Olen itse elämää nähnyt,kiertänyt maailmaa ja saanut paljon elämyksiä. Useita, sanoisinko n. 500 - 600 naista joiden kanssa olen ollut. Jokin ajoi minua aina uusiin ja uusiin suhteisiin, enkä osannut sitoutua kehenkään. Aina tuntui joka jossain kiinnostavammalta, uudelta ja paremmalta. Aivan, olihan se sitä alkuun, mutta aina sitten palasin siihen samaan olotilaan, tyhjyyden tunteeseen jonka takia olin edellisen suhteen lopettanut. En ymmärtänyt että vika olikin minussa, ei niissä ihmisissä joista erosin. Oli helppo sanoa, se ei ollut se oikea minulle.
Nyt näiden vuosien kasvamisen jälkeen näen sen mitä en nähnyt silloin. Ei se onnellisuus asu muissa ihmisissä, ei kukaan voi tehdä sinua onnelliseksi ellet sitä osaa olla itse, ja yksin. Toinen voi vain tukea ja ruokkia sitä. Siksi nyt, jos voisin palata elämässä n. 10 vuotta taakse päin, sen tekisin.
Silloin minulle sanoi eräs nainen että hän rakastaa minua sellaisena kuin olen, eikä koskaan jätä minua. Läpi elämän. Hän kertoi minulle saman minkä juuri kerroin teille. Hän oli onnellinen, ja tiesi sen itse. Minä en tiennyt silloin, mutta nyt tiedän. Kyllä. Olen yksin, mutta kun seuraavan kerran kohtaan ihmisen joka rakastaa, pysähdyn. Ei kuuta kannata kurkotella. Pysähdyn ja kuuntelen. Kiitos.
Nyt näiden vuosien kasvamisen jälkeen näen sen mitä en nähnyt silloin. Ei se onnellisuus asu muissa ihmisissä, ei kukaan voi tehdä sinua onnelliseksi ellet sitä osaa olla itse, ja yksin. Toinen voi vain tukea ja ruokkia sitä. Siksi nyt, jos voisin palata elämässä n. 10 vuotta taakse päin, sen tekisin.
Silloin minulle sanoi eräs nainen että hän rakastaa minua sellaisena kuin olen, eikä koskaan jätä minua. Läpi elämän. Hän kertoi minulle saman minkä juuri kerroin teille. Hän oli onnellinen, ja tiesi sen itse. Minä en tiennyt silloin, mutta nyt tiedän. Kyllä. Olen yksin, mutta kun seuraavan kerran kohtaan ihmisen joka rakastaa, pysähdyn. Ei kuuta kannata kurkotella. Pysähdyn ja kuuntelen. Kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi, kuinka kurjaa elämää.
600 naista olet seulonut,eikä yksikään ole kelvannut.Ja ihan olet miettinyt, että olis aika pysähtyä ja ottaa joku, joka rakastaa. No joo, elä vaivaudu. Tepsuttele raa´an nokkaan ja hyppää kyydistä.
enää mahdollisuutta,vaikka virheistä olen oppinut.
Kyllähän minä montaa satutin, ja kai tämä on minulle sitten se palkkapäivä. Halusin vain kertoa oman näkemykseni.
monessa suhteessa olen samaa mieltä, että jos vaan vehjettä jahtaa ja tyhjyyttä sisältä yrittää poistaa ulkoisin keinoin, niin sama se on, ootko sä ollu 50 vai 500 naisen kanssa... paitsi, että sulla on suuremmalla todennäkösyydellä joku tauti ;) heh, no huumoria.
mutta että ei, muista ei löydä sinänsä sitä onneaan, että sillätavalla "sitä oikeaa" ei ole, kuin saduissa kerrotaan.
mutta se että haikailet sen yhden naisen ja menneen perään, niin tuut toivottavsti unohtamaan, koska lueppa nyt tuolta avioliittopalstalta, miten ihmiset sitten loppujen lopuksi monesti rakastaa "omana itsenään ketäkin"... ei se ihan noin yksinkertasta ole.
semmosta läpi elämän rakkautta löytyy todella harvoin, eikä se välttämättä ole huono asia, tarkoitan vaan sitä, että et sä ihmisenä vieläkään täyteen mittaas ole kasvanut, kuten ei juuri kukaan muukaan, joskus ne erotkin on tarpeellisia.
älä ole itsellesi sitten ankara, kun tulee se seuraava kerta ja asiat eivät mene ollenkaan noin romanttisesti ja ideaalisti kuin kuvailit. kurkottelet edelleen kuuta taivaalta, nyt vaan eri tavalla.
tyhjyys kuuluu ihmiseen, se on aina oleva osa meitä, koska se pakottaa etsimään totuutta. kasvavan tyytymättömyyden on tarkoitus suistaa meidät raiteiltaan, että me emme laiskistuisi, vaan tarvitsemme ikäänkuin kriisejä kasvaaksemme. jotkut kestävät ne yhdessä, jotkut erikseen, sinulla nyt on ollut tälläinen kasvun matka. älä unta nää, että se on mitenkään ohi. sä selvitit vasta yläasteen. ehkä lukionkin. pitkä parisuhde on korkeakoulu, minne ei helpolla päästä (lyhyeen kyllä) ja tentit on vaativia, lomia on harvoin, ja silti täytyisi muistaa miksi sinne meni ja mitä siitä saa; ja kaikkien niiden opintolainojen ja töitten keskellä muistaa olla vielä kiitollinen!
joten älä vain ole palaamassa edes mielessäsi takaisin yhtään vuotta, silloin olisit jäänyt lapselliseksi ja pinnalliseksi. yhtään oikeaa ihmistä et ole menettänyt, meillä keikilla on aikamme, ja se mitä sinä tarvitset kävelee kyllä vastaasi, niinkuin on kävellyt tähänkin mennessä. ota huomioon, että myös noilla naisilla oli omat tarinansa, ja kun he muodostavat sinulle kokonaisuuden 500-600, sinä olet heille vain yksi. mistä tietää, rikka rokassa tai kaipuun kohde? mutta samalla tavalla, kun sinä tarvitsit ne kokemusket, he tarvitsivat omansa, muuten te ette olisi kohdanneet.
olet kirjoittanut hyvin: kukaan ei voi tehdä sinua onnelliseksi, ellet osaa tehdä sitä itse. olet hyvin paljon oikeassa, onnellisuus ja kiitollisuus on lähtöisin meistä itsestämme, miten me osaamme ne ottaa. mutta oletkohan itse vielä asiaa oivaltanut, kun samassa kirjoituksessa lisäät, miten palaisit takaisin rakastavan naisen luokse ja kaipuusi sitoutua paistaa sieltä. siis oletko itse nyt onnellinen ja osannut tehdä itsestäsi onnellisen? juuri nyt, ilman kaipuuta minnekään?
toivottavasti.
onnea matkaan.
t. kiertolainen
kyllä nyt ihan ympäripyöreitä. Et tainnut ymmärtää pointtiani. Tarkoitin vain että kadun sitä päätöstä minkä silloin tein. Etkö itse ole koskaan katunut mitään? Tiedän nyt mitä haluan, ja haluaisin sen ihmisen ja sen hetken takasin. Ja varmaan jonkun kanssa sen koenkin vielä. Tai kenties etsin tämä ihmisen, ja otan yhteyttä, kuka tietää jospa hänkin onkin vapaa?
Taidat itse olle sellainen eteenpäin ihminen, vaikka väkisin. Menneitä ei haikailla, vaikka siellä olisi kuinka onnellinen uuden yrityksen myötä. Mielestäni se on lapsellista juuri, siis ajatella että yhteen emme mene vaikka henki menisi. Jos on tervettä niellä ylpeys, ja huomata tehneensä virheen.
Tarkoitatko kenties että kaikki ketkä eron jälkeen ovat palanneet yhteen, on jotenkin luusereita? Omasta mielestäni se jos mikä osoittaa sen että oikearakkaus ei katoa helpolla. Virheitä tehdään, ja niistä opitaan. Näin jälkeen päin voin sanoa että rakastin sitä naista, olin vain silloin tyhmä.
Näkemiin...
Merimies