Masentaisi näitä lukiessa, jos en tietäisi, että jos itse ajattelen, niin kuin ajattelen, täytyy olla muitakin. Monen mielestä uskollisuus tuntuu olevan naiivia, tylsää, tekopyhää moralisointia. On "aikuista" ja "realistista", että pitkän parisuhteen piristykseksi tarvitaan syrjähyppyjä. Mitä toinen ei tiedä, se ei häntä loukkaa. Uskollisuus on tuskastuttavaa itsensä rajoittamista.
Niin... Kunpa useammat tutustuisivat itseensä, ennen kuin sitoutuvat toiseen. Itse elin sinkkuna 23 vuotta, tapailin paljon ihmisiä, korkeintaan pari kuukautta samaa tyyppiä. Olisin ollut valmis sitoutumaan, jos vain se oikea olisi löytynyt. Näin jälkeenpäin olen äärimmäisen tyytyväinen, että löysin hänet vasta vuosi sitten. Olin ehtinyt nähdä niin paljon, että tiedän, ettei ruoho todellakaan ole vihreämpää aidan toisella puolella. Ihastumisesta ja seksistä uuden ihmisen kanssa saa tietysti fiiliksiä, mutta huuma haihtuu aina. (Jatkuu onneksi vielä meillä:) Hienoimmalta tuntuu, kun voi todella alkaa luottaa siihen, että toinen rakastaa, tuli mitä tuli. En petä miestäni, koska vaikka hän ei koskaan saisi tietää, se vaikuttaisi suhteeseen. Joko suhdetta pitää niin tärkeänä, ettei ota riskejä sen kustannuksella, tai sitten ei. Pettäminen on merkki siitä, ettet arvosta toista, mutta se myös entisestään vähentää arvostusta... Toivon, etten koskaan kasva niin "aikuiseksi" ja kyyniseksi, että ajattelisin toisin.
Niin... Kunpa useammat tutustuisivat itseensä, ennen kuin sitoutuvat toiseen. Itse elin sinkkuna 23 vuotta, tapailin paljon ihmisiä, korkeintaan pari kuukautta samaa tyyppiä. Olisin ollut valmis sitoutumaan, jos vain se oikea olisi löytynyt. Näin jälkeenpäin olen äärimmäisen tyytyväinen, että löysin hänet vasta vuosi sitten. Olin ehtinyt nähdä niin paljon, että tiedän, ettei ruoho todellakaan ole vihreämpää aidan toisella puolella. Ihastumisesta ja seksistä uuden ihmisen kanssa saa tietysti fiiliksiä, mutta huuma haihtuu aina. (Jatkuu onneksi vielä meillä:) Hienoimmalta tuntuu, kun voi todella alkaa luottaa siihen, että toinen rakastaa, tuli mitä tuli. En petä miestäni, koska vaikka hän ei koskaan saisi tietää, se vaikuttaisi suhteeseen. Joko suhdetta pitää niin tärkeänä, ettei ota riskejä sen kustannuksella, tai sitten ei. Pettäminen on merkki siitä, ettet arvosta toista, mutta se myös entisestään vähentää arvostusta... Toivon, etten koskaan kasva niin "aikuiseksi" ja kyyniseksi, että ajattelisin toisin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Se on sitä nykyajan mentaliteettia, pitää saada mahdollisimman paljon ja heti. Kerranhan täällä eletään -tyyliin...
Se pätee asiaan kuin asiaan toisten kohdalla, mikään tavallinen ei kelpaa. Kaikesta pitää löytyä elämyksiä. Ja kun kerran vain eletään niin miksei sitten kokeilisi vieraita.
Onhan meitä uskollisia muitakin kuin sinä, minä ainakin tunnustan. Luultavasti löytyy vielä muutama lisää. Mutta tuskastuttavan yleistä pettäminen vaan tuntuu olevan.
Ja silloin kun otetaan kaikki irti heti minkä saa niin elämästä tulee sarjoittain tapahtuvia "pintaraapaisuja", joista syvyys ja syvällisyys on kaukana. Eli niin pinnallista kuin olla voi.
uskollisia vieläkin, mutta kuten sanot siitä on tehty jotakin omituista. Itselleni pettäminen on pahinta mitä toiselle ihmiselle voi tehdä, enkä koskaan tekisi sitä.
Tänä päivänä korostetaan pettämisen mitättömyyttä ja toisaalta tehdään siitä mediassa "normaalia", ja tämä ilmeisesti iskee muutamaan: pitää lähteä pettämään kun kaikki muutkin niin tekevät.
En pidä myöskään siitä, että pettämisestä ja sen vaikutuksesta parisuhteeseen kirjoitettaessa useimmiten asiantuntijalausunnot ovat sensuuntaisia, että eihän tuo ole mikään niin suuri paha, päinvastoin, se voi vain olla hyvä parisuhteelle ja se ehkä elpyy ja entistä parempana. Ehkä se joskus on niinkin, mutta sillähän pettäjät nyt selittelevät pettämisiään.
Pidetään me kiinni arvoistamme. Emme petä, emme tee toiselle mitä emme haluaisi itsellemme tehtävän.
'Tänä päivänä korostetaan pettämisen mitättömyyttä ja toisaalta tehdään siitä mediassa "normaalia"...'
Missä mediassa? Pornolehdissä?
'...asiantuntijalausunnot ovat sensuuntaisia, että eihän tuo ole mikään niin suuri paha...'
Ketkä asiantuntijat? Keitä sinä pidät asiantuntijoina? Sellaisia, jotka väittävät sitä olevansa?
Itse pettäneenä tiedän, että parisuhdeterapeutit ja muut ammattilaiset pitävät pettämistä yhtenä suhteen vaikeimmista ongelmista. Se on hirvittävä loukkaus puolisoa ja suhdetta kohtaan. Se on suhteellisen tavallista, mutta ei silti normaalia. Mikä hiton normi se on, että suhde on rikottavaksi?
Kun lueskelee näitä keskustelupalstoja, niin eiköhän uskollisuus ole se mitä tavoitellaan ja mitä pidetään normina. Luottamuksen rikkominen tietenkin satuttaa ankarasti, mutta jotenkin eräät suhteet pysyvät pystyssä pettämisen jälkeenkin. Eivät varmasti samanlaisina kuin ennen, mutta jatkuvatpa vain.
Jotkut pettäjät tosiaan selittävät asiaa saadakseen sille hyväksyntää joko muilta tai sitten vain välttääkseen ristiriidan oman moraalinsa ja tekojensa ja halujensa välillä.
Toivottavasti kuitenkin edes jotkut etsivät pettämisen syitä ja seurauksia tarkoituksenaan auttaa uhreja ja myös pettäjiä olemaan ihmisiksi. Vaikenemallahan ei tehdä muuta kuin piilotetaan murheet.
On tietenkin hurskasta moralisoida,jos itse kuuluu niihin ihmisiin, joitten ei tarvitse jatkuvasti taistella ihastumista ja sivusuhteiden syntyä vastaan. Uskoakseni he eivät pysty mitenkään tajuamaan, millaista se taistelu on. Tilanne on jokseenkin samanlainen kuin tietämättömän raittiusintoilijan saarna vaikeasti alkoholisoituneelle.
Mutta jos nyt te, joille tämä asia ei ole jatkuvan taistelun paikka, haluatte osoittaa paremmuutenne ja käydä kivittämään minua, niin olkaa hyvä. Sana on vapaa. Tai ehkä olette oikeassa.. Ehkä me, jotka emme ole pystyneet kohtelemaan muita kuten haluaisimme itseämme kohdeltavan, joudamme kaikki kivitettäviksi. Moralisointihan nyt ratkaisee maailman ongelmat yleensäkin.
-Huokaus- Turha kai täällä on koittaa selittää. Ihmiset tulevat vain kertomaan mikä on Totta ja Oikein, eivätkä edes tajua ymmärtämisen ja hyväksymisen välistä eroa. Viskokaa kiviä, perkeleet! Jos te tulette sillä hyviksi, että ette ole koskaan pettäneet, niin kai meidän sitten pitää sekä ymmärtää että hyväksyä teidän väkivaltaisuutenne, ylpeytenne, kieroilunne ja mitä kauniita temppuja kukakin tekee.
Sulla näyttää olevan vientiä, keikutat ehkä pyllyä liikaa. Tai flirttailet. Tai hakeudut tilanteisiin joissa näin helposti tapahtuu.
Vertasit tilannetta samaksi kuin "tietämättömän" raittiin saarnaa alkoholisoituneelle. Mutta kuka kaatoi viinat tuon juopon kurkusta alas, naapuriko? Ei - itse alkoholisoidutaan aivan omasta tahdosta, kukaan siihen ei pakota. Siksi se ei ole edes sairaus, se on hankittu.
Sama pätee uskollisuuteenkin. Kukaan ei pakota pettämään. Mutta kun sen makuun on päässyt, se on huume. Tapahtuu "alkoholisoituminen moraaliseen krapulaan" ja pettämiskierre jatkuu.
... saada lukea, ettei yksin taistele tuulimyllyjä vastaan. ;) Mielestäni tekstistäsi näkyy kypsyys ja erityisesti varmuus omasta päätöksestäsi. Olen onnellinen ja ylpeä puolestasi, ja myös iloinen että saatoit kertoa sen täällä.
Olen tätä palstaa selaillessani huomannut sen, että oil pettäjä kuinka varma ja ylpeä asiastaan tahansa, niin jokaisessa "tunnustus"- tai muussa tekstissä ilmenee "hiiteen kaikki moralistit"- ajattelutapa. Toisekseen pettäjät eivät siedä sitä, jos joku heille rehellisesti sanoo että "arvosi ja tekosi ovat mielestäni perseestä". Pettäminen on ja tulee aina olemaan väärin (virheitähän sattuu, ja kaikkihan riippuu siitä miten jokaisessa parisuhteessa ollaan sovittu, mutta silti), enkä minä ymmärrä television keskusteluohjelmia tai juorulehtien artikkeleja, missä tunnetut seksologit tai muuten vaan arvostetut kasvot ihan silmät kirkkaina selittävät pettämisen joskus olevan piristysruiske suhteelle ja miten se itseasiassa on täysin ymmärrettävää.
Olen miljoona kertaa sanonut, että nimenomaan itsensä hallitsemattomuus on heikkoutta. Kuten myös se, että omaa paremmuutta alleviivataan polkemalla muita. (Tarkoitan tällä pettäjien nuivaa suhtautumista meihin "moralisteihin"). Jokainen tekee niin kuin itse parhaaksi näkee, ja minä näen parhaaksi olla viimeiseen asti uskollinen, vaikka sieltä sitten sataisikin paskaa niskaan. That's it.
N24, toivotan sinulle kaikkea ihanaa, hyvää ja onnellista parisuhteeseesi. Pidetään me tytöt tässä asiassa yhtä. ;) Oikein ihanaa kesän jatkoa.
Jos vakituisessa parisuhteessa elävän ihmisen mieleen tulee halu olla muidenkin kanssa eikä pysty sitä hillitsemään (liha on heikko...), pitääkö hänen pistää vakisuhteensa poikki? "Erotaan, kun mun tekee mieli konttorin Kaijaa..."
Moraalin kannalta..?
Menikö sulta nyt mun vastauksen koko juju ohi? Mähän kirjoitin, että jokainen tekee niin kuin itse parhaaksi näkee, ja mä näen parhaaksi pistää jokaisen uskottoman niska-perse-otteella pihalle.
Ja jos joskus muitakin haluaa, on mielestäni silloin peiliinkatsomisen paikka. Jos/kun ei pysty itseään hillitsemään, palvelus (ellei toisin sitten ole sovittu) jonka voi tehdä on yrittää keskustella asiasta. Jos tähänkään ei saada mitään tulosta, niin tekee _kuin itse parhaaksi näkee_. Jos näkee parhaaksi uhrata esim. 20 avioliittovuotta "konttorin Kaijan" takia, so be it. Siperia kyllä opettaa, ennemmin tai myöhemmin.
Kaikelta tältäkin voitaisiin säästyä jos ihmiset edes hetkeksi pysähtyisivät ajattelemaan ja tajuaisivat, ettei aina saa sitä mitä haluaa.
Anteeksi annettakoon ihmisen erehdykset, mutta mitä siitä todellakaan tulisi, jos täällä jokainen eläisi vain himojensa mukaan. Se kait meidät erottaa eläimistä, että meille on suotu järki ja ymmärrys.
tämä ihmisen elämä.Siis meillä ihmisillä pitäs olla se järki ja tunteet,mutta....
Sen verran olen maailmaa nähnyt mies että tiedän
ihmisten ajatukset kun kotoa lähdetään.
Etelänmatkat,risteilyt,kapakkaillat,polttarit,ym..Ja sekaan hieman alkoholia...siinä se oma uskollinen kumppani hetkeksi unohtuu.
Miksi me toimimme niin ?
Eli olemmeko valmiit uhraamaan parisuhteemme,siihen hetken huumaan,jonka pettäessä saamme ?
Kyllä siitä on järki kaukana....minusta.
Itse käyn harvoin n.2 kertaa vuodessa ulkona ja kauhulla kattelen sitä touhua.
Minusta perinteet pitäisi nostaa kunniaan ja rakastaa ja arvostaa enemmän sitä kultaa joka kotona sinua odottaa.Ja myös näyttää ja kertoa se hänelle.Miksi rikkoa se kaikki kaunis jonka eteen tehty monia vuosia töitä ?
Kyllä elämässä hauskaa pitää olla ja alkoholia nauttia,mutta me kaikki tiedämme sen mikä on parisuhteessa hyväksyttävää ja mikä ei.
Toivon kaikille parempaa huomista.
tuntuu siltä, etteivät pettäjät suinkaan ole ylpeitä eikä varmoja itsestään, vaikka näin väittäisivätkin. Päinvastoin. He ovat erittäin epävarmoja siitä, ettei heidän kumppaninsa sittenkään ole "se oikea", vaikka itse ovat hänet valinneet. Pettämällä he kyseenalaistavat kaikille oman valintansa, myös itselleen.
Hyvin harva meistä haluaa itselleen uskottoman puolison ja suurin osa pettäjistäkin arvostaa eniten kumppanissaan uskollisuutta ja rehellisyyttä ;D.
Olen viimisen päälle uskollinen, mutten voi arvostella jos jollain toisella on erilaiset aatteet. Ymmärrän jopa niitä outoja seksologeja jotka väittävät uskottomuuden jossain tapauksessa piristävän. Tämähän riippuu täysin ihmisten luonteesta!
Mikäli itse tuntee syrjähypyn mahdolliset positiiviset vaikutukset, ei suutu eikä harmita yhtään, vaikka omakin kumppani kävisi vieraissa. Tiedän, että se on mahdollista, mutta harvinaista.
Toiset liikkuvat aina väärässä seurassa ja tarkkailevat vääriä ihmisiä... Olisikohan niin, että ihmiset keskittyvät niihin uskottomiin enemmän kuin uskollisiin omassakin elämässä eikä vain lehtien palstoilla?
Pitkän ikäni olen kulkenut maita ja mantereita. Niihin on mahtunut risteilyjä, kaikenlaisia matkoja (työ-, opinto- ja lomamatkoja), baari-iltoja, tosi runsasta alkoholinkäyttöä. Silti KUKAAN tuttavani ei ole pettänyt kumppaniaan. Ihmettelen tätä. Tiedän kyllä tuttavan tuttavia ja vieraita, jotka ovat pettäneet, mutta mitä sitten? Se on heidän asiansa eikä kenenkään muun.
Unohdinkin, että eräs tuttavani oli uskoton 15 vuotta sitten, ennen avioeroaan, joka ei tosin johtunut uskottomuudesta vaan siitä, ettei mahdottomasta saa mahdollista, vaikka olisi yhteinen lapsikin.
se uskottomuus tuttavasi suhdetta? En koskaan tule uskomaan että uskottomuus piristää parisuhdetta, se ajaa sen väärille raiteille. Avioerohan tuolla mainitsemallasi parillakin tuli, ei tullut liitto kuntoon vaikka uskottomuudella yritti hoitaa sen kuntoon!
Sanoinko muka, että ystäväni yritti piristää parisuhdettaan pettämisellä??? En. Heidän suhde oli käytännössä ohi jo silloin kun ko. "pettäminen" tapahtui. Laitoin tuon pettämis-sanan sulkuihin sen vuoksi, että muutkin ymmärtäisivät, ettei pettäminen ole aina pettämistä, vaikkei siihen olisikaan "lupaa" toiselta. Jos toiselle on yks hailee käykö toinen vieraissa vai ei niin sitä tuskin voi pettämiseksi sanoa.
Mainitsin myös jossain ellen tässä yhteydessä, että vieraissakäynti piristää suhdetta vain harvoilla ihmisillä, sillä se vaatii aivan erityyppistä luonnetta kuin esim. sinulla on.
Suosittu tapa päästä eroon ahdistavasta parisuhteesta (huom: kumppania ei kenties ahdista ollenkaan vaan hänen mielestään kaikki on hyvin) on hyppiä vieraissa. Ero ei siis johdu vieraissa käymisestä vaan siitä, että käydään vieraissa halutessa ero, koska ei uskalleta/osata tai muuten vain haluta kertoa asiaa kumppanille muulla tavoin.
Meillä ihmisillä on omituinen tapa kuvitella, että jos minun suhdettani ei uskottomuus piristäisi, ei se voi/saa piristää kenenkään muunkaan suhdetta. Narsisimia sekin.