Eli olen nyt seurustellut runsaat 2kk erään aivan ihanan miehen kanssa. Mies on hyvin tunteellinen, romanttinen ja huomaavainen. Kohtelias, hyvin kasvatettu.
Mutta niin, itse asiaan. Onko normaalia näin suhteen alkuvaiheessa pohtia kevyesti (en nyt tarkoita että mietin asiaa taukoamatta enkä saa nukutuksi, vaan asia on muutamia kertoja käynyt mielessäni), että onko tämä se oikea. Että haluanko sittenkin aivan toisenlaisen. Sitä tavallaan vertailee toisen luonteenpiirteitä (positiivisessa mielessä, en siis joka paikassa kiinnitä ihan kaikkeen huomiota) esim, että kun hän on todellakin hyväkäytöksinen ja oikein herrasmies niin olen miettinyt, millaista olisi olla sittenkin ronskin ja karskean, isokokoisen äijätyylisen miehen kanssa. Että millainen miesmaku mulla on. Meillä menee aivan loistavasti, mutta sitä tavallaan kuitenkin välillä miettii että onko tämäntyyppinen mies mulle se oikeanlainen, että olisiko toisenlaisen miehen kanssa millaista, vielä parempaa ?
Vai voiko tämä tarkoittaa ettei hän ole minun tyyppiäni? Vaikka siis meillä eikä hänessä ole mitään moittimista, rakastan häntä.
Tyhmänä vertauksena vaikka tällainen: Olet hiljattain hankkinut iki-ihanan pienen hienostokoiran, josta et ikinä voisi kuvitella luopuvasi, rakastat sitä. Mutta joinain päivinä vain mietit, millaista olisi jos omistaisit ison rottweilerin, onhan noilla eroa. Sen kanssa voisi ehkä tehdä erilaisia asioita, pidempiä lenkkejä? Mutta sitten taas pikkukoira on kätevämpi matkoilla eikä pidä niin kovaa meteliä haukkuessaan. Mikään ei siis ole hullusti, mutta mietit erilaisia vaihtoehtoja, ja että onko tuo nykyinen juuri se, mikä on sinua varten? :D
Joojoo, kuulostaa ehkä sekavalta, mutta onko tällaisten juttujen ajatteleminen huono asia suhteen kannalta? Vai onko tämä jotakin suhteeseen liittyvän identiteetin kehittymistä, toisen kanssa elämään opettelemista ?
Mutta niin, itse asiaan. Onko normaalia näin suhteen alkuvaiheessa pohtia kevyesti (en nyt tarkoita että mietin asiaa taukoamatta enkä saa nukutuksi, vaan asia on muutamia kertoja käynyt mielessäni), että onko tämä se oikea. Että haluanko sittenkin aivan toisenlaisen. Sitä tavallaan vertailee toisen luonteenpiirteitä (positiivisessa mielessä, en siis joka paikassa kiinnitä ihan kaikkeen huomiota) esim, että kun hän on todellakin hyväkäytöksinen ja oikein herrasmies niin olen miettinyt, millaista olisi olla sittenkin ronskin ja karskean, isokokoisen äijätyylisen miehen kanssa. Että millainen miesmaku mulla on. Meillä menee aivan loistavasti, mutta sitä tavallaan kuitenkin välillä miettii että onko tämäntyyppinen mies mulle se oikeanlainen, että olisiko toisenlaisen miehen kanssa millaista, vielä parempaa ?
Vai voiko tämä tarkoittaa ettei hän ole minun tyyppiäni? Vaikka siis meillä eikä hänessä ole mitään moittimista, rakastan häntä.
Tyhmänä vertauksena vaikka tällainen: Olet hiljattain hankkinut iki-ihanan pienen hienostokoiran, josta et ikinä voisi kuvitella luopuvasi, rakastat sitä. Mutta joinain päivinä vain mietit, millaista olisi jos omistaisit ison rottweilerin, onhan noilla eroa. Sen kanssa voisi ehkä tehdä erilaisia asioita, pidempiä lenkkejä? Mutta sitten taas pikkukoira on kätevämpi matkoilla eikä pidä niin kovaa meteliä haukkuessaan. Mikään ei siis ole hullusti, mutta mietit erilaisia vaihtoehtoja, ja että onko tuo nykyinen juuri se, mikä on sinua varten? :D
Joojoo, kuulostaa ehkä sekavalta, mutta onko tällaisten juttujen ajatteleminen huono asia suhteen kannalta? Vai onko tämä jotakin suhteeseen liittyvän identiteetin kehittymistä, toisen kanssa elämään opettelemista ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo älkääkä nyt sanoko mitään feminismistä, kun vertaan miestä koiraan :D
Kunhan nyt sain jonkunlaisen vertauskuvan, että tajuaisitte mitä koitan selittää.
Ikää 20. Hänellä myös.
Ei oo yhtään tyhmää miettiä mitä haluaa. Parempi nyt kuin sitten kun on perhe ja kaikki muukin hankittu. Mieti vain ja anna itsellesi aikaa.
P.S. Minä menen tänään "ottamaan itselleni" sen mitä olen aina halunnut ja tiedän, että haluan. Pohtimiset on pohdittu. =)
Siis teet mitä? :D
sitä alkaa kiinnostumaan enemmän toisesta ihmisenä, ja silloin pinnallisilla asioilla ei ole enää merkitystä. Jos vaikka rakastuukin ruskeahiuksiseen mieheen, ei ole mitään merkitystä, vaikka hän ei olekaan blondi. Koska se ihminen on tärkein.
Se on vaan sitä että et ole ihan varma itsekään minkälaisen miehen haluat. Et varmaan ole ihan hirveästi ehtinyt erilaisten miesten kanssa seurustella ja vertailla?
Ulkonäköseikat on loppujen lopuksi suurelta osin yhdentekevät kunhan sulla on tiedossa minkälaiset arvot, asenteet, tyylin ja luonteen omaavan miehet tarvitset.