Ehkä sopii paremmin muulle palstalle, mutta tuon tänne viriileimpään!
Osa ei, ihan syystäkin, hyväksy pettämistä missään tilanteessa. Iteki toivoisin, että mun miesystävän/miehen (kunhan ilmaantuu paikalle, joku aika jo ooteltu...) arvomaailmaan kuuluis tosissaan sitoutuminen, mutta eihän sitä ikinä tiiä. Ihmiset muuttuvatki ajan kuluessa ja tilanteita on niin monenlaisia. Esim. mä, vaikken ikinä vois kuvitella pettäväni, voin tehä täyskännissä varmaa mitä vaan (sen takia ainaki yritän pysyä erossa liiallisista määristä). No mutta siis kysymykseen: onko pettäminen aina yhtä vakava rikos vai onko lieventäviä asianhaaroja? Mikä lasketaan pettämiseksi?
Luulisin, että lähes kaikkien mielestä oikee kunnon (seksi)suhde on tuomittavampi kuin yks "lipsahdus". Entä kuinka paljon saa anteeks, jos on tosiaan ollu korkeissa promilleissa, ja joku on tullu vonkaamaan? esim. Mies/Nainen menee baariin tarkotuksena pitää hauskaa/juoda pää täyteen syystä tai toisesta, on lopulta todella humalassa, joku tulee iskemään, viettelemään, ja lopulta harrastavat seksiä.// Mies/Nainen menee baariin, on kyllästyny tai on ollu riitaa tai löytää uskomattoman hyvännäkösen ihmisen, haluaa seksiä, tiedostaa tilanteen ja harrastaa seksiä jonkun muun kun kumppaninsa kanssa. Entä jompikumpi edellä mainituista tilanteista vastaan seuraava: Mies/Nainen on tutustunut töissä/harrastuksessa/missä vaan mukavaan henkilöön, johon tuntee vetoa. Viettävät aikaa usein yhessä ja lopulta aloittavat, vaikka lyhyenkin, seksisuhteen. Entä edellinen tilanne mutta ilman seksiä ja sisältäisikin ihastumisen, rakastumisen, sielunveljeyden? Eikö sekin olisi sitten henkistä pettämistä? Jos ei voi antaa anteeksi seksisuhdetta, voiko antaa anteeksi hetkellisen etääntymisen ja rakkauden kohteen siirtymisen johonkin muuhun? Entä onko toisen mustamaalaminen, toisesta selän takaa puhuminen/hänestä valehteleminen yhtä pahaa pettämistä? (Tarkotan siis, että tapahtuu kerran pari. Jatkuvana käyttäytymisenä vain harva onneton hyväksyy...)
Mun mielestä tietenkään se, että suhteessa menee sillä hetkellä vähän huonommin, ei anna lupaa pettää, koska just sillonhan se luottamus punnitaan. Mutta oon asiaa miettiessäni tullu kans siihen tulokseen, että jos ollaan seurusteltu vasta vaikka vuosi ja toinen pettää, se on paljon pahempi kuin jos oltais oltu yhessä jo kakskyt vuotta. Ei se sillonkaan neutraali/vähäpätönen asia oo, mutta jotenki hyväksyttävämpää. Mulla ei nyt avioliitosta oo muuta lähempää kokemusta ku vanhempieni, mutta kai jos ollaan vaikka 30 vuotta yhessä, toinen voi muuttua jossain vaiheessa jopa vastenmieliseks tai toista voi alkaa vihaamaan. (Tosin jos toi vaihe kestää kauan, nykyään otetaan sillon ero, ehkä syystäkin.) Ja yli kymmenen vuotta on pitkä aika. Ikävä myöntää, mutta asian yleisyyden takia ajattelen, että jos tosiaan löydän kumppanin, ja hän monien monien hyvien yhteisten vuosien jälkeen pettää, en ehkä heitä tulevaisuuttamme ja niitä menneitä vuosia hukkaan, vaan koittaisin elää asian kanssa. Toista kertaa en anteeksi antaisi. Mua ei kyllä (tietääkseni) ole ikinä petetty, joten en oikeesti tiiä, miten pahalta se tuntuu tai miten reagoisin. Ja itse asiassa toivon, että mikäli mies mua pettäis, en saisi sitä tietää. Tässä tulee tietenkin ongelmaksi ne tautiasiat, koska niiden kannalta näen toisen velvollisuudeksi kertoa...
Selitän varmaan muutenki itteni pussiin, mutta enpä kauheesti mieti ennen ku puhun/kirjotan, joten antakaapa anteeks ja ymmärtääkä, älkääkä tarttuko jokaseen pieneen sanaan, kiitos. (Ja sori, jos selitän jo kerrotut asiat uudelleen, mutten jaksanu kokonaan aikasempia lukea)
Osa ei, ihan syystäkin, hyväksy pettämistä missään tilanteessa. Iteki toivoisin, että mun miesystävän/miehen (kunhan ilmaantuu paikalle, joku aika jo ooteltu...) arvomaailmaan kuuluis tosissaan sitoutuminen, mutta eihän sitä ikinä tiiä. Ihmiset muuttuvatki ajan kuluessa ja tilanteita on niin monenlaisia. Esim. mä, vaikken ikinä vois kuvitella pettäväni, voin tehä täyskännissä varmaa mitä vaan (sen takia ainaki yritän pysyä erossa liiallisista määristä). No mutta siis kysymykseen: onko pettäminen aina yhtä vakava rikos vai onko lieventäviä asianhaaroja? Mikä lasketaan pettämiseksi?
Luulisin, että lähes kaikkien mielestä oikee kunnon (seksi)suhde on tuomittavampi kuin yks "lipsahdus". Entä kuinka paljon saa anteeks, jos on tosiaan ollu korkeissa promilleissa, ja joku on tullu vonkaamaan? esim. Mies/Nainen menee baariin tarkotuksena pitää hauskaa/juoda pää täyteen syystä tai toisesta, on lopulta todella humalassa, joku tulee iskemään, viettelemään, ja lopulta harrastavat seksiä.// Mies/Nainen menee baariin, on kyllästyny tai on ollu riitaa tai löytää uskomattoman hyvännäkösen ihmisen, haluaa seksiä, tiedostaa tilanteen ja harrastaa seksiä jonkun muun kun kumppaninsa kanssa. Entä jompikumpi edellä mainituista tilanteista vastaan seuraava: Mies/Nainen on tutustunut töissä/harrastuksessa/missä vaan mukavaan henkilöön, johon tuntee vetoa. Viettävät aikaa usein yhessä ja lopulta aloittavat, vaikka lyhyenkin, seksisuhteen. Entä edellinen tilanne mutta ilman seksiä ja sisältäisikin ihastumisen, rakastumisen, sielunveljeyden? Eikö sekin olisi sitten henkistä pettämistä? Jos ei voi antaa anteeksi seksisuhdetta, voiko antaa anteeksi hetkellisen etääntymisen ja rakkauden kohteen siirtymisen johonkin muuhun? Entä onko toisen mustamaalaminen, toisesta selän takaa puhuminen/hänestä valehteleminen yhtä pahaa pettämistä? (Tarkotan siis, että tapahtuu kerran pari. Jatkuvana käyttäytymisenä vain harva onneton hyväksyy...)
Mun mielestä tietenkään se, että suhteessa menee sillä hetkellä vähän huonommin, ei anna lupaa pettää, koska just sillonhan se luottamus punnitaan. Mutta oon asiaa miettiessäni tullu kans siihen tulokseen, että jos ollaan seurusteltu vasta vaikka vuosi ja toinen pettää, se on paljon pahempi kuin jos oltais oltu yhessä jo kakskyt vuotta. Ei se sillonkaan neutraali/vähäpätönen asia oo, mutta jotenki hyväksyttävämpää. Mulla ei nyt avioliitosta oo muuta lähempää kokemusta ku vanhempieni, mutta kai jos ollaan vaikka 30 vuotta yhessä, toinen voi muuttua jossain vaiheessa jopa vastenmieliseks tai toista voi alkaa vihaamaan. (Tosin jos toi vaihe kestää kauan, nykyään otetaan sillon ero, ehkä syystäkin.) Ja yli kymmenen vuotta on pitkä aika. Ikävä myöntää, mutta asian yleisyyden takia ajattelen, että jos tosiaan löydän kumppanin, ja hän monien monien hyvien yhteisten vuosien jälkeen pettää, en ehkä heitä tulevaisuuttamme ja niitä menneitä vuosia hukkaan, vaan koittaisin elää asian kanssa. Toista kertaa en anteeksi antaisi. Mua ei kyllä (tietääkseni) ole ikinä petetty, joten en oikeesti tiiä, miten pahalta se tuntuu tai miten reagoisin. Ja itse asiassa toivon, että mikäli mies mua pettäis, en saisi sitä tietää. Tässä tulee tietenkin ongelmaksi ne tautiasiat, koska niiden kannalta näen toisen velvollisuudeksi kertoa...
Selitän varmaan muutenki itteni pussiin, mutta enpä kauheesti mieti ennen ku puhun/kirjotan, joten antakaapa anteeks ja ymmärtääkä, älkääkä tarttuko jokaseen pieneen sanaan, kiitos. (Ja sori, jos selitän jo kerrotut asiat uudelleen, mutten jaksanu kokonaan aikasempia lukea)
Vastaukset 7
Vanhimmat
"...antakaapa anteeks ja ymmärtääkä, älkääkä tarttuko jokaseen pieneen sanaan, kiitos. "
Pieniä sanoja vain oli niin paljon ja pointti oli mikä....?
pari pientä kysymystäki
En vaan jaksanut lukea.
missä mies luuraa? Joudutko usein odottelemaan? Onko kiireitä töissä? Tullut miehelle äkillisiä palavereja/työmatkoja jne?? Etkö tiedä, millä meiningillä te tapailette? Oletko miehesi "kaveri"? Vai mitä meinaat kun mietit miehesi sitoutumista? Illalla kotiin paluu kestää, kun tavataan joku "kaveri" ja käydään kahvilla....
Toivotko miehesi viettävän aikaa mieluummin sinun kanssa vai jonkun naispuolisen "kaverin".?? Vietätkö itse aikaa muiden mies"kavereiden" kanssa?
Oli hassu juttu sulla... mietin, minkä ikäinen mahdat olla?
Ei millään pahalla, mutta itsensä ilmaiseminen lyhyesti ja ytimekkäästi lisäisi vastausten määrää.
Ihanko tosissasi olet, että känni on lieventävä asianhaara pettämisessä? Onko kännissä raiskaaminen tai tappaninenkin pienempi paha vai koskeeko se vain vieraissa virkistäytymistä? Tuon logiikan mukaan minuakaan ei uskaltaisi viikonloppuisin ulos päästääkään, koska pääsääntöisesti olen baarissa tuhannen päissäni.
Minä luulen, että pelkäät petetyksi tulemista, koska tiedostat sen helppouden itsellesi etenkin kännissä. Minä olisin sinuna enemmän huolissani itsestäni kuin tulevasta miehestäsi.
En mielestäni kirjottanu, että känni on lieventävä asianhaara (en itekää jaksanu enää lukea sitä..!) kyselin vaan. Mutta sanotaan vaikka näin, että lopputulos on yhtä tuomittava, mutta syyt mielestäni ei. Ja mulle ehkä just ne syyt ja ajatukset olis tärkeempiä viimistä tuomiota julistettaessa (niistä ei tosin taida saada totuudenmukasta kuvaa).
Olen sitte pelkuri, naiivi, realisti tai tyhmä, tiedostan kuitenki sen, että pettäminen on aika yleistä nykyään...
" No mutta siis kysymykseen: onko pettäminen aina yhtä vakava rikos vai onko lieventäviä asianhaaroja? Mikä lasketaan pettämiseksi?"
Se on aina vakava koska se katkaisee suhteesta sen yhden lähes mitättömän paksuisen punaisen langan. Ei rikos, mutta se on täydellinen vastalause jonkun kanssa olemista vastaan - näin minä sen koen.
"Entä kuinka paljon saa anteeks, jos on tosiaan ollu korkeissa promilleissa, ja joku on tullu vonkaamaan?"
Ei saa anteeksi. Minä näen asian niin että silloin toinen on ottanut riskin sen pullon kanssa. Jos tahtoo olla uskollinen mutta tietää olevansa humalassa holtiton - silloin se korkki sietää pysyä lopullisesti kiinni.
Ihmisen pitää olla sinut itsensä ja kapasiteettinsa kanssa, olla selvillä mitä haluaa ja käyttäytyä sen mukaisesti. Tämä on minimivaatimus.
Kaikki olosuhteet, uskomaton Bräd Pitt tai Janita Frostell uimassa liiveihin massiivisen parisuhderiidan päätteeksi... kaikki olosuhteet - niissä on se uskollisuuden valinta jokatapauksessa, päätös suuntaan tai toiseen. Sellaista tilannetta ei ole eikä tule "En voinut tehdä päätöstä omasta toiminnastani." - raiskaus on siitä poikkeuksellinen tilanne että siinä ei ole sitä omaa päätöstä. Raiskaus ei olekaan pettämistä... paitsi tietenkin jos väenväkisin pyllistelee ilman pikkareita toivoen että joku tulee ja... se on taas VALINTA joka teoksi muuttuessaan on pettämistä.
"oiko antaa anteeksi hetkellisen etääntymisen ja rakkauden kohteen siirtymisen johonkin muuhun?"
Riippuu valinnoista. Jos näin surullisesti pääsisi käymään ja kumppanini rakastaisi toista luultavasti antaisin hänen tehdä painostamatta valintansa, kertoisin omat tunteeni ja tahtoni... mutta antaisin mennä jos on mennäkseen. En voi pakottaa toista rakastamaan itseäni, se on mahdotonta.
Toisaalta jos toinen valitsee johdonmukaisesti olla uskoton, valitsee kulkea poispäin parisuhteestaan eikä "avaa itseään" suhteeseen päin... silloin se on jo pettämistä. Rehellisyydellä selviää yllättävänkin vaikeista tilanteista, kertomalla kumppanilleen ne syvimmätkin asiat. Sitä on se luottamus ja parisuhde... ne mahdollistavat tuon.
"Entä onko toisen mustamaalaminen, toisesta selän takaa puhuminen/hänestä valehteleminen yhtä pahaa pettämistä? (Tarkotan siis, että tapahtuu kerran pari. Jatkuvana käyttäytymisenä vain harva onneton hyväksyy...)"
Eivät ole. Noi on merkkejä jostain muusta. Se mitä kumppanista kerrotaan muille on ehkä risovaa, mutta se ei ole se mitä on kahden ihmisen välillä. Valehteleminen ja mustamaalaaminen eivät riko sitä hentoa perimmäistä sidettä vaikka sinänsä tekoina halvekusttavia ovatkin. Siinä käsitellään suhdetta muihin ihmisiin; ei kumppaniin.
Voihan pettämisen saada anteeksi ja suhde voi jatkua. Mutta pettäminen tuhoaa jotain perimmäistä syvältä ihmisten välisestä suhteestä. Väitän että se perimmäinen on jotain jota tarvitaan täydelliseen onneen.
Miksi satuttaisin itseäni pettämällä?
Se olisi silkkaa hulluutta.