Olen niin umpikujassa parisuhteessani mieheni on masentunut ja syö masennuslääkkeitä ja unilääkkeitä, meillä on 1,5 vuotias lapsi ja elän kuin yksinhuoltaja yhden ainoan kerran olen lapsen syntymän jälkeen ollut kotona yksin kun mies meni kaverille kylään lapsemme kanssa. Mies saa hillittömiä raivokohtauksia säännöllisin väliajoin (johon nuo masennuslääkkeet aloitettiin masennuksen lisäksi)Hän ei lyö (paitsi yhden kerran löi minua nyrkillä selkään/niskaan)mutta haukkuu ja raivoaa
Saan kyllä mieheltä apua jos lähden hoitamaan omia asioita ja joitakin kertoja olen käynyt baarissa. Mutta kertokaa hyvät ihmiset onko muilla mieheiä jotka osallistuu näin vähän lapsen hoitoon. Vaikka kyllä mies syöttää ja vaihtaa vaippoja sillointällöin ja nostelee ja "jyllää" iloisesti lapsen kanssa. Olen siis hoitovapaalla ja mies kommentoi että minun kuuluu hoitaa kaikki taloushommat ja lapsen.
Olen vakavasti harkinnut eroa mutta tuntuu niin raskaalta
Saan kyllä mieheltä apua jos lähden hoitamaan omia asioita ja joitakin kertoja olen käynyt baarissa. Mutta kertokaa hyvät ihmiset onko muilla mieheiä jotka osallistuu näin vähän lapsen hoitoon. Vaikka kyllä mies syöttää ja vaihtaa vaippoja sillointällöin ja nostelee ja "jyllää" iloisesti lapsen kanssa. Olen siis hoitovapaalla ja mies kommentoi että minun kuuluu hoitaa kaikki taloushommat ja lapsen.
Olen vakavasti harkinnut eroa mutta tuntuu niin raskaalta
Vastaukset 3
Vanhimmat
jättää lapsen kahdestaan hänen kanssaan? itse en uskaltaisi.
eikä masentuneet oikeasti jaksa tehdä mitään. Siis ei yhtään mitään. Jotkut eivät edes jaksa nousta sängystä tai käydä suihkussa. Lapsen hoitaminen tai kotityöt on liikaa siinä missä töissäkin käyminen.
Mutta jotain on lääkityksessä vialla jos tilanne ei yhtään parane ajan kuluessa. Kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin jos kuuri on kestänyt jo jonkin aikaa ja kysyä kauanko vastetta pitää odottaa sekä tuoda esille ettei mikään ole vielä muuttunut. Lääkitystä on muutettava jos se ei toimi. Lääkehoidon lisäksi pitäisi olla terapiaa, on tieteellisesti todettu että yhdistelmä auttaa parhaiten. Lisäksi siitä olisi apua miehen reaktioiden hillintään.
Jos eroat niin hoidat lapsen edelleen yksin. Miehesi varmasti parantuu ajan kuluessa jolloin sun tilanne helpottaa.
Olen yrittänyt puhua miehelle että menisi oikeaan terapiaan se tuntuu ainoalta vaihtoehdolta mutta kun hän on jyrkästi sitä vastaan ja suuttuu entistä enemmän jos yritän jollain tavalla sekaantua asioihin, olo on niin yksinäinen koska tuntuu että kenellekkään ei voi puhua asioista jos kerron miten mies käyttäytyy alkaa minun vanhemmat ja siskot vihaamaan miestäni ja samoin kaverit (ei ole yhtään läheistä ystävää jolle haluaisin kertoa) Pahinta on että mies on niin hirveän ilkeä kun haukkuu minua en ymmärrä miksi hän on niin ilkeä kun en oikeasti pidä itseäni hankalana ja siivoan ja hoidan kodin oikeasti hyvin mutta muuta saan kuulla, tuntuu kuin hän huutaisi omaa epätoivoa siis jollaisena kokee itsensä, niin esim tuollaisella akalla ei tee kukaan mitään! jnejne kylläkään en enää edes itke kun koen että se tarkoittaa itseään enkä ota itseeni enää, mutta se loukkaa että miksi hän haluaa loukata.
Mietin että voiko tämä masennus edes mennä ohi ilman terapiaa tuntuu niin toivottomalta tämä tilanne.