Olen ollut poikaystäväni kanssa yhdessä n. 3 vuotta ja ikinä en ole pitänyt suhdetta vakavana vaan lähinnä ajanviettona. Mies on osoittanut kummallista sitoutumisen tarvetta (onneksi sain hänet vakuutettua, että minun kanssani ei todellakaan kannata asua samassa asunnossa ;))
Ikäeroa on rutkasti miehen puoleen ja itse olen vasta täysi-ikäisyyden saavuttanut ja maailma edessä. Se että teininä huumeet kiehtoivat ei kai sanele loppuelämääni? Itse olen lopettanut jo aika päiviä sitten, mies ei. Ei mitään vakavaa, mutta kuitenkin. En halua elää loppuelämääni päihderiippuvaisen kanssa. Itselläni on suuria suunnitelmia tulevaisuuteen ja myös mahdollisuuksia toteuttaa ne.
Miten siis erota kun on perusluonteeltaan (yli)kiltti. Olen kerran jo päättänyt suhteen "loppullisesti", mutta mies onnistui puhumaan minut takaisin. Apua. Pilaan vielä meidän molempien elämät.
Ikäeroa on rutkasti miehen puoleen ja itse olen vasta täysi-ikäisyyden saavuttanut ja maailma edessä. Se että teininä huumeet kiehtoivat ei kai sanele loppuelämääni? Itse olen lopettanut jo aika päiviä sitten, mies ei. Ei mitään vakavaa, mutta kuitenkin. En halua elää loppuelämääni päihderiippuvaisen kanssa. Itselläni on suuria suunnitelmia tulevaisuuteen ja myös mahdollisuuksia toteuttaa ne.
Miten siis erota kun on perusluonteeltaan (yli)kiltti. Olen kerran jo päättänyt suhteen "loppullisesti", mutta mies onnistui puhumaan minut takaisin. Apua. Pilaan vielä meidän molempien elämät.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kait ´se on turhaa olla toisen kanssa vain ajanvietteen takia´.
Keskusteleminen ja kertominen omista tuntemuksista rehellisesti on kait paras. Muutoin puhumattomuus satuttaa.
Ongelmanasi oikeastaan on, että sinut on helppo ylipuhua takaisin.
Ilmoita hänelle vain lyhyesti, että lopetat suhteenne. Älä suotta rupea miettimään syitä. Ilmoita vain "Haluan lopettaa suhteemme."
Tuon jälkeen vältä häntä parhaasi mukaan. Älä rupea "mukavaksi" tai "pysy kaverina". Pistä poikki kerta kaikkiaan.
Loppuminen tulee satuttamaan häntä joka tapauksessa, joten miksi suotta pitkittää sitä "mukavuudella". Se on vähän kuin löisi veitsen kiinni ja kääntäisi haavassa.
Ehdottomasti kannattaa keskustella asiasta. Kerro tunteistasi ja siitä mitä haluat elämältä.
Jos kumppanisi ei osaa ottaa huomioon sinua ja sinun suunnitelmia ja yrittää päästä aineista eroon, sinun on sanottava, että se on joko tai. Sinä tai aineet.
Jos sinä oikeasti haluat hyvän tulevaisuuden. On hienoa kuulla, että aineet eivät sinua enää kiinnosta. On oikeasti pääasia ajatella omaa tulevaisuutta tuossa vaiheessa elämää. Olisi surullisista ajatella, vaikka en sinua tunne, että joudut tulevaisuudessa makselemaan puolisosi elämää, jos aineet vievät hänet todella allikkoon. Ja mieti kuinka sinä itse kärsit. Ja tuollaisen asian pitkittäminen vain pahentaa asioita! Usko pois! Tee jotain! Älä anna hänen manipuloida sinua. Eikä hyvässä suhteessa toista edes manipuloida. Pitäisi sinun puolisosikin pohtia asiaa pikkuisen paremmin. Suhteessa on aina kaksi osapuolta. Ja aineet ovat niin älyttömän paha ongelma.
Mieti, sinulla on yksi elämä käytettävänä. Voit saada niiiin paljon parempaa, kun mietit itseäsi nyt. Älä anna periksi.
Ja puhu myös ystäville ym. ihmisille, jotta saat tukea. Toisen jättäminen on todella vaikeaa jos välittää yhä kuitenkin. Mutta pistä itsesi nyt etusijalle, terve itsekkyys ei ole pahaa. Jos hänen valintansa ovat aineet, sitten on. Aineet on tärkeämpää kuin sinä. Ja sen jälkeen sinun ei tarvitse välittää mitä hän elämällään tekee jos aineet ovat hänen valintansa. Sinullakin saa olla omat valinnat ja oma tahto.
Vaikka aina ero kirpaisee, huomaat vielä joskus kuinka hyvä ratkaisu se on, jos hän ei nyt oikeasti muuta sitä elämänsä suuntaa.
Pysy vahvana. Kyse on itsestäsi. Huomisesta ei koskaan tiedä. Et voi tietää kuinka hyvää saattaa odottaa nurkan takana ja kuinka pienestä se voi olla kiinni.
Itse aineet ei oikeastaan ole isokaan ongelma. En vain näe meillä yhteistä tulevaisuutta. Mies on ihana ja rakastava yms. mutta en ole varma haluanko edes vielä sitoutua kehenkään. Olin nuori kun aloimme seurustelemaan ja olen yhä vasta parikymppinen. Mies taas on jo kolmekymmentä ja varmaan kaipaa vakaata suhdetta minua enemmän. Onkin niin vaikea erota, kun tuntuu, että mies tarvitsee minua. Tiedän kyllä, että loppujen lopuksi satutan miestäkin enemmän pitkittämällä eroa ja ottamalla takaisin tarpeeksi monen lupauksen kautta. Olen avoimesti puhunut, että haluan erota ja että en ole tyytyväinen, mutta mies ei oikeasti ota edes puheitani tosissaan.
Se on vaikeaa.
Mutta sinun on vain tehtävä päätös, muuttaa pois (jos asutte yhdessä) ja olla tapaamatta häntä. Keksi uusia ajanvietteitä, tapaa muita kavereita ..mutta älä pidä häneen yhteyttä.
Ja ymmärrän, että ett halua satuttaa häntä. Mutta ei se ero oikein onnistu, jos olet tukemassa ja auttamassa häntä koko ajan. (Ainakin se on vaikeampaa ja helposti palaatte taas yhteen.)
"Olen avoimesti puhunut, että haluan erota ja että en ole tyytyväinen, mutta mies ei oikeasti ota edes puheitani tosissaan."
Ei varmaan niin, jos haluaa yhä jatkaa kanssasi. Mutta sinun on itse tehtävä tuo päätös erosta ja tehtävä se. Ajattele omaa elämääsi ja sinun on pakko olla itsekäs. Jos oikeasti haluat erota ja olet vain kiltteyttäsi hänen kanssaan.. Ei se kannata. Voimia sinulle. Ja toimi:)