kai tähän kysymykseen, se itsestään selvä vastaus olisi, ettei hän halua olla ystäväsi. mutta. olemme kuitenkin olleet ystäviä jo kohta neljä vuotta. ja tänä aikana avanneet vain kaksi kertaa. itse haluaisin nähdä enemmän ja tämä asia hiertää minua näin ja olen nämä sille toiselle henkilölle sanonut, mutta muutosta ei tapahdu. en ymmärrä, mikä se syy voi olla, kun näin kauan ystäviä ollaan oltu ja toista ei voi tavata, loukkaa.. ja välimatka ei siis ole se ongelma. olen joskus yrittänyt vihjata, että haluan ystävän, jota voi nähdä, en haluaisi tälläistä ystävyyttä, että ei nähdä, että mielestäni tämä on aivan turhaa muka "ystävyyttä" olla yhteyksissä vain puhelimen kautta, olen vihjannut koko ystävyyden lopettamisesta, jos tilanne ei muutu, mutta ei tuokaan ole mitään auttanut, minun on kai? pakko tähän tyytyä, koska muutosta ei näytä olevan tapahtumassa, kun haluiaisin kuitenkin olla hänen ystävänsä. miten saisin hänet todella tajuamaan että haluaisin tavata ja että asioihin on saatava muutos? ja mikä tämän hänen omituisen käytöksen takana oikein on? minusta ei ole normaalia olla ystäviä, jotka ei tapaa juuri koskaan. en jaksa enää odottaa, että näkisin hänet, olen odottanut niin kauan..
miksi ystävä ei halua tavata minua?
ihmetyttää
396911
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
hällä on jotain salattavaa, siis sellaista mitä ei halua sinun tietävän. Tai tokaks, hän haluaa pitää sinut vain etäystävänä. Miks muuten niin kiihkeästi haluaisit nähdä hänet?
ihan sen takia haluisin nähdä, koska pidän ihmisestä ja kukapa nyt ei ystäväänsä haluisi tavata! niin.. ehkä hänellä saattaa olla jotain salattavaa, valehtelee esimerkiksi jonkin verran, että onkohan se sitten sitä salailua tai sitä ettei päästä minua lähelleen. ikävältä tuntuu, kun tykkää ihmisestä ja hänkin on sanonut tykkäävänsä minusta, mutta silti tilanne on näin
ja mitä ihminen saa sellaisesta etäystävästä? mä ainakin haluisin kunnon todellisen ystävän, en sellaista jolle soitetaa kerra vuodes ja puhutaan säästä
joka ottaa yhteyttä kerran vuodessa ja säästä juttelee. ootko varma et sä oot sille ystävä vai tuttu, jolle soitetaan silloinkun on tylsää eikä muutakaan tekemistä.
Kuulostat kuin joltain koiranpennulta joka ei tajua, että aikuinen koira on kiinnostuneempi muista aikuisista eikä sinusta.
Ei ihmisiä voi pakottaa ystävyyteen. Sinä olet yrittänyt pusertaa nyrkkisi kiinni ja kuristaa ystäväsi.
Hiekkakin pysyy paremmin avoimessa kämmenessä kuin nyrkkiin puristetussa.
Opi nyt tämä tästä suhteesta äläkä tee samaa virhettä toista kertaa.
pakottanut. olen joskus kysynyt kun on ollut huonompi hetki suhteessamme että haluatko jatkaa ystävinä ja olen saanut myönteisen vastauksen. ja ei kai hän "pakottamalla" olisi ollut ystäväni kohta neljä vuotta? että eiköhän hänellä ole omaakin tahtoa ollut
"huonompi hetki suhteessamme?"
Siis missä suhteessa, puhelinsuhteessako? Onko sinulla muita ystäviä vai miksi takerrut niin intohimoisesti tähän? Kuvitteletko että teillä on joku rakkaus/etäsuhde? Oletko se sinä, joka aina soitat? Soittaako hän koskaan oma-aloitteisesti ensin. Kuten joku muukin tuolla totesi, ei ketään voi pakottaa. Olet hälle toiveesi ilmaissut ja hän on omalla käytöksellään osoittanut, ettei halua sinua tavata, eikö sen pitäisi olla jo selvä? Älä roiku äläkä painosta, se alkaa pikku hiljaa ahdistaa.
Luuletteko, että ihmiset ovat "yks-kaks" aikuisia, ja sitten ei mikään muu kiinnostakaan? Elämä on matka, jokainen käy ne samat vaiheet, iät läpi. Hetket, ratkaisut, ajatukset ja tuntemukset vaihtuvat. Kyllä monia "aikuisia koiria" kiinnostaa "lapsikoirat". Ihmiset voivat olla eri vaiheessa elämässään ja silti ystäviä.
En usko, että tuossa kukaan on yrittänyt kuristaa ystävää. Keskustelun puuttumista, tai tietämättömyyttä asioista. Ehkä tämä etäinen ystävä ei tiedä, mitä elämällään tekisi, miten toimisi jne. Kannustusta, hyviä malleja, positiivista otetta, olis mun neuvot hänelle.
mistä vedätte tän että pakottaisin häntä tai roikun. kumpikin ottaa yhteyttä. no käytiin sanaa suhde, kun tuossa edellisessä viestissä sitä käytettiin, tartteeko pilkkua viilata ja sellanenki sana on olemas kuin ystävyyssuhde. ja toisin kuin kirjotat, hän sanoo kyllä haluavansa nähdä minut, mutta se käytännön toteutus tuntuu kestävän.. ja todella yllättävää, mutta minulla on myös muita ystäviä ja he jopa haluavat tavata minua, ihna vapaaehtoisestikin, ajatella!
puhuu täällä asiaa. ei tämä kyseinen henkilö ole ainoa, minua huomattavasti vanhempi ystäväni, tulen itse asiassa tois hyvin toimeen itseäni huomattavasti vanhempien kanssa. kyllä ystäviä voi olla ihan minkä ikäiset vaan keskenään
että ihmiset käyttää tätä palstaa omien kurjien tuntemuksiensa purkamiseen. Ne saattaa sanoa tosi ilkeästi ja huonoja neuvoja ja kommentteja. Kannattaa sivuuttaa sellaiset kommentit. Ajatella vaan, että siinä se mesoaa oman pahan olonsa pois. Etsiä sellaista, josta ite tykkää, joka auttaa, helpottaa, on hyödyksi tai järkevää.
huomattua ihan samaa. et jos täältä jotai kysyy ku ulkopuolisen näkemystä kaipais, ni no tulee tottakai hyviä neuvojakin, mut sit mahtuu myös mukaa näitä paskan kippaajia ja muuta sonnan puhujaa, ihan perussettiä täällä
Se, että näin vain on. Realismia. Ihan sama, kippaako sitä sontaa tuonne tai tänne, koittaako piilottaa, kuvitella, ettei sitä olekaan olemassa tms. Se ei auta muuten kuin siten, että joku hyväsydäminen näkee niitä vääryyksiä. Ja sitten niihin voidaan puuttua, voidaan auttaa, kehittää sitä perussettiä paremmaksi, ettei tää kansakunsa rypisi niin suossa. Jos se ihminen, jonka kohdalle se läjä on sattunut, ei pysty yksin. Eikä mun mielestä todellakaan tarvitse. Yhdessä selvitään, ei tarvi jaksaa yksin.
"sanoo kyllä haluavansa nähdä minut, mutta se käytännön toteutus tuntuu kestävän.."
Mä vaan edelleen ihmettelen et mikä kiihko sulla on tavata. Jos se "tuntuu kestävän" ni kai nyt sen verran arvostat tätä "ystävääsi" et annat hänen itse päättää milloin... siis älä painosta.
ainakin asetuin ton etäystävän asemaan. Jos joku kärttäis mua tapaamaan vaikken itse haluaisi ja toinen ei usko vaan painostaa...... kyl vaan alkais ahdistaa.Varsinkin jos tää aloittaja haluaa tälltä ystävyydeltä muutakin kuin ystävyyttä ;-).
"kyllä ystäviä voi olla ihan minkä ikäiset vaan keskenään"
Niinpä niin, kemioistahan se vaan on kiinni eikä syntymävuodesta.
vaan on epänormaalia, tuntee neljä vuotta, tavata 2 kertaa sinä aikana. vai onx sulla tälläsii ystäviä? ja tottakai se mua loukkaa kun toinen siitä puhuu ja ite haluis, mutku se toinen nimenomaan vaan puhuu.. no eix yleensä oo kiva tavata ihmisiä, six. me tavattiin eka kerranki ku oltiin tunnettu jo 2 ja puol vuotta. aattelin sillon ennen sitä ekaa kertaa, et ei me koskaa ees tulla näkemään, ku siinä niin kauan kesti. ja kyllä aiheutti pahaa mieltä ku mietin mix se tekee noin
mutta kun tämä ystäväni antaa ymmärtää, muttei tee mitään. ois sit hiljaa, jossei haluis mua nähä
..jokunen tuttu on jonka kanssa vaihdetaan joskus sähköpostia ja koskaan ei tulla näkemäänkään ja se on ihan okei. Miksi sulle se näkeminen on niin tärkeää. Eikö sulle ole jo neljän vuoden aikana selvinnyt, että hän ei halua tavata vaikka sanoisi mitä, teot puhuvat puolestaan. Enkä sano tätä pahalla, älä loukkaannu. Ymmärtäisin sinuakin paremmin, jos olisitte aiemmin tavanneet useinkin ja sitten yks kaks loppu. Mutta sentään neljä vuotta ja sen aikana pari tapaamista... sitä en jaksa ymmärtää et miksi sulle ei jatkossakin riitä pelkkä viesteily. Miksi tapaamisesta on tullut sinulle niin must juttu?
Vai kuinka. Sinä kärtät tapaamista ja hän ei suoraan kehtaa sanoa et ei halua vaan myöntelee et haluan. Mutta et neljä vuotta, haloo. Tuos on jotain epämääräistä. Tiedätkö ylipäätään hänesta mitään?
no niin on kyllä minustakin epämääräistä. mutta en voi tilanteelle ite oikeen mitään. olen kyllä yrittänyt. olen yrittänyt kysellä, mikä siinä tapaamisessa ottaa niin koville ja olne saanut monia erilaisia selityksiä. ja olen tosiaan sitäkin joskus kysynyt kun uskoni tapaamisesta on hiipunut, että haluatko yleensä tavata, ni kyllä hän on sanonut. no enemmän minua loukkaa tämä että hän sanoo kyllä ja käyttäytyy toisin, kuin että sanoisi suoraan ei, jos on sitä mieltä, tälläsestä loukkaannun vain enemmän. siitä kun annetaan turhaa toivoa. olen tuon myös hänelle sanonut. no tiedänhän minä hänestä, olenhan 4 vuoden aikana oppinut tuntemaan, en tiedä paljonko tiedän ja paljonko en, vaikeahan sitä on sanoo. enkä siis ehottele jatkuvasti sitä tapaamista mikä kuva täällä on ehkä tullut, puhun siitä aika harvoin ja annan ymmärtää että ois kiva nähä ja joskus ehotan että tuutko huomen käymää jne. must toi on ihan normaalii käytöstä mun puolelta. tää viimeisin vastaus kun otin tän asian kunnolla puheex, oli että ei nähdä noin seuraavaan puoleen vuoteen, että kesällä voi tulla jos on mun luona päin asioilla. onko tää teistä normaalii? ja pitäskö mun suostuu tälläseen? mitä teen tän asian kans? ku oon tehny hänelle selväx et haluun nähdä ja et mua loukkaa tää asia ja en halua sellasta ystävää jota en voi tavata
ei minulle riitä pelkkä puhelimen välinen juttu. ja olen sen hänelle sanonut. mielestäni se ei ole oikee ystävyyttä jos toista ei nää. ja six haluan nähdä koska tykkään olla kyseisen henkilön seurassa, meil on hauskaa toistemme seuras, samanlainen huumorintaju. olen kyllä joo tajunnut sen tässä neljän vuoden aikana ettei tulla kovi tiuhaa tapailee. ja sitä juuri ihmettelen kun hän kuitenkin tapaa minua mutta näin harvoin. ehkä itselläni on eri käsitys ihmissuhteista, minä tapaan omia tuttujani paljon useammin tai sitten on se ryhmä jota ei tavata koskaa. mutta nyt olen itse hänelle ikään kuin se "siltä väliltä" ryhmä.
tapaa/halua tavata näitä sähköposti tuttujasi?
" ei nähdä noin seuraavaan puoleen vuoteen, että kesällä voi tulla jos on mun luona päin asioilla. onko tää teistä normaalii?"
Mikäs tuo puoli vuotta on, jos aiemmin kertomasi mukaan välimatka ei ole este. Ja miksi, jos sä oot ystävä, sua ei voi nähdä kuin "asioiden" hoitamisen yhteydessä. Onko tuo sun "ystäväs" varattu? Minusta ei kyllä vaikuta kovin innostuneelta sua tapaamaan, mitkä lienee vaikuttimet onkaan. Päinvastoin hänhän minusta selvästi ilmaisee, et tapaamista ei ole tulossa joten kannattaisko lopettaa se pyytely?
"ja pitäskö mun suostuu tälläseen?"
Siis onko sulla vaihtoehtoja? Mä kyllä vähän ihmettelen, miks sulle on niin hirveen tärkeetä se näkeminen, koska toinen selvästi osoittaa et hän ei ole innostunut.
"mitä teen tän asian kans? ku oon tehny hänelle sen halua sellasta ystävää jota en voi tavata "
Nyt mä en kyllä oikein ymmärrä? Mulle on kaiken aikaa jäänyt epäselväksi, että miksi ihmeessä haluat niin kiihkeästi tätä näkemistä? Olisit vaan onnelinen et sul on ystävä, joka pitää suhun edes joskus yhteyttä puhelimitse tai sähköpostilla. Et sinä voi määrätä ystävyytenne tasoa tai laatua, siinä kaupassa on aina kaksi. Jos alat painostamaan ja uhittelemaan, menetätä sen viimeisenkin vähän. Mieti sitä.
Aijaa! Minusta taas ystävyys ja sen hoitaminen ei tarvitse fyysistä läsnäoloa välttämättä. Miksi et voi nautttia siitä samanlaisesta huumorintajusta pelkästään puhelimitse tai sähköpostitse?
"ei minulle riitä"
Niinpä niin. Mut kun kyse ei olekaan pelkästään siitä, mikä sulle riittää, vaan toisen osapuolenkin toiveilla on suuri merkitys. Ehkä tää toinen ei näe tätä teidän "suhdetta" yhtä merkittävänä kuin sinä.
Sanotaanko vaikka näin, että tuttuutta, kaveruutta, ystävyyttä on monentasoista. Lähimmät tosiystävät ovat heitä, jotka ovat enemmän sun elämässäsi ja arjessasi ja heidän kanssaan jaetaan kaikki jutut, tavataan puolin ja toisin jne.Ehkä välimatkasta johtuen tapaaminen on harvanlaista, mutta kuitenkin.
Näille on tyypillistä se, et voi luottaa.
Sitten on tällaisia vähän "etäisempia" kavereita/ystäviä, joiden kanssa viesteillään milloin useammin, milloin harvemmin, ehkä se viesteily on hieman sellaista pinnallisempaa, hupijuttuja lähinnä. Mutta kuitenkin ilahduttaa päivää ja saa hymyn huulille. Tällaiselle tutulle ei ehkä tavallisesti kauheasti avaudu, johtuen siitä, et koskaan ei voi tietää mitä siellä toisessa päässä oikeasti on, heh. Luulotautia ehkä, mutta siperia opettaa.
"Et sinä voi määrätä ystävyytenne tasoa tai laatua, siinä kaupassa on aina kaksi." niin siinä kaupassa on tosiaan kaksi, jos toinen haluaa enemmän kuin toinen, ni sillonko mennään sit se joka haluu vähemmän mukaa ja se toinen on tyytymätön. minusta kummankin tulisi tulla vastaan yhtä paljon. ja täällä kritisoidaan mua vaikka olen huom omasta mielestäni tässä ystävyyssuhteessa se normaalimmin käyttäytyvä osapuoli. enkä tiedä mikä se puoli vuotta on. kun tietäisinki. ei meillä ole paljoa välimatkaa. hän ei ole varattu. enpä sitä tapaamista kovin usein oo pyydellytkään.. kun tiedän jo kysyttäessä vastauksen. on mulla mielestäni vaihtoehtoja. ei munkaan ole pakko kaikkeen suostuu.
aikuinen mies sitten pysty sanomaan suoraan ei jos sitä kerta tarkottaa?!
No mitä sitte tuollaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Jättää kokonaan huomiotta, Ja venailla että toinen ottaa yhteyttä(kö)? Mutta jos puhutaan Nimenomaan ystävästä, niin eikö ystävä kertoisi että ahdistaa vaikka olis kuinka "hienotunteinen"?? Niinpä niin....
ja hän on tosiaan monet kerrat, en muista tarkalleen, ehkä neljä kertaa sanonu tulevasa ja mä oon jo ehtiny siihe varautuu, siivota, ostaa tarjottavaa ym ja sit hän viime tipas ilmottaaki ettei tuu. ja must toi neljä kertaa on aika paljon suhtees siihe monta kertaa ollaan sit loppupeleis tavattu. ja tosiaan kun hän sanonu mulle tulevasa käymää esim ennen viime kesää, kesällä, ennen jouluu ja ite määrittäny noi ajat, en mä ja ei siis oo tullu, on vaan sanonu. ni kyl mul alkaa olee aika kusetettu olo täs. ihmiset tääl kommentoi ettei sais pakottaa, mut pitäskö mun oikeesti antaa hänelle selvä aika, esim et jos et ens kesäl/siihe mennes tuu, ni tää ystävyys on sitten ohi? tiedän kyllä että tulee suuttumaan tuosta. mutta paljonko mun pitää oikee aina uudestaa ja uudestaa uskoo noihi sen sanomii aikoihi ku ei ne pidä. ja tosiaa ne kerrat mitkä ollaa tavattu ni on vaikuttanu siltä että tykkäs ja et vois jatkossaki tai antaa puheillaa ymmärtää, esim bubista sanonu et tähä vois tulla toisenki kerran ku tääl käyn
tosielämästä.Tuohan kuulostaa ihan ukkomieheltä, joka pitää sut pikku pikku piristeenä elämässään Sä oottelet ja siivoilet ja ja joka helkatin kerta annat anteeksi ja taas sama peli jatkuu. Siis oikeesti. Minusta tuo ei kyllä lainkaan kuulosta siltä, et ystäviä oisitte, kaikkea muuta. Ystävyys on molemminpuolista antamista ja saamista, tukemista niin hyvinä kuin huonoina aikona ja tuo ei kyllä lainkaan kuulosta siltä.
mä oon kyl antanu hänelle tukee, jota en vastavuoroisesti häneltä saa. mä oon valmis antamaan aikaa ym ja tuntuu et häneltä en samaa saa. kyl mulla alkaa olee se anteex antamise raja aika käsillä, oon antanu jo niin monta kertaa ja sama jatkuu. no ei oo ukkomies, mut ol varattu, petti mua eukkosa kaa (en hänestä tienny) ja siis petti eukkoaan mun kans. ero johtu siitä kun jäi minusta kii. mut se ollaa saatu sovittuu ainaki pääosin. mitä mun sit kandeis tehä? ku puhe ei oikee toimi, kyl se hetken muistaa ihmisix olla mut sit se taas menee vanhoille urille. pitäskö mun sit lopettaa koko homma? en oikee haluis. miten saan sen tajuamaan?
Ja toisaalta miks tarttiskaan? Miksi sä sinnikkäästi vaan tavoittelet sellaista jota ei saa ja eikö sua yhtään kolkuta omaatuntoa se, et sun takias joidenkin liitto särky? Kenen kanssa sä oot sen heidän eronsa sopinu, sen ex-vaimonko? Ja jos se kerran särky sun takias, miksei toi miekkonen nyt ole sitten sun kans? Minä sinuna vaan jatkaisin omaa elämääni ja anna toisen elää parhaaksi katsomallaam tavalla.
niin että mies anto mulle ymmärtää kaikkee ja samaan aikaan olkin suhteessa toisen kans, ni mix mua sillo kiinnostas se miten heidän suhteelleen kävi, kun itsekin olin se petetty.
antaa :-). Aika sekavalta kuulostaa. Sinuna katsoisin elämää ihan eri suunnalta kuin tuosta. Viisainta pysyä erossa eikä juuttua menneeseen.Joka pettää kerran pettää toisenkin.
siinä miehessä vetää vaik se täsy sika onkin, ekä se kun on hauskaa yhes, sillon ku ei oo kinaa
mut älä elämääs sille pyhitä.
Moi, miten on mennyt? On jo mennyt jonkin aikaa kun viestiä tänne kirjoitit.
Jos kerta olet sanonut suoraan, mitä mieltä ystäväsi käytöksestä olet ja pyytänyt asiaan muutosta ym., eikä muutosta näytä tapahtuvan, niin mielestäni seuraava toimintatapa olis keskittyä enemmän muihin parempiin kavereihisi ja antaa kyseiselle ystävälle aikaa ja olla pitämättä omatoimisesti yhteyttä. Sitten jos ei kaveri ota yhteyttä eikä tee muutosta tai pahoittele käytöstään, mitäpä muuta siitä voi päätellä kuin että ei olekaan niin hyvä ystävä mitä luulit, tai hän ei enää tunne haluavansa olla ystäväsi. Eikä ketään voi pakottaa. Voi tosin olla vaikeaa erota jos olette joskus olleet hyviäkin ystäviä? Ja miten kauan? Hyvä kun sulla on muitakin ystäviä, voit sitten tarvittaessa tukeutua heihin etkä tunne niin isoa yksinäisyyttä kuin muussa tapauksessa, mikäli nyt "ero" tulee.
joku on juorunnut sinusta esim että ole sanonut hänestä pahaa tai hän on saanut toisen "BFF"