Mitä on tietoisuus?

hiilen, hapen, vedyn, typen ja muutaman muun alkuaineen klimpin saavutaa tietoisuus. Onko tietoisuus jotenkiin osa hiilen kemiaa. Kemiallinen lakiko on kyseessä. Tietoisuus on selvästi henkistä laatua eikä kemiaa miten se voi liittyä alkuaineisiin. Evolutistit eivät osaa ikinä vastata tähän.

Kaikilla luontokappaleilla on jonkinlainen tietoisuus, enemmän tai vähemmän. Tietoisuus ei ole pelkästään ihmisen ominaisuus, vaikka näin on aiemmin haluttu ajatella. Ydintietoisuutta on kaikilla eläimillä, joiden aivot ovat rakenteeltaan samanlaiset kuin ihmisen. Tietoisuuden alkuperä on eläinkunnassa, ei ainoastaan ihmisessä. Älä oikaise !

Luonto toimii kimpassa ja ilman tietoisuutta ei homma pelaisi sekuntiakaan. Tämä on lähtökohta.
Koska me ihmiset emme enää voi palata takaisin luontoon eli aikaan ennen tietoisuuden/mielen ja kielen kehitystä, meidän pitäisi kehittyä siltä mielen osalta, joka liittyy eettisyyteen ja niin sanottuun kestävään kehitykseen. Tietoisuutemme evoluutio on hyvässä vauhdissa, kun vielä vanhat ajattelutavat (fundisjupakat) vielä saadaan yli laidan, olemme rajattomia. Brawo !

Jos väität, että tietoisuus on jotain universaalia, ikuista ja katoamatonta - jotain joka säilyy, vaikka aivot tuhoutuisivatkin - olet langennut varsin kyseenalaiseen metafysiikkaan, jota nykymaailmassa eivät taida kannattaa enää kuin kreationistit. Nyyh...

Aluksi, aluksi on "ydintietoisuus", ”tapahtumisen tunteesta” kasvava tietoisuuden perusta, sitä laajennetaan muistopalikoilla. Kielen avulla ihminen on alkanut esittää kysymyksiä myös itselleen, ja tämä sisäinen puhe on yllyttänyt hakemaan lisää tietoa sekä aisteilla että ajattelulla. Systeemi ruokkii ärsykkeillä itseään vauhtiin.

Aivot ovat kulttuuri- ja vuorovaikutuselin. Osa keskeisistäkin tajunnan sisällöistä opitaan. Tähän vihjaa esimerkiksi peilisolujen toiminta. Kun näemme toisen kokevan kipua, meillä aktivoituvat osittain samat aivoalueet kuin itsensä satuttaneella lähimmäisellä. Kimppahomma.

Tietoisuus on siis selkeästi tähän meidän maailmaan kehittynyt välineistö, ja siihen vahvasti sidottu mekanismi joka vaatii sitä, toimiakseen näinkin hyvin. Tietoisuus vie aikanaan elämän muallekin, se on elämän homma, pysyä elossa, konstilla millä hyvänsä. Konstit keksitään !

Tässäpä oli osin lainailtuja ajatuksia verkosta, tietoisuusverkosta. Vuonna 2050 pohditaan näitä ja rakastellaan robotin kanssa, annamme tietoisuutemme koneille. Mitä siitä seuraa on seuraavan pohtimisen paikka.

-evvk-

Se, että yksilö on tietoinen itsestään ja ympäristöstään, ei ole mitään muuta kuin kehittynyttä aivotoimintaa - samoin ovat tunteet, vaistot, moraali,... kaikilla noilla on biologinen taustansa ja ne ovat evoluution tulosta (moraalin osalta myös kulttuurievoluution).

Ja kuten kaikki paitsi kreationistit tietävät, niin evoluution tulokset eivät edelleenkään perustu sattumaan vaan luonnonvalintaan. Sattumaa ovat vain kretiinien ajatukset, ja ainoa mahdottomuus on järjen löytäminen noista uskonnon tyhjentämistä päistä.

Ja tuossa sinulle esimerkkejä kirjoista, joita et ole "huomannut":

- Churchland, Patricia Smith: Neurofilosofia

- Dennett, Daniel C.: Tietoisuuden selitys

- Dennett, Daniel C.: Miten mieli toimii

- Järvilehto, Timo: Ihminen ja ihmisen ympäristö:
Systeemisen psykologian perusteet.

- Järvilehto, Timo: Mikä ihmistä määrää?: Ajatuksia yhteistyöstä, tietoisuudesta ja koulutuksesta.

- LeDoux, Joseph: Synaptinen itse: Miten aivot tekevät minusta minut.

Hakusanalla otsalohko löytyy sinullekin tietoisuus,
tai löydät kaiken hakemasi tiedon "illun"
antamista hyvistä linkeistä.

Minua onkin ihmetyttänyt sama asia, mutta hieman toisinpäin,
eli kerropa sinä minulle?

Esimerkki: Jos kaveri vetää viinaa, ja tabuja parin
vuosikymmenen putken, ja sit alkaa aivolohko hiukkasen
lyödä tyhjää, hän selviää niukin naukin, ja
päättelee sen olevan Jeesuksen ihme (lääkäri hieman
hymyilee, ja tuumaa "niinhän se vissiin oli")

No kaveri ottaa nimimerkikseen (sanotaan vaikka)
"Mohikaani27" ja alkaa kirjoitella palstoille
kuinka hänen suurin haaveensa on päästä katselemaan
Jeesuksen kasvoja, kuulema 100.000-vuotta menee
ihan tosta vain ihastellessa (

(Arvoisa nimimerkki Outsider). Ihmisen kehittymisen ymmärtämiseksi vaaditaan AIKAA. Ne 6000 vuotta eivät riitä ihmisen kokonaisvaltaisen kehityksen ymmärtämiseen. Tarvitaan miljardeja vuosia.

Selitäpä se, Outsider. Jos et kykene pidä turpasi kiinni.

"Elämä uinuu kivessä, herää kasvissa, liikkuu eläimessä, ajattelee ihmisessä". Miettikääpä tätä. Saatte ymmärtää sen miten haluatte - vai haluatteko ollenkaan?

Voisi myös miettiä miten eliö, jolla ei olisi minkäänlaista tietoisuutta, eroaisi sellaisesta eliöstä, jolla on tietoisuus. Voisiko näillä olla kuitenkin samat toiminnot? Voisiko ulkopuolinen mitenkään todeta eroa?

Mutta evoluutioteoria selittää paljon paremmin sen miksi ihmiset ovat karvaisia, hedonismiin helposti lankeavia, tappelevia otuksia, joilla on lisääntymiselin integroitu virtsanerityskanavaan kuin esimerkiksi se, että "Jumala loi ihmisen" tai "Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen".

Sitäpaitsi, eläimetkin ovat varsin "tietoisia" (mitä on edes tämä ns. epätietoisuus? missä kulkee tietoisuuden ja epätietoisuuden raja?). Eläimet eivät ehkä yleisesti ottaen ole riittävän tietoisia kyseenalaistamaan omaa käyttäytymistään, mutta tähän syyllistyvät myöskin monet ihmiset.

Oletko koskaan kuullut gorillasta, joka oppi kommunikoimaan viittomakielellä? Onko faktojen tulkitseminen tai etsiminen oikeasti niin vaiketa, vai onko ajatus siitä, että ihmiset polveutuvat yksisoluisista eliöistä, pienistä nisäkkäistä, kädellisistä jne. vain mahdollisesti liian ahdistava ajatus?

Kannattaa paneutua asiaan rehellisemmin ja tutkia asiaa eri lähteistä. Takaan, että kun olet lukenut tarpeeksi monta varsinaisiin (tieteellisiin) havaintoihin perustuvaa julkaisua ja todennut kristinuskot ynnä muut lahkot fiktiivisiksi, sinulla on paljon parempi olo ja selkeämpi mieli. Lue esimerkiksi Richard Dawkinsia ja Sam Harrisia, niistä ei jää sydän kylmäksi. Tee se vaikka oman tietoisuutesi vuoksi, jos ei muuten kiinnosta.

Elämän rajallisuus asettaa tiettyjä rajoja tietoisuuden määrittelylle. Ajattelun kehittyminen on kestänyt miljoonia vuosia. Mikä on sinulle riittävää tietoisuutta? Riittääkö apinan tietoisuus? Ihminen ei tiedä, miten eläimet tiedostavat. Ihminen ei tunne edes toisen ihmisen ajattelutapaa. Ongelmia teettää jo oman ajatusmaailman rajojen määrittely.

"Mikä olio oli ensimmäinen tietoinen ja mitä "valintaetua" se antoi sekä miten se auttoi saamaan enemmän jälkeläisiä."

Kysymyksen perään tulee muuten kysymysmerkki. Väitätkö, että älykkyys ei anna etua selviämiseen? Voimallakin pärjää, mutta joskus kannattaa myös miettiä. Ihmisen kohdalla kyseessä on myös intensiivinen seuraavien sukupolvien opettaminen, jolloin tietoa kertyy yhä enemmän ja se korjaa itseään olosuhteiden muuttuessa.

"On selvää, että tietoisuutta ei voi syntyä sattuman tekemänä."

Miksi on selvää? Voi kestää kauan, mutta miksi ei yksinkertaisemmasta käsityskyvystä voisi ajan myötä kehittyä parempaa ja tarkempaa.

Outsider____! kirjoitti:
"Evoluutiolle on täysin ylikäymätön ongelma selittää mitä on ja miten tuli tietoisuus."

Evoluutiolle? Tarkoitat varmaan, että meillä olisi ongelmia selittää tietoisuuden olemus ja ilmaantuminen evoluutiolla?

Mitä muuten tarkoitetaan "tietoisuudella"? Pikkaisen vaikea keskustella, jos emme ole yhtä mieltä keskusteltavasta aiheestakaan.

No, sen me ainakin tiedämme, että se tietoisuus on aivoista kiinni - aivot kun pettää niin ainakin ulkoapäin havaittava tietoisuus katoaa.

Senkin me tiedämme, että tietoisuus kehittyy pikkuhiljaa hedelmöittyneen munasolun käynnistämään soluryppääseen. Sitten kun katsoo noita ipanoita, niin se tietoisuus kehittyy sitä mukaa, kun ipana imee aistikokemuksia ja kehittyy ajattelijana/kokijana.

Tietoisuus on siis aivoihin sidottu ominaisuus.

Ja mitäs aivot ovatkaan? Toisiinsa kytköksissä olevia vuorovaikuttavia soluja. Aivoihin vaikuttaa yhtälailla erilaiset kemialliset aineet.

Jospa kuule tietoisuus onkin hermosolujen yhteistoimintaan liittyvä emergentti ominaisuus? Tulkitsemamme tietoisuus on siis aivojen kehittymiseen sidoksissa oleva asia?

Ihmisapinoilla on ainakin havainnoitu itsetiedostamista, mikä ihmisen tekee sitten tässä suhteessa niin poikkeavan - muu kuin tietoisuuden korkeampi taso?

"Evokirjallisuus pohtii kaikenlaisia asioita mutta tätä en ole huomannut yhdessäkään evo-oppaassa yritetyn selvittää."

No ei niitä mistään kreationistien "evo"-pamfleteista löydykään. Kyllä minä olen muistavinani, että näitä asioita olisi pohdittukin - tosin jossain kognitiivisten tieteiden alueella, ei suoraan biologian.

"On selvää, että tietoisuutta ei voi syntyä sattuman tekemänä. Sen uskominen vaatii jo todella massiivisen uskonvarmuuden."

Tjaa, niinpä taas paiskot näitä varmoja mielipiteitäsi. Edellisethän on jääneet väitteen tasolle.

Aivot toimivat ymmärtämättä kuinka toimivat. Tietoisuus on sitä miten se käsittelee tietoa.

Selkärankaisten eräs piirre on muisti, tietoinen muisti sisältää semanttisen ja episodisen muistin ja tätä muistiainesta voi palauttaa mieleen. Vaikka ihmisen muistin määrä on enemmän kuin 500 000 paksun tietosanakirjan sisältämä tieto, niin onneksemme meillä on kollektiivinen muisti apuna mm. tietoverkossa. Tiedostamaton.net :=) http://tiedostamaton.net/index.html

Uskonnollisiin aatoksiin taipuvaisilla on kauan sitten mennyt mieli ja ns. sielu sekaisin käytetyssä käsitteistössä. Mieli syntyy ja liittyy kantajansa fyysiseen olemukseen ja heijastaa kaikkea fyysistä missä on ja mistä on tullut. Jos kaulan katkaisee tai aurinko räjähtää mieli sammuu kuin saunalyhty.

Meillä kuitenkin on nyt siis keskustelussa kaksi sielua. Toinen kehollinen, epätäydellinen muuttuva ja kuolevainen, toinen täydellinen, muuttumaton ja kuolematon. Muuttumaton sielu on sielun arkkityyppi, eräänlainen ideaali. Mutta onko mitään mieltä kutsua myös sitä minäksi, etenkin jos emme ole siitä millään tavalla tietoisia?

Eipä ole.

Ajatukset ovat olioita, jotka asuvat aivoissa. Ei siis ole aivan sama mitä ajattelee, koska ajatukset aina tulevat myös fyysisesti olevaiseksi. Sodatkin syntyvät yksilöiden mielissä kotioloissa.

Entäs tämä hajatelma:

MEEMI. Yksi ehdollistuma yksikkö tai ryhmä; Idea. Xmieli koostuu "meemeistä" (ei ole oma termini). Ihmiset luovat joskus tahtomattaan myös vahingollisia meemejä, jotka toimivat kuten virukset kehossa tai tietokoneohjelmassa, ohjelmattomassa ohjelmassa tässä tapauksessa.

Toiminta on sama, kuten kyseisten virusten luontitapakin, päähoitomuoto on antaa meemi-viruksen kantajalle oikeaa tietoa kyseiseltä alueelta. Jokainen meemi on sidoksessa paikalliseen ja globaaliin yhteisöön, joista meemi ammentaa merkityksensä.

Väärän meemin saannin seurauksena uhri ajattelee ja toimii väärin; (voidaan usein tulkita vasta jälkeen päin) hän myös saattaa reagoida negatiivisesti vaikka tarkoittaisi hyvää. Meemit ovat myös kuolemankestävää tavaraa.

Oikeasti tämän meemin tarkoitus oli kuitenkin suosia ja virkistää S24 bloggaajien tiedostamattomuutta.

-evvk-

Mainitsin tämän jo aiemmin, mutta mielestäni Koko -gorillan tarina on erittäin huomion arvoinen asia tässä kontekstissa. Kyse on siis viittomakieltä oppineesta gorillasta.



Otteita Kokon verkkosivuilta(http://www.koko.org/index.php):

"During the course of the study, Koko has advanced further with language than any other non-human. Koko has a working vocabulary of over 1000 signs. Koko understands approximately 2,000 words of spoken English. Koko initiates the majority of conversations with her human companions and typically constructs statements averaging three to six words."
...
"The depth and variety of gorilla language use has significantly exceeded initial expectations. Indeed, evidence has been found for the existence, in less developed form, of almost every aspect of human behavior."

Täytyy sanoa, että ihminen on ilmeisen immuuni järjenkäytölle, jos uskoo mielummin noin kaksi vuosituhatta sitten aavikkomajoissa kirjoitettuja, väkivaltaa ja vihaa tihkuvia papuruskääröjä kuin nykytietämystä.

Pikkuhiljaa uskovaiset ovat toki karsineet pahoja tapoja, joita "pyhien" kirjoitusten vakavat tulkinnat onnistuivat upottaneet eri kulttuureihin, esimerkiksi noitavainot ja inkvisitiot jäivät jo enimmäkseen taakse (mutta edelleen on laajalti pyhiä sotia). Silti Raamatuista ynnä muista opuksista löytyy jotain kiehtovaa josta lieväuskoinenkin löytää vindikaation koko valheita levittävälle uskontokunnalleen ja sen olemassaololle.

Minulle olisi yksi ja sama mitä ihmiset uskovat, jos heidän uskomukset eivät vaikuttaisi muiden elämään negatiivisesti, näin ei kuitenkaan ole. Siksi tartun mielelläni tilaisuuteen kun joku yrittää todistaa jonkin jumalan olemassaolon jollain yksittäisella pseudofaktalla.

Luonnonvalinta on mielenkiintoinen sana. Luonto siis tekee tietoisia valintoja. Sattumastahan ei ole tietäjien mukaan kysymys.

Koska kaiken elämän on selvitäkseen oltava jollakin tasolla tietoista, on todennäköistä että tietoisuus on quantum tasolla. Sitä voidaankin sitten taas miettiä, että mistä se sinne tuli.

Tietoisuus on laitauskovaisten lempiaihe, koska sille ei ole mitään määritelmää eikä testiä, jolla voisi mitata tietoisuuden määrää tai edes sen olemassaoloa. Siitä voi heitellä löysiä väitteitä, joita ei voi osoittaa oikeiksi eikä vääriksi.

Uskovaiset ovat elementissään kun saavat höpöttääepämäöräisillä käsitteillä, joilla ei ole mitään määriteltyä sisältöä. Sitähän koko uskonto on.

Mutta koska tietoisuudesta voi heittää löysiä väitteitä, niin väitän, että tietoisuutta esiintyy laajasti eläinkunnassa ja keskushermoston kompleksisuuden kasvaessa muutokset tietoisuuden laajuudessa ja syvyydessä ovat enemmän määrällisiä kuin laadullisia. Väitteen voi yrittää todistaa vääräksi konkreettisin esimerkein jos pystyy.

Tietoisuus on "prosessi", joka tapahtuu hermostossa. Samalla tavalla elämä on "prosessi". joka tapahtuu biologisessa oliossa.

Ei se ole tullut jostakin ulkopuolelta, annettuna. Se ei ole mitään erillistä sielua tai henkeä.