olenko liian kohtuuton ?

Olemme olleet yhdessä 6 vuotta ja meillä on kaksi lasta, lapset ovat aika pieniä vielä. Haluaisin nyt erota kun mieheni ei välitä perheestään eikä välitä viettää yhteistä aikaa meidän kanssa. Hän käy päivät töissä, minkä jälkeen menee melkein aina suoraan punttisalille ja jos ei mene niin ajaa kavereidensa asioita. Hän kutsuu melkein päivittäin vieraita ja monesti yövieraitakin. Hän ei käy kanssamme ulkona eikä missään muissakaan paikoissa. Nytkin on toista päivää juomassa ja oli kuuleman eilen tapellut kylillä, aina sama homma. Tätä on jatkunut melkein 3 vuotta ja ymmärrätte varmaan uupumukseni.Vanhin poikani kiukkuuaa minulle isänsä poissaoloa ja kysyy koko ajan isäänsä. Nuorin on minussa niin kiinni kun ei ole oikein isän kanssa ollut tekemisissä niin sanotusti. Olen antanut miehelleni monia mahdollisuuksia ja parannusta kestää noin 3 viikkoa ja taas sama vanha meininki. Hän ei vaihda lastemme kakkavaippoja, hän ei arvosta minua, komentelee, haukkuu ja arvostelee. Hän ei näe omassa itsekkäässä toiminnassaan mitään vikaa. Hän on aina oikeassa ja syyttää minua kaikesta. Hän ei tajua että meillä on ongelma josta kärsii kaikki. Joskus tuntuu että veljenikin on enemmän isä pojilleni kuin mieheni. En todellakaan kuvitellut perheelämäämme tälläiseksi. Mieheni oli levoton,hurja,villi, ja rauhaton ihminen joka tarvitsi paljon ihmisiä ympärille meidän seurusteluaikoina, mutta kuvittelin lapsellisesti että hän lasten myötä muuttuisi ja rauhottuisi. Mutta hän ei ole oikeastaan muuttunut ja minä en enää jaksa luottaa,odottaa ja toivoa. Minun omat henkiset voimavarat alkaa olla käytetty ja lopussa ja tuntuu että kaikki on minun harteilla huolehdittavana ja murehdittavana. Ei suhteesta missä toinen elää kuin poikamies ja toinen kuin perheen äiti tule mitään. Tuntuu että olen pilannut lastenikin elämän pitämällä huonoa suhdetta yllä näinkin kauan. Olen ehdottanut miehelleni että jos lähdetään viihteelle niin tullaan samaa yötä takaisin, ei tasoittavia seuraavana päivänä. Vieraita voi käydä viikonloppuisin jompana kumpana päivänä ja yövieraita kerran kuussa mutta hänelle ei sovi nämä säännöt. Vaadinko liikaa mieheltäni koska hän saa esim harrastaa joka päivä ja saa juoda kerran kuussa. Ja miehelläni on sekinn tapa että jos hän sanoo lähtevänsä esim: pankkiautomaatille hän on siellä 3 tuntia. Onko muilla samnanlaisia ongelmia tai ollut ja miten olette ne selvittäneet?
51253
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Miehen, jolla on noin pieniä lapsia, ei pitäisi juoda ollenkaan paitsi silloin, kun teillä on yhteisiä baari-iltoja joskus.

Ukko pellolle ja heti, ihmettelen miten säkissä olet kasvanut kun olet noin kauan tuota katsellut!

Nyt eletään 2000-lukua eikä keskiaikaa, herranjestas!

Äänestä
  • "nyt eletään 2000-lukua eikä keskiaikaa, herran jestas"

    eli kun suhteeseen tulee vähänkin ongelmia, niin puoliso vaihtoon heti eikä mitään kysellä. niinkö?

    2000-luvun ihmiset on itsekkäitä paskiasia!!!

    Äänestä

Ikävä kyllä lapset ei (eikä mikään muukaan) muuta ihmistä jos ei hän itse sitä halua.

Miehesi on jo eronnut sinusta ja lapsistasi. Sä voit vaan tehdä siitä virallista. Teidän tilanteessa lapsetkin voisivat jopa hyötyä erosta koska kotinne on varmasti kaoottinen miehen käytöksen takia. Ja jos lapset hyötyvät niin se varmasti kannattaa.

Äänestä

No anna sen äijän elää sitä sinkkuelämäänsä ilman sinua ja lapsia.
Turhaan sinä katselet äijää joka ei teitä arvosta.

Eivät tuollaiset äijät yleensä miksikään muutu. Sama homma jatkuu vuodesta toiseen.
Lupaavat ja lupaavat muuttua, mutta mikään ei oikeasti muutu.
Se on sinun päätöksesi, että kuinka kauan sitä paskiaista jaksa katsella.

Jos kerran kaverit, punttisali ja kaljakuppilat ovat omaa perhettä tärkeämpiä,
niin eläkööt itsekäs äijä sitten ilman niitä.

Tuo asia täytyisi jokaisen "menevän rentun" kanssa seutrustelevien naisten
tajuta: Ei se äijä lapsien myötä miksikään muutu, eivätkä lapset suhdetta
pelasta. Ei vaikka elättäisi millaisia naiiveita prinsessaunelmia.
Kyllä sen miehen käytöksen täytyy rauhoittua jo ennen kuin aletaan
mitään perheitä perustamaan.

Äänestä

Tuo iki-ihana avoliitto! Ei minkään valtakunnan laillisia siteitä kehenkään, voi siittää lapsia koko kylällisen ja mennä miten haluaa. Sitten kun saa tarpeekseen koko lapsi katraasta ja mäkättävvstä muijastaan, voi vain pyyhkäistä kyläpahasen tomut jaloista ja jatkaa samaa tahtia taas uuden ihmisten kanssa.

Viis jälkeen jävvistä itkevistä lapsista tai muijasta! Pärjätkööt miten haluavat!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


liian nuori kärsimään kirjoitti:

Olemme olleet yhdessä 6 vuotta ja meillä on kaksi lasta, lapset ovat aika pieniä vielä. Haluaisin nyt erota kun mieheni ei välitä perheestään eikä välitä viettää yhteistä aikaa meidän kanssa. Hän käy päivät töissä, minkä jälkeen menee melkein aina suoraan punttisalille ja jos ei mene niin ajaa kavereidensa asioita. Hän kutsuu melkein päivittäin vieraita ja monesti yövieraitakin. Hän ei käy kanssamme ulkona eikä missään muissakaan paikoissa. Nytkin on toista päivää juomassa ja oli kuuleman eilen tapellut kylillä, aina sama homma. Tätä on jatkunut melkein 3 vuotta ja ymmärrätte varmaan uupumukseni.Vanhin poikani kiukkuuaa minulle isänsä poissaoloa ja kysyy koko ajan isäänsä. Nuorin on minussa niin kiinni kun ei ole oikein isän kanssa ollut tekemisissä niin sanotusti. Olen antanut miehelleni monia mahdollisuuksia ja parannusta kestää noin 3 viikkoa ja taas sama vanha meininki. Hän ei vaihda lastemme kakkavaippoja, hän ei arvosta minua, komentelee, haukkuu ja arvostelee. Hän ei näe omassa itsekkäässä toiminnassaan mitään vikaa. Hän on aina oikeassa ja syyttää minua kaikesta. Hän ei tajua että meillä on ongelma josta kärsii kaikki. Joskus tuntuu että veljenikin on enemmän isä pojilleni kuin mieheni. En todellakaan kuvitellut perheelämäämme tälläiseksi. Mieheni oli levoton,hurja,villi, ja rauhaton ihminen joka tarvitsi paljon ihmisiä ympärille meidän seurusteluaikoina, mutta kuvittelin lapsellisesti että hän lasten myötä muuttuisi ja rauhottuisi. Mutta hän ei ole oikeastaan muuttunut ja minä en enää jaksa luottaa,odottaa ja toivoa. Minun omat henkiset voimavarat alkaa olla käytetty ja lopussa ja tuntuu että kaikki on minun harteilla huolehdittavana ja murehdittavana. Ei suhteesta missä toinen elää kuin poikamies ja toinen kuin perheen äiti tule mitään. Tuntuu että olen pilannut lastenikin elämän pitämällä huonoa suhdetta yllä näinkin kauan. Olen ehdottanut miehelleni että jos lähdetään viihteelle niin tullaan samaa yötä takaisin, ei tasoittavia seuraavana päivänä. Vieraita voi käydä viikonloppuisin jompana kumpana päivänä ja yövieraita kerran kuussa mutta hänelle ei sovi nämä säännöt. Vaadinko liikaa mieheltäni koska hän saa esim harrastaa joka päivä ja saa juoda kerran kuussa. Ja miehelläni on sekinn tapa että jos hän sanoo lähtevänsä esim: pankkiautomaatille hän on siellä 3 tuntia. Onko muilla samnanlaisia ongelmia tai ollut ja miten olette ne selvittäneet?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu