Niin, kuinka sinkkuna pärjää?
Olen tottunut siihen että joku nukkuu vieressä, tekee kanssani ruokaa, silittää iltaisin telkkua katsellessa..
Puoli vuotta kulunut enkä jaksa kiinnostua kenestäkään vaikka vientiä olisi. He eivät ole jotain sitä mitä haen. Haenko kenties jotain turvallisuutta ja samanhenkisyyttä? Onko vika minussa?
Kuinka muut, vasta sinkkuilun aloittaneet kokee tälläisen tilanteen?
Olen ensimmäistä kertaa elämässäni täynnä tyhjää, ilman mitään kiinnostusta miehiä kohtaan. Miksi? Kuitenkin kaipaan sitä silittäjää joka vain on lähellä. -Tällä en tarkoita exää, ero oli parasta mitä tapahtui neljään vuoteen. :)
En kuitenkaan ole vaipunut synkkyyteen, tiedän että se ihana mies on jossain. :)
Mutta kuinka voi selvitä siihen saakka että hänet löytää, kuitenkin olen aika perhekeskeinen ja läheisyyttä kaipaava ihminen.
Olen tottunut siihen että joku nukkuu vieressä, tekee kanssani ruokaa, silittää iltaisin telkkua katsellessa..
Puoli vuotta kulunut enkä jaksa kiinnostua kenestäkään vaikka vientiä olisi. He eivät ole jotain sitä mitä haen. Haenko kenties jotain turvallisuutta ja samanhenkisyyttä? Onko vika minussa?
Kuinka muut, vasta sinkkuilun aloittaneet kokee tälläisen tilanteen?
Olen ensimmäistä kertaa elämässäni täynnä tyhjää, ilman mitään kiinnostusta miehiä kohtaan. Miksi? Kuitenkin kaipaan sitä silittäjää joka vain on lähellä. -Tällä en tarkoita exää, ero oli parasta mitä tapahtui neljään vuoteen. :)
En kuitenkaan ole vaipunut synkkyyteen, tiedän että se ihana mies on jossain. :)
Mutta kuinka voi selvitä siihen saakka että hänet löytää, kuitenkin olen aika perhekeskeinen ja läheisyyttä kaipaava ihminen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Toi kuulosti niin mun ajatuksiltani. Kaipaan tosi paljon sitä läheisyyttä, että välillä oikein koskee. Mutta ei ole tullut vastaan miestä joka tuntuisi jotenkin niin erikoiselta, että veisi jalat alta.
Eli perhekeskeinen ja läheisyyttä kaipaava ihminen. Nykyaikana naiset ovat miehisiä, sellaisia bilettäjiä. Yli-itsenäisiä kerta kaikkiaan. :)
En osaa muuta tähän sanoa kuin kehua sinua sinun perusluonteestasi ja kyvystäsi rakentaa pitkiä ihmissuhteita. Kuitenkin vaikutat sen verta määrätietoiselta ihmiseltä, että osaat pistää stopin huonoksi menevälle suhteelle. Niin sitä pitää. Sinulla, jos kellä, on hyvät chanssit saada uusi, toimiva parisuhde. Ei kaikille ihmisille ole luotu kykyä arvostaa kumppania ja arjen iloa.
Oli niin nätisti kirjoitettu sulta että piti hetken aikaa miettiä mitä vastaisin..
Kiitos paljon, tuli paljon parempi mieli. :)
Olen ollut yksin jo pian kymmenen vuotta, kun mies lähti nuoren tyttösen matkaan.En voisi enää kuvitellakaan vierelleni miestä.Olen viihtynyt erinomaisesti yksikseni.En enää koskaan halua tulla petetyksi.Kun olen yksin, ei se ole mahdollistakaan enää.Läheisyyden kaipuukin on täysin kuollut.
Minä en halua elää aina yksin.. Se olisi jotenkin täysin periaatteitani vastaan. Hyvä että sinä olet tyytyväinen elämääsi, minä haen jotain mistä en edes itse tiedä..
Ihmettelen vain sitä, miksi minua ei kiinnosta vaikka tiedän että yksin ei ole kiva olla.
Ymmärrätkö?
Nautit elämästä avoimin mielin, sitten kun osuu kohdalle niin sitten osuu. Simppeliä, eikö?
Hommaa vaikka uusia ystäviä, voi olla vaikeaakin aikuisella iällä. On siitä kokemusta, mutta sitä parempia ystäviä nämä ovat. Yleensä nämä "perhekeskeiset" ihmiset paneutuvat tähän parisuhteeseen sen verran innovatiivisesti, että unohtava kaikken muun ympäriltään. Siksi voikin olla aika yksinäistä, jos tulee ero.
Itseeni otti yhteyttä vanha ystävä, joka ei ole halunnut 10 vuoteen olla kanssani missään tekemissä, kun pääsi "parempiin" naimisiin. No, en kuitenkaan jostain syystä lämmennyt ajatukselle tavata tätä naista. Olen aina ollut tälläinen "hätävara ystävä", mutta elämä on kuitenkin soljunut eteenpäin ja en halua enää elää menneisyydessä.
Itse sinkkuna ollut reilu puolivuotta ja muutenkin suhteet yleensä ollu kun kanan lento.
Itse kaipaan seurustelua, mutta kun seurustelen, alan heti petaamaan itselleni petiä sitä varten että "kohta mies mut kuitenki jättää niinku aina on tapahtunut", joka tarkoitaa sitä, että jos vähänkin epäilen miehen vilpillisyyttä
"kostan" etukäteen, eli petän.
Tai sitten puhun existä tai panoista kovaan ääneen PYn istuessa vieressä.
En edes tiedä miksi teen niin, koska jos seurustelen, silloin myöskin rakastan. Olen itsekkin niin hämmentynyt tekemisitäni, että nyt on sellainen olo, etten edes ansaitse miestä.
Toinen puoli mussa sitten taas on se, että koko oma elämä menee paussille kun alan seurustelemaan. En liiku missään ilman PY:vääni, ja jos hän on itse jossain lietsussa, istun kotona yksin tai saatan pyytää kaverin seuraksi. Harvemmin lähden sitten itse bilettämään.
Ja tämäkin on varmaan sitten se, että en halua luoda Py:lleni mustasukkaisuutta tai pelkoa edes siitä o.O
Ota selvää mustakin. Oon hukassa. Haluan miehen. En halua miestä. Huh.. oliskohan ihan kasvun paikka.
mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kuitenkin käyttäydyt kuin pahainen kakara.
Mene itseesi. Äläkä enää tee moista miehillesi. Et saa sympatiaa ainakaan minulta sillä, että tiedät tekeväsi oudosti ja väärin, mutta silti teet niin.
Kasvun paikka, todellakin. Sellainen ihminen, joka on sinut itsensä ja toiveidensa kanssa ei satuta toista tietäen mitä tekee.
"Kuinka voi pärjätä".. no hitto, niinkuin elämässä yleensä: jatka arkeasi, tee tehtäväsi, velvollisuutesi, syö, nuku, liiku, tapaa ystäviä.
Ottaa jotenkin pattiin tuommonen - ilman silittäjää tässä joutuu tulemaan toimeen itse kukin, joku omasta tahdostaan, joku vasten tahtoaan.
Kuten otsikko kertoo, sinkkuna pärjää, kun on iso pakastin ja ystäviä ympärillä. Selvennän hieman:
1. Iso pakastin
Harvassa ovat ne ruokapakkaukset (leipä-, maito-, juusto- ym. elintarvikepakkaukset), jotka ovat oikean kokoisia sinkkuihmiselle. Pakastinta siis tarvitaan, kun esimerkiksi puolet leivästä on laitettava pakkaseen. Muuten se ehtii homehtua, kun ei ole tarpeeksi menekkiä.
2. Ystävät ja muut läheiset
Useinhan suhteessa käy niin, että ne ystävät jäävät väkisinkin taka-alalle. Niin on tavallaan pakkokin käydä, koska uusi ihminen elämässä vie tietyn tilan. Paha sitä aikaa parisuhteelle on ottaa muustakaan, kuin siitä ajasta minkä aiemmin vietti ystävien kanssa. (Uniajasta tai työajasta on vähän vaikempi tinkiä.) Jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi tämä ymmärtää. Jos ystävät suhtautuvat eron jälkeen tyyliin "kyllä nyt seura kelpaa, kun ero tuli", niin kannattaa miettiä, ovatko he ystävyyden arvoisia.
Vielä tuosta, ettet jaksa kiinnostua kenestäkään:
Kuulostaa harvinaisen terveeltä. Mielestäni on aivan normaalia, että pitkän suhteen jälkeen kokee tarpeelliseksi olla omissa oloissaan, tavallaan määrittää uudelleen sitä, kuka on ja mitä haluaa. Huolestuttavampaa olisi, jos olisit heti hakeutumassa uuden ihmisen kanssa yksiin. "Laastarisuhde" kun harvemmin on kantanut kovin pitkälle. (Kokeiltu on.)
Kehottaisin, että otat ilon irti elämästä, nautit ympärilläsi olevista sinulle tärkeistä ihmisistä - ja tietenkin jakelet lastenkasvatusohjeita perheellisille tutuillesi (perheen perustamisen ja lapsien hankkimisen jälkeenhän et enää hallitse mitään lasten kasvattamiseen liittyvää, mikäli lapsettomia tuttujasi on uskominen... ;)
Hyvää sinkkuilua Sinulle!