On lauantai-ilta ja aloitusta pukkaa aloituksen perään. Ilmeisesti nousuhumalan innoittamana. Ei taida olla paras ajankohta syvällisemmälle keskustelulle, mutta koetetaan nyt kuitenkin. Jos saatais muutama vastaus.
Aihe tuli noista aiemmista keskusteluista mieleen, joissa väännettiin siitä, kuka on kenenkin orgasmeista vastuussa ja kuka saa ensin. Yhteisestä sävelestä ei ollut tietoakaan.
Siis perustuuko koko ihmisyhteiskunta itsekkyyteen? Kun kaikki pyrkivät vain tavoittelemaan omaa etuaan ja mielihyväänsä, niin lopputulos on aina kaikkien kannalta paras, varsinkin koko ihmiskunnan? Ikuinen kilpajuoksu pitää meidät varpaillaan ja pakottaa kehittymään sekä yksilöinä että lajina? Onko näin? Vain parhaat yksilöt menestyvät ja pääsevät lisääntymään? Mihin loputon itsekkyys johtaa? Onko meillä paskainen loppu, kuten sananparsi toteaa?
Mitä tapahtuisi, jos olisi enemmän tyyppejä, jotka sanoisivat: Ole hyvä, ota sinä ensin. Jotka eivät olisi ensimmäisenä vaatimassa itselleen ja olisivat vähempään tyytyväisiä. Saisivat tyydytystä siitä, että kaikilla olisi jotain, siis tasapuolisemmin kuin nykyään. Jos tällaiset tyypit olisivat enemmistönä sosialismi olisi toimiva aate. Mihin silloin päästäisiin? Parempaan vai huonompaan ihmiskuntaan kuin nykyään? Tällaiset tyypithän ovat nykytodellisuudessa harvinaisia, eikä sosialismi toiminut, kuten todistetuksi on tullut.
Itsekkäälle ihmiskunnalle markkinatalous ja kapitalismi ovat paremmin toimivia malleja kuin sosialismi. Markkinataloutta koetetaan sitten hillitä demokraattisilla malleilla, joka on nykyään lähinnä silmänlumetta.
Aihe tuli noista aiemmista keskusteluista mieleen, joissa väännettiin siitä, kuka on kenenkin orgasmeista vastuussa ja kuka saa ensin. Yhteisestä sävelestä ei ollut tietoakaan.
Siis perustuuko koko ihmisyhteiskunta itsekkyyteen? Kun kaikki pyrkivät vain tavoittelemaan omaa etuaan ja mielihyväänsä, niin lopputulos on aina kaikkien kannalta paras, varsinkin koko ihmiskunnan? Ikuinen kilpajuoksu pitää meidät varpaillaan ja pakottaa kehittymään sekä yksilöinä että lajina? Onko näin? Vain parhaat yksilöt menestyvät ja pääsevät lisääntymään? Mihin loputon itsekkyys johtaa? Onko meillä paskainen loppu, kuten sananparsi toteaa?
Mitä tapahtuisi, jos olisi enemmän tyyppejä, jotka sanoisivat: Ole hyvä, ota sinä ensin. Jotka eivät olisi ensimmäisenä vaatimassa itselleen ja olisivat vähempään tyytyväisiä. Saisivat tyydytystä siitä, että kaikilla olisi jotain, siis tasapuolisemmin kuin nykyään. Jos tällaiset tyypit olisivat enemmistönä sosialismi olisi toimiva aate. Mihin silloin päästäisiin? Parempaan vai huonompaan ihmiskuntaan kuin nykyään? Tällaiset tyypithän ovat nykytodellisuudessa harvinaisia, eikä sosialismi toiminut, kuten todistetuksi on tullut.
Itsekkäälle ihmiskunnalle markkinatalous ja kapitalismi ovat paremmin toimivia malleja kuin sosialismi. Markkinataloutta koetetaan sitten hillitä demokraattisilla malleilla, joka on nykyään lähinnä silmänlumetta.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Olisi jos kaikki ajattelisi toisten hyvää. Nykypäivänä ajatellaan vain omaa peffaa ja muut saa pärjätä miten pärjää, tai parempaa olla pärjäämättä.. jee, jää itselle enemmän!
"Mitä tapahtuisi, jos olisi enemmän tyyppejä, jotka sanoisivat: Ole hyvä, ota sinä ensin."
-Nykyään.. niiltä vietäisiin kaikki, vaatteetkin päältä, ja ne kuolisi nälkään jossain loukossa.
Ihmiskunta on menossa aina vaan pahempaan suuntaan suuressa itsekkyydessään, ja kaiken mahdollisen omaan taskuun kahmimisen takia.
Ei tule tämä laji kauaa enää tällä pallolla kekkuloimaan. Mikä taitaa olla vaan oikeasti helkkarin hyvä juttu :)
näkemyksilläsi.
Tuosta vaatteiden päältä viemisestä sen verran, että avaus joltisestikin koskettaa omaa asennoitumistani. Tuntuu, että koskaan en mitään saa, mutta toisaalta onko siitä syyttäminen muita, kun en isommin ole ollut pyytämässäkään.
Siitä olemme tasan samaa mieltä, että kauan ei enää pötkitä ja minkä aiemmin pötkiminen loppuu, niin sen parempi muille lajeille.
Itsekkyys ei suinkaan ole elämää eteenpäin vievä voima vaan laiskuus.
Itsekkyys on toisaata inhimillinen pahe, toisaalta elämän jatkumisen ehdoton edellytys. Niinhän koko eläin- ja jopa kasvikunta toimii. Vahvemman oikeudella suotuisat ominaisuudet säilyvät ja huonot karsiutuvat pois. En ylensä pidä käytöksen selittämistä biologialla, mutta tässä se toimii.
Ihminen on ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Vasta voidessaan itse hyvin, hänellä on kykyä huolehtia lastensa, puolisonsa tai muiden ihmisten hyvinvoinnista.
Suomalaisistakin muistaakseni lähes 90% saalapsia elämänsä aikana, joten ei se ihan pienen, etuoikeutetun ryhmän oiekus ole, kuten väitit.
Se, että jokainen tuottaisi kykyjensä ja kuluttaisi tarpeidensa mukaan voi toimia perheessä, muttei ikinä yhteiskunnassa. Omaa vastuutaan kun ei voi ulkoistaa tai sitten vastuuta ei kanna kukaan ja maailma lakkaisi toimimasta. Minusta sosialismi on laiskojen ja saamattomien ihmisten utopiaa. Ei eduista voi nauttia, ellei niitä ensin joku hanki.
Miten ihmeessä kaikki elämäntapaintiaanit ja muut vaihtoehtoihmiset mahtaisivatkaan pärjätä, jos ei olisi työssäkäyviä, ahneita kapitalistisikoja (kuten vaikkapa minä), joiden maksamilla tukiaisilla hekin lautasensa täyttävät ja jaksavat purra ruokkivaa kättä?
Miten esität että laiskuus olisi elämää eteenpäin vievä voima, mutta sitten taas että sosialismi on laiskojen ja saamattomien ihmisten utopiaa?
Yhtään väitettä en esittänyt, ainoastaan kysymyksiä keskustelun pohjaksi. Tosiasiassa menestyneet ihmiset tekevät vähemmän jälkikasvua kuin muut.
Tämä kappale:
"Se, että jokainen tuottaisi kykyjensä ja kuluttaisi tarpeidensa mukaan voi toimia perheessä, muttei ikinä yhteiskunnassa. Omaa vastuutaan kun ei voi ulkoistaa tai sitten vastuuta ei kanna kukaan ja maailma lakkaisi toimimasta. Minusta sosialismi on laiskojen ja saamattomien ihmisten utopiaa. Ei eduista voi nauttia, ellei niitä ensin joku hanki."
kertoo sen minkä jo tiedämme, mutta myös sen että ajatus pyyteettömästä tekemisestä toisten hyväksi ja tasajaosta on sinulle täysin vieras ajatus.
Jos vaikkapa entinen luokkakaverini lopetti koulun peruskouluun ja on saanut vain pienipalkkaisia paskahommia, niin miksi minun pitäisi häntä veroeuroillani tukea? Lapset, sairaat ja vanhukset ovat sitten eri asia, koska kyse ei ole halusta vaan kyvystä.
Laiskuus on sikäli kehitystä eteenpäin vievä voima, että ihminen yrittää olla kekseliäs päästäkseen elämässään helpommalla. Keksitään monenmoisia hilavitkuttimia, että ihmisen tarvitsisi tehdä vähemmän työtä henkensä pitimiksi tai elintasonsa kohottamiseksi.
Minäkin mietin päivät päästetysten töissä, miten hommat voisi tehdä entistä vähemmällä vaivalla. Tai ettei niitä ainakaan tarvitsisi tehdä kahteen kertaan. Jos keksi jotain, niin saan kiitosta niin pomoltani kuin alaisiltani. Hulllu liikaa töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.
Minun tietääkseni menestyneillä miehillä on keskimääräistä enemmän jälkikasvua ja naisilla vähemmän. Onko sinulla asiasta parempaa tietoa?
isommat verot maksellaan minunkin tilistäni. Koskaan en ole silti kiilannut ja useimmiten totean: Ota sinä ensin.
Olet sisäistänyt itsekkyyden mallin ihan mukavasti.
Siitä ollaan samaa mieltä että luova laiskuus on hyväksi.
Tuo lastentekosysteemi on sellainen, että se riippuu enemmän naisista kuin miehistä. Miehille sekin on ilmeisesti jonkinlainen menestyksen mittari, mitä pidän melko naurettavana. Ollaan niin kuin uroskarhu -asteella. Se on kingi kellä on paljon pentuja.
Mitenkähän tämän nyt muotoisi oikein...
Usein epäitsekkyyden saa korkojen kera takaisin. Kun minä olen ystävällinen ja avulias, niin minullekin ollaan. Mutta on tilanteita, joissa pitää asettaa oma etunsa ensimmäiseksi. Hakiessani viime kesänä nykyistä työpaikkaani, niin en tietenkään sanonut haastattelussa, että antakaa vain paikka jollekin muulle. Että joku varmaankin on minua pätevämpi. Päin vastoin minun piti korostaa, että minä olen paikkaan sopivin ja niinpä sain ylennyksen. Eikä se minusta ollut mitään kyynärpäätaktiikkaa vaan asiaan kuuluvaa puolieni pitämistä.
Tiesitkö muuten, että parhaiten ansaitseva 10% miehistä on kaksi kertaa useammin naimisissa kuin köyhin 10%? Siihen tosin luulisi sekä miehillä, että naisilla olevan tasapuolisesti sormensa pelissä.
mutta sinne ylimpään kymmenykseen on vielä sen verran matkaa, että tuon asian takia nyt ei ainakaan jaksa sinne koettaa pyristellä.
Minulle on tarjottu ylennystä, josta olen kieltäytynyt. Arvostan vapaa-aikaa, laiskottelua ja nykyistä vapaampaa toimenkuvaani huomattavasti enemmän kuin isompaa tiliä.
Minä sain lisää vapautta ylennykseni mukana. Tunnen, että valta ja vastuu käyvät käsi kädessä ja se poistaa stressiä. Sitä paitsi töitä on niin paljon, etteivät ne tekemällä lopu. Niinpä pistän läppärin kiinni puoli neljältä ja lähden kotiin. Eivät ne mihinkään karkaa eikä työ ole elämän tärkein asia.
Loistavasti työelämässä pärjännyt isäni joskus opasti, ettei hän ole koskaan ole ollut erityisen hyvä tai ahdera missään hommassa. Ainoaksi edukseen hän mainitsi hyvän delegointikyvyn. Alaiset kun mieluusti yrittävät olla saamansa vastuun arvoisia. Olen aina pyrkinyt samaan ja pärjännyt aika mukavasti.
Sitä paitsi jos aamulla vituttaa lähteä töihin, sitä ei millään rahalla korvata.
Mun mielestä itsekkyys, omaneduntavoittelu ja kyynärpäätaktiikka on maailman/yhteiskuntien arvot, niinku tapa millä en toimii, on.
Tuloshan ei ole kaikkien kannalta paras, ei edes hyvä tai välttävä - eli onhan tämä ns. hyvinvointi hirvittävän epätasaisesti jakautunut. Toiset kuolee nälkään, suomalaiset on jo maailman toiseksi läskein kansa, ja ruokaa kipataan kaatopaikalle - vain yhtenä esimerkkinä.
Kilteille ei ole sijaa. Siitähän naisiakin syytetään, jos valitamme esim. huonommista palkoista: oma syymme.
Minusta myöskään parhaat yksilöt eivät ole niitä jotka menestyy, vaan röyhkeimmät ja itsekkäimmät. Ne jotka kehtaa, mitä vain.
Aika paskahan tämän(kin) ajan kulttuuri/yhteiskunta on, tulee surulliseksi ja epätoivoiseksi, jos sitä liikaa pohtii.
Ihminen on enemmän kamala kuin kiltti/muita huomioiva. Eli en usko tulevaisuudesssakaan sen tasa-arvoisempaa, tasaisemmin jaettua onnellaa saavutettavan kuin nyt tai menneisyydessä.
ja itsekkäimmät menestyy, eikä suinkaan ne parhaimmat, niin ihmiskunnan kehityssuunta on karu. Oikeastaan ja yläasteen biologian opettaja sai minut vakuuttuneeksi siitä, että ihmiskunta on tällä hetkellä huipussaan, eikä tästä ole suunta kuin alaspäin.
Millähän tuon pohtimisen vois poistaa päästään. Surulliseksi tässä tulee.
on, ainakin miehillä. Vai tiiäkkö yhtään eläinlajia missä urokset ottaa hyväntahtoiset neuvottelut keskenään paritteluoikeudesta ja voittaja sanoo että teidän jalkeenne arvon herra. Kaiken tän paskan keskellä meillä ei kuitenkaan loppupeleissä oo muuta virkaa ko vetää rojut ränniin jollekkin nartulle ja saada jälkikasvua. Loppu on pelkkää silmälumetta ja puuhastelua.
Sitähän se Islam-puolue toivoo Suomen kouluihin. Ihmisyyttä tuon teknisen ja biologisen tiedon lisäksi. (En ole islamin kannattaja.)
HS:ssä on pilapiirros siihen liittyen - eli ehkä se ihmisyys pitäisi ottaa kouluaineeksi. Kirjallisuus tosin voisi sitä opettaa, jos sitä olisi koulussa (enemmän, kunnolla), ja tietysti filosofia, mutta sitä on vasta lukiossa. Uskonto - no se ei osaa, vaikka sen kai pitäisi. Uskonnot ne vasta itsekkyyden perikuvia ovatkin - sotia ja tappamista aiheuttavat, ja paljon.
KARLSSON 8.2.2008 (eli 8.2 kuva)
http://www.hs.fi/karlsson/
jonkun sortin jatkuva kehitys on kuitenkin ihmiskunnan ainut toivo tulevaisuutta ajatellen eikä islam ei välttämättä tarjoa sitä :-) Joo toki tässä matkalla heikoimmat joutuvat kärsimään mut elämä on, elämää ja evoluutiota eli toisin sanoen kehittymistä / luonnonvalintaa.
että koska päästään tästä eläimellisyyden asteelta eteenpäin. Tuotahan se nykyään on.
Mitähän scifi-kirjailijat ovat ajatelleet siitä, kuinka miljoonia vuosia meitä edellä olevat yhteiskunnat ovat kehittyneet sellaisiksi kuin ovat? Mikä on se voima ja malli millä toimitaan, kun uudet sukupolvet kasvatetaan astioissa yhteiskunnan yhteisesti ylläpitämissä tiloissa?
mihin tässä ollaan menossa, jos multa kysytään niin kohti pikaista loppua. Mutta toistaalta mistä sen tietää mihin me vielä pystytään kaikessa viisaudessamme. Jos miettii mitä kaikkea ihmiskunta on keksinyt viimeisen 100 vuoden aikana niin ei uskalla edes ajatella mitä kaikkea meillä voi olla 1000 vuoden päästä. Maailmankaikkeus ja ainakin telluksen biologia nyt vaan sattuu olemaan se mitä se on, vahvimman ja fiksuimman itsekästä valintaa.
Minä en ole täällä neuvottelemassa; minä olen täällä määräämässä ja niittämässä.
-- Elämä
Toki sitä kaipais enemmän toisten huomioimista, epäitsekkyyttä, rauhaa ja rakkautta tähän maailmaan mutta valitettavasti ensisijaista tuntuu olevan taloudellisen hyödyn tavoittelu. Maailma vain on melkoisen kylmä paikka, ja kuten sanoit, markkinatalous se on, joka tätä maailmaa pyörittää.
Jokainen voi tietty omalta kohdaltaan antaa hyvän kiertää. Hymystä saa yleensä hymyn jne. Mä näen kyllä kaiken tän kiireen ja kapitalisminkin keskellä paljon välittämistä ja inhimillisyyttä enkä usko, että ne on täysin kadonneita asioita. Ne vaan tuntuu jääneen kaiken rahajylläyksen jalkojen alle...
Markkinataloudessa ja demokratiassa on kieltämättä puutteensa, mutta keksiiköhän joku valittaja jotain parempaa ja käyttökelpoisempaa tilalle? Harvemmin.
ihmisen muuttua, ennen kuin pystyis parempaa mallia ajattelemaan.
Markkinataloudessa on toki ne hyvätkin puolensa, joita ei käy kiistäminen. Pelkällä hyvällä tahdolla kun tätä maailmaa ei pyöritetä.
Eli mulla ei ainakaan ole tarjota tilalle mitään merkittävästi parempaa vaihtoehtoa, joskaan mun tarkoitus ei ollut valittaa markkinataloudesta itsestään. Ainoastaan toivoisin hiukan lisää inhimillisyyttä tähän maailman menoon, kun joskus tuntuu ettei millään mulla ole merkitystä kuin rahalla ja sotimisella.
toivojien joukossa. Kellehän tuo toive pitäis esittää, jotta toteutumismahdollisuudet paranisi?
Maailma on kylmä ja kova paikka todellisuudessa.
että sen toiveen toteutuminen alkaa itsestään. Kukaan ei voi yksin maailmaa pelastaa, mutta jokainen voi omalta osaltaan tehdä jotain, jotta maailma olisi edes hitusen parempi paikka.
Ja onhan sitä yksilöllä mahdollisuuksia vaikuttaa aina hyväntekeväisyydestä äänestämiseen ja adressien keruuseen. Jos tulee auttaneeksi yhtäkin ihmistä, niin sen yhden ihmisen kohdalta maailma on parantunut edes hiukan. Eihän se paljoa ole koko maailman mittakaavassa, mutta parempaan pieni ihminen harvoin pystyy.
mutta tekstiäsi lukiessani, mulla alkoi seuraava biisi soimaan, joten jaan sen kanssasi, näin syvällisenä lauantai-iltana: http://www.youtube.com/watch?v=9AEXjVkMurQ
:))
Siis perustuuko koko ihmisyhteiskunta itsekkyyteen?
-syntymästä kuolemaan. Pienet vauvat ne vasta itsekkäitä ovatkin ja hyvä niin muuten nälkään kuolisivat.
Kun kaikki pyrkivät vain tavoittelemaan omaa etuaan ja mielihyväänsä, niin lopputulos on aina kaikkien kannalta paras, varsinkin koko ihmiskunnan?
-Kun pyrkii ensisijaisesti huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan, niin silloin pystyy huolehtimaan myös toisten hyvinvoinnista. Sitä ei sovi unohtaa.
Ikuinen kilpajuoksu pitää meidät varpaillaan ja pakottaa kehittymään sekä yksilöinä että lajina? Onko näin?
-Ilmankos kaikilla on aina kiire, kiire ei mihinkään.
Vain parhaat yksilöt menestyvät ja pääsevät lisääntymään? Mihin loputon itsekkyys johtaa? Onko meillä paskainen loppu, kuten sananparsi toteaa?
-Kaikki me hukutaan omaan paskaan ja toistemma paskaan, kukaan meistä ei paskaan jää kellumaan, eikä snorklaamaan ja se on varsinaisen hyvä asia niin.
Paras kun jokainen hoitaa itse omat orgasminsa.