu?!
Sä oot tehnyt itsestäsi ihan tavallisen miehen.
ei edes joka kerta.
kyllä tässä itse kukanenkin saa tehdä itsestään naurettavan aina välillä.
Luulisin, että mies keskimäärin vielä useammin kuin nainen.
Mut, mitä enemmän niitä pakkeja ottaa sen välinpitämättömämmäksi touhua kohtaan muuttuu.
Ei muutaku uutta putkeen.
tulee ylipäänsä välinpitämättömäksi yhtään mistään
niin..tulix maili perille?
Näköjään oli tullu, en viel ollu kerenny käydä kattoos. Pitääpäs perehtyä nyt siihen. :)
perus jampasta 99 alotetta jälessä .. :D
(pojat: tiedän ei se teille riitä:))
ei oo vetäny vielä kännejä sen numeron saamisen jälkeen. Kun oikein toivot ja rukoilet sormet ja varpaat ristissä niin mistä sen tietää vaikka tänä yönä puhelin pirahtais siinä viidenmaissa aamuyöstä.
Mulla tuntuu olevan kädessä aina yksi kortti, eikä se ole mikään valttikortti! Minä vaan pelaan sen yhden kortin kuin se olsi valttia.
Sori. Ei kellään muullakaan ole sen kummoisempia mahdollisuuksia. Sitä pitää yrittää uudelleen ja uudelleen, uudelleen. Tai sitten pitää vaan odotella ja iskeä, kun on oikea aika...ja pelata tosissaan.
suuresti jos olisi tehnyt aloitteen ja tullut torjutuksi... Senpä takia en varmaan ikinä aloitetta tee. Se on miehen tehtävä. Tai sitten se tilanne voisi olla sellainen, ettei kumpikaan selkeästi tekisi aloitetta vaan se menisi omalla painollaan, kohtalon sanelemana. Se olisi ihanteellisin tilanne.
että miehen täytyy kyllä tehdä aloitteita, mutta sillä ei ole mitään väliä (muka) että mies saa lukemattomat pakit? Naiselle se on kerrasta "nyt mä en enää koskaan tee aloitetta", miehelle toi on usein pelkästään normitilanne? Business as usual. Nainen voi antaa pakit hyvin ilkeästi, nainen voi naureskella kavereidensa kanssa (hän on niin suosittu, hän vähintään Rihannan ja Cameron Diazin tasoa maailman tavoitelluimpien naisten listalla) että "toikin yritti mua, voitsä uskooH?"
Miehen oletetaan olevan kumman tunteeton. Naisia ei tunnu pakit antaessaan millään tavoin liikuttavan, että kyllä miehestäkin tuntuu ilkeältä kun päin naamaa kuulee ettei kelpaa tai kiinnosta. He itse muuttuvat kuitenkin maailman murjomiksi hylkiöiksi sillä hetkellä kun ne elämän ainoat pakit tulevat. Naisilla on kyllä jotenkin vääristynyt maailmankuva. Moni nainen kuvittelee olevansa jotain aivan erityistä, joku joka saa ihan kenet hyvänsä haluaa ja jota saavat vain maailman top 10 tavoitelluimmat poikamiehet lähestyä. Miksi naiselle sallittaisiin tuollainen minä luovutan, säälikää mua -asenne jos miehelle ei sallita kuin naurut vasten kasvoja, tai mikä vielä ilkeämpää, kavereiden kanssa yhteinen röhönauru kun poloinen pois käännytetty mies on vielä kuuloetäisyydellä?