en ole koskaan pettänyt ketään miestäni mutta minua on petetty. tiedän miltä se tuntuu. olen ollut koko ikäni (45) uskollinen, lojaali ja kiltti kumppani/äiti. vakavempia yhdessäasumis kumppaneita minulla on ollut 3 iältään 28-50vee, pettäjistä pahin oli vanhin näistä kolmesta ja uskollisin nuorin kaveri. olen elänyt myös eron jälkeiset vauhdikkaat sinkku ajat jolloin meno oli hauskaa. minua askarruttaa se, että nyt kun kaiken pitäisi nykyisessä parisuhteessa olla hyvin niin olen alkanut ajatella etten ole enää koskaan kenellekkään kumppanilleni uskollinen eli jos tulee mahdollisuus niin saatan sen myös käyttää. ihmettelen mikä juttu tämä on? miksi asenteeni on muuttunut ja aijon alkaa käyttäytymään kuin pettäjät? en ymmärrä..
miten estäisin pahuuden
itsevaltiatarko...
3248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet tullut tilanteeseen, että huomaat tulleeksi synnin pettämäksi. Haureuden hengen (saatanan hengen) pettämät ihmiset eivät enää pysty rakastamaan ketään eikä koskaan puhtaasti. Aina on likainen olo. Vain Jeesuksen tykö tulemalla voit kokonaan puhdistua. Pyydät Häneltä armoa toivottomaan tilanteesi ja syntejäsi anteeksi. Ehkä vielä Häneltä riittää sinua kohtaan kärsivällisyyttä, joskus on etsikkoaika mennyt ohi. Kuitenkin rukoile Häneltä apua, sinulla vaikuttaa vielä olevan hitunen synnintuntoa jäljellä.
Joko sä alat vastailla ihmisten kysymyksiin Jumala höpinöillä?
Eikö olis parempi et pysyt vaan niissä pitkissä litanioissa joista sun kirjoitukses tunnistaa, niin että ne voi ohittaa alkusanojen jälkeen.
Pliis..pliis..pliis
etkö luota mieheesi? pelkäätkö joutuvasi taas petetyksi? olisiko helpompaa mahdollinen petetyksi tuleminen ottaa vastaan pettämällä myös itse, koska sehän on nykyisin enempi sääntö kuin poikkeus? olisitko näin onnellisempi?
ehkä sinun olisi hyvä miettiä näitä asioita sillä parisuhteessasi on iso ongelma