menneisyydessäsi, jos voisit? Mitä tekisit toisin?
Ajassa takaisin.
Mitä muuttaisit
15327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olisin vähemmän kiltti. Kilttejä vain käytetään hyväksi. Olisin vaativa, tekisin ratkaisuja vain oman etuni nimissä. Asettelisin ehdot.
siten, ettei anna käyttää itseään hyväksi. Ei ainakaan pahasti. Miten sitä sanotaankin, että hullu saa olla muttei tyhmä. Muutetaan sitä hiukan. Kiltti saa olla muttei tyhmä.
En mä tyhmällä tavalla kiltti ollut. Mutta tässä maailmassa vain kyynärpäätaktiikalla pysyy pinnalla.
ihan kuin itse olisin kirjoittanut nuo. Liialla kiltteydellä tosiaan on enemmän huonoja, kuin hyviä vaikutuksia. Itsekin oon pohjimmiltani kiltti, mut tiedän et jos josku joku sitä mun kiltteyttä tulee käyttämään väärin perustein hyväkseen, niin voi olla et asenne vaihtuu sen jälkeen ja helposti siitä joutuu kärsimään joku toinen ihminen. Koska se vaikeuttaa entisestään luottamuksen rakentamista toiseen ihmiseen kun muutenkin on jo vaikea luottaa melkein keneenkään johtuen varmaan omasta varautuneisuudestani kaikki uusia ihmisiä kohtaan.
pinnalla? Vähemmälläkin selviää.
Ai miten niin vähemmällä?
Minusta sitä koko pysyy pinnalla (on elossa) tai sitten ei ole (kuolee, valitsee itsemurhan - hitaan tai nopean; hidas tapa on tappaa itsensä esim. viinalla tai huumeilla).
Pinnanalle meno on myös mielenterveytensä menettäminen; hengissä mutta elävä ruumis. Mieli kadonnut pinnan alle.
pinnalla näköjään vähän toisin kuin tarkoitit.
Mutta eihän sitä tarvitse mennä siihen virtaan mukaan. Aina voi seurata rannalta mitä siellä virrassa tapahtuu ja hyvmyillä itsekseen, että moni rimpuilee turhan paljon pysyäkseen pinnalla kun voisi uida rannallekin ja olla rimpuilematta.
noin kolme vuotta. Käyn siellä virrassa juuri niin paljon kuin tarpeen ja haluan. Aika yksinäistä toisinaan mutta silti parempaa kuin hallitsemattomassa virrassa rimpuileminen.
Se on muuten totta, että tässä nykyisessä maailmassa on jotain todella pahasti vialla. Tai ei kenties maailmassa mutta ihmisissä. Yksi pitkä aikakausi on loppumassa. Todennäköisesti se loppu ei ole kenellekään kaunista katseltavaa. Silloin alkaa uuden rakentaminen. Silloin kun vanha romahtaa täysin käyttökelvottomaksi.
Mäkin luulin tuossa 2000-l alussa, mutta sitten taas mattoa nykäistiin. Mä en usko, että voi päästä pois.
sen verran monta kertaa alta pois, että nyt on jo parempi tasapainoaisti pysyäkseen pystyssä ja kävelläkseen paljaalla laittialla. En oikeastaan tarvitse mattoa jalkojen alle voidakseen kävellä. Parempi kun sitä ei ole. Tuntee hyvin sen maaston, missä sitten liikkuukin.
Joo. Ei ole helppoa luottaa sellaisiin, jotka ei luota itseensä. Se ei taida olla edes mahdollista. On siis parempi pysytellä luottavaisena itselle.
edes yrittää. Minkä taas voi saada hallintaan, on om itsensä. Voi tulla oman itsensä hallitsijaksi. Silloin ei enää kukaan muu pysty hallitsemaan sinua. Silloin osaa kävellä alati muuttuvassa maastossa satutamatta itseään pahasti. Korkeintaan silloin saa pieniä pintanaarmuja, mitkä paranee nopeasti itsestään.
No mulla "meni selkä" pari vuotta sitten, ja se kai toi tuota hallitsemattomuuden oloa itsetsäpäinkin; on se nyt aika hyvässä kunnossa, enkä nyt mikään sairaalapotilas ollut, mutta "lahoaa" ja ei voi mitään. Se parin muun kurjuuden kanssa jotenkin ... vei sitä pärjäämisen/pinnallaolon tuntua roimasti. Kyl mä tästä kun aurinko alkaa paistamaan taas.
Teetkö itseäsi vastaan asioita? Mulla tahtoo olla se ongelma, eli vaikka kuinka tiedän, että jokin asia on erisuuntaan, kun haluan ja olen päättänyt, niin jatkan sitä "itsetuhoista" toimintaa, jotenkin en pääse siitä irti. Ei nyt mitään pahoja, siis viinaa tai huumeita tai sellaista, mutta esim. liikunnanharrastus (olisi tärkeää selälle ja painollekin). Jotenkin vain toimii itseään vastaan koko ajan. Vaikka kirjoittaisi lapunkin seinälle, ja päättäisi mitä. Jotenkin, kun se virta alkaa upottaa, niin siitä ei tahdo päästä millään suvantoon takaisin. Se imee vain.
Pitäisi olla niin hemmetin vahva ja kestää kaikki, mutta kun aina ei tahdo jaksaa.
itseään vastaan toimimista. Kaikenlainen riippuvuus on pitkällä tähtäimellä aika tuhoisaa. Lähes kaikessa. Myös riippuvaisuus elämään. Lähdön hetki on silloin aika paha. Kun ei ole valmis lähtemään. Se nyt ei tarkoita sitä, että pitäisi jotenkin tietoisesti hakea sitä lähtöä täältä.
Olen pahoillani selkäsi takia. Olen siinä mielessä onnellinen ja onnekas, etten ole koskaan kokenut vakavampaa ruumillista vammaa. Hiusmurtuma ranteessa on pahin, mikä on joskus lapsuudessa sattunut. Vaikka olen tehnyt elämäni aikana paljon sellaista, missä loukkaantumisen vaara on ollut aika ilmeinen. Onnekas ja onnellinen siis.
Pahin on oikeastaan joskus ollut päihteet. En vaan kestänyt itseäni ja maailmaa selvinpäin. Siinä oli pohjakosketus aika lähellä. Elimistöni ei kyllä kovin paljon pitänyt siitä liiallisesta käytöstä ja pakotti katkaisemaan sen putken aika ajoin. En ole edelleenkään mikään absolutisti. Piti joskus lopettaa vähäksi aika hölmöily ja oppimaan sama asia uudestaan. Juomaan sivistyneesti tai jotain. Toisaalta olen osannut ottaa kaiken maailman nautinnot sellaisina kuin ne on. Ihan kivoja kun ne on käytettävissä ja kun ei ole enää ollut, en ole kyllä niitä niin hirveästi kaivannutkaan. Tuntuisi kauhealta elää elämääni riippuvaisena jostain nautinnoista. Tai yleensäkin riippuvaisena jostain, mikä ei ole välttämättä tarpeellista elämään.
Liikunta joo. Se on aina helvetin hankala aloittaa. Siinä menee aina jonkin aikaa, ennen kuin se alkaa tuntumaan hyvältä. Sen jälkeen se on vaikea lopettaa. Siihenkin voi jäädä koukkuun huomaamatta. Kroppaa kannattaa kuunnella siinäkin. Se ei valehtele. Se ei osaa valehdella. Ei kuulu kropan ominaisuuksiin.