Syksyllä alkoi seiska luokka.
Vietin vielä silloinkin paljon aikaa erään ystäväni kanssa jonka olen tuntenut kohta sen seitsemän vuotta. Kaveriporukka (joista osa on nyt jo hyviä ystäviä) on vaihtunut minullakin, no sehän on ihan tavallista, kun tutustuu uusiin ihmisiin.
No tämä ystäväni hengasi vielä aluksi samassa vanhassa porukassakin, mutta joulukuussa toli jokin todella äkkinäinen muutos.
Tämä ystäväni vaihtoi tyyliään yhdessä päivässä mustiin, värjäsi hiukset mustiksi, silmämeikki mustaksi ja otti kulmakorun ja kielikorun, lävistyksien ottamisesta kului viikko ja hän otti bodytattoon alaselkään. Ja kaveriporukka vaihtui siinä samassa sellaisiin, jotka juo joka viikonloppu (ovat aivan sekopäitä muutenkin nuo ystäväni uudet 'kaverit', ja viettävät vapaa-aikaansa epäilyttävässä porukassa) ja polttavat koulun vessassa.
Ystäväni ei ole huomioinut minua joulun jälkeen ollenkaan! No mesessä ollaan juteltu tyyliin: "Moi, mitä kuuluu?", kun olen yrittänyt ottaa joitain kontaktia! Vaivalloisesti vat vastaukset tulleet. Ja kun yritin katsoa tätä silmiin koulussa pihalla, niin ei vilkaissutkaan minuun.
MIKÄ HELVETTI SITÄ VAIVAA?
Ei se ennen ollut tuollainen. Ei mitään tietoa juoko se tai polttaako, kun ei pahemmin olla juteltu. No kyllä minäkin juon joskus harvoin, mutten ole mikään teini juoppo, täys sekopää.
Ja ei tuo minun vältteleminen voi johtua mistään sellaisesta, että olisin 'nolo', 'ei suosittu, no life'. Koska, vaikka tämä kuulostaa tyhmältä, niin liikun niissä porukoissa, jotka ovat 'suosittuja', ja ovat tekemisissä ylempi luokkalaisten kanssa.
Mutta, vaikka oma tyylinikin on
muuttunut tummempaan/rankempaan ei luonteeni mihinkään ole muuttunut!
Ja ystäväni (tai no voiko tuota enää ystäväksi kutsua..) on kyllä tutustunut myös minun kavereihini, ja näiden kanssa kyllä kelpaa aina jutella silloin tällöin.
Voiko seitsemän vuoden hyvä ystävyys päättyä tälläiseen? Hän oli parhaimpia ystäviäni, johon pystyin aina luottamaan, ja hän minuun.
Minä olen vielä kaikkien muiden vanhojen kavereiden/ystävien ystävä kyllä.
Minua surettaa tämä, mutta pistää myös hieman vihaksi.
Vietin vielä silloinkin paljon aikaa erään ystäväni kanssa jonka olen tuntenut kohta sen seitsemän vuotta. Kaveriporukka (joista osa on nyt jo hyviä ystäviä) on vaihtunut minullakin, no sehän on ihan tavallista, kun tutustuu uusiin ihmisiin.
No tämä ystäväni hengasi vielä aluksi samassa vanhassa porukassakin, mutta joulukuussa toli jokin todella äkkinäinen muutos.
Tämä ystäväni vaihtoi tyyliään yhdessä päivässä mustiin, värjäsi hiukset mustiksi, silmämeikki mustaksi ja otti kulmakorun ja kielikorun, lävistyksien ottamisesta kului viikko ja hän otti bodytattoon alaselkään. Ja kaveriporukka vaihtui siinä samassa sellaisiin, jotka juo joka viikonloppu (ovat aivan sekopäitä muutenkin nuo ystäväni uudet 'kaverit', ja viettävät vapaa-aikaansa epäilyttävässä porukassa) ja polttavat koulun vessassa.
Ystäväni ei ole huomioinut minua joulun jälkeen ollenkaan! No mesessä ollaan juteltu tyyliin: "Moi, mitä kuuluu?", kun olen yrittänyt ottaa joitain kontaktia! Vaivalloisesti vat vastaukset tulleet. Ja kun yritin katsoa tätä silmiin koulussa pihalla, niin ei vilkaissutkaan minuun.
MIKÄ HELVETTI SITÄ VAIVAA?
Ei se ennen ollut tuollainen. Ei mitään tietoa juoko se tai polttaako, kun ei pahemmin olla juteltu. No kyllä minäkin juon joskus harvoin, mutten ole mikään teini juoppo, täys sekopää.
Ja ei tuo minun vältteleminen voi johtua mistään sellaisesta, että olisin 'nolo', 'ei suosittu, no life'. Koska, vaikka tämä kuulostaa tyhmältä, niin liikun niissä porukoissa, jotka ovat 'suosittuja', ja ovat tekemisissä ylempi luokkalaisten kanssa.
Mutta, vaikka oma tyylinikin on
muuttunut tummempaan/rankempaan ei luonteeni mihinkään ole muuttunut!
Ja ystäväni (tai no voiko tuota enää ystäväksi kutsua..) on kyllä tutustunut myös minun kavereihini, ja näiden kanssa kyllä kelpaa aina jutella silloin tällöin.
Voiko seitsemän vuoden hyvä ystävyys päättyä tälläiseen? Hän oli parhaimpia ystäviäni, johon pystyin aina luottamaan, ja hän minuun.
Minä olen vielä kaikkien muiden vanhojen kavereiden/ystävien ystävä kyllä.
Minua surettaa tämä, mutta pistää myös hieman vihaksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voi sinua!Tuo on yksi maailman kamalimmista tunteista.Nyt olen parikymppinen,mutta kaipaan vieläkin ala-aste-ystäviä.Murehdin vieläkin sitä,miten ystävät muuttuivat yläasteella.
Mut hei, kaikki on mahdollista.Mullakin oli yläasteella hankaluuksia parhaan ystäväni kanssa.Ehkä se johtui hänen murrosiästään, ehkä anoreksiastaan, ehkä siitä, että hänen vanhempansa erosivat.Oletko miettinyt että sinun ystäväsi on murrosiässä tai hänelle on tapahtunut jotain muuta merkittävää?No,kuitenkin, oli meilläkin hankalaa.Yläaste meni jotenkuten ja vain sattumalta mentiin samaan lukioon.Sielläkin juteltiin harvoin ja nähtiin vain satunnaisesti.
Välit olivat jännittyneet ja lopulta en jaksanut häntä vaan sanoin, että parempi pitää taukoa.Olimme sitten lukion toisen vuoden puhelakossa.
No, sitten abivuoden alettua olimme kahdestaan samassa tilassa ja hän teki aloitteen.Siitä kumpusi entistä parempi ja syvempi ystävyys.
Se,mitä yritän sanoa, on, että ystävyyksissä on erilaisia kausia.Ja uskonpa, että tauko tekee teille hyvää, niin kipeältä kuin se tuntuukin.Keskity siis nyt itseesi,pidä huolta itsestäsi ja luo vahva itsetunto.Tee asioita,joita rakastat.Jos teidän ystävyytenne on tarkoitettu kestämään,saat hänet kyllä takaisin.Toisaalta on vain hyväksyttävä se, että jotkut ystävyydet ovat määräaikaisia.Iloitse siitäkin-ainahan se voittaa yksinäisyyden.
Pärjäile=)