Tämä on tosi tyhmä kysymys, mutta ehkä joku ystävällinen sielu voisi selventää:
Onko Suomessa asuvat, marokkolaiset miehet uskollisia, jos ne on suhteessa suomalaiseen naiseen? Vaikuttaako siis heidän uskontonsa siihen, että he ottavat ihmissuhteet vakavammin?
Tiedän, että tämä on yleistämistä, mutta ehkä joku kulttuurinen yhteinen piirre näistä marokkolaismiehistä löytyy?
Voiko marokkolaismiestä ylipäätään "deittaila" länsimaiseen tapaan? Vai ovatko kulttuurierot niin suuret että se on joko-tai?
Anyone?
Onko Suomessa asuvat, marokkolaiset miehet uskollisia, jos ne on suhteessa suomalaiseen naiseen? Vaikuttaako siis heidän uskontonsa siihen, että he ottavat ihmissuhteet vakavammin?
Tiedän, että tämä on yleistämistä, mutta ehkä joku kulttuurinen yhteinen piirre näistä marokkolaismiehistä löytyy?
Voiko marokkolaismiestä ylipäätään "deittaila" länsimaiseen tapaan? Vai ovatko kulttuurierot niin suuret että se on joko-tai?
Anyone?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Aika vaikea alkaa yleistämään uskonnon puolesta sillä islam usko on aika monessa maassa, ei siis vain marokossa.
Itse olin petetty suhteessamme useamminkin kuin kerran ja saan tietää vieläkin eron jälkeen näitä asioita ja kaikki mieheni marokkolaiset ystävät ovat pettäneet/pettävät, mutta ehkä siellä jossain on vielä uskollinen mieskin.
No kiitos nyt kuitenkin vastanneille. Odotinkin hieman tällaista. Vähän huvittavaa edes laittaa tällaista kyselyä, kun yleistävään kysymykseen on niin herkullista vastata tämän suuntaisesti. Yksi järkevä vastaus taisi olla, kiitos kirjoittajalle.
Jännä, miten nämä kaukosuhteet herättävät intohimoja jo näin alkumetreillä.
Seuraavaksi pitää alkaa kattella noita thaikku-kundeja tai virolaisia. Venäläiset miehet ovat niin samanlaisia kuin suomalaiset, että ei niistä sen enempää. Kiinalaisissa pojissa olisi ainakin mistä valita...- ööh.. miljardi ukkoa..? Pitäisi siihenkin kulttuuriin eka perehtyä, ja kirjaimet opetella. Anyone? Onks se vaikeeta?
;-)
.. Mistäpäin marokkoa sun romanssi on? Minkä ikäinen kaveri? Itselleni synty kans tuttavuus yhden marokkolaisen kans ja olen siis siksi aika kiinnostunut..
Mitäs tämä nyt on? Sinä kiittelet ja kommentoit ihan niin kuin vastauksia olisi ollut useampikin. Eihän tässä ketjussa ole kuin yksi sinulle vastannut (siis siinä vaiheessa, kun jo kiittelet ja kommentoit). Ei siinä nyt niin paljon niitä intohimoja ollut.
Silmissäsi ei ole mitään vikaa. Sheriffissä on.
"Itselleni synty kans tuttavuus yhden marokkolaisen kans ja olen siis siksi aika kiinnostunut."
joo eiköhän se sama tyyppi ole.
Seurustelin reilu puoli vuotta marokkolaisen miehen kanssa eikä hän antanut itsestään kovin imartelevaa vaikutelmaa.
Suhde alkoi, kun hänellä oli vielä toinen tyttöystävä. Kun siitä oli päästy eroon, niin heti alkuun latelin säännöt, että jos on mun kanssa niin sitten on mun kanssa eikä kenenkään muun. Koska mies ei koskaan antanutkaan itsestään luotettavaa kuvaa, niin en myöskään luottanut häneen kovinkaan paljon.
Syynä luottamuksen puutteeseen oli myös hänen oma käytöksensä. Pienistäkin asioista piti valehdella, myös sellaisista joilla ei todellakaan ole mitään merkitystä, esimerkiksi sanoi pelanneensa tietokoneella vaikka jossain vaiheessa myöhemmin kävi ilmi että olikin katsonut telkkaria.
Epäilyttävämpien tapausten yhteydessä baarireissulla akku oli loppunut ja lopulta tarpeeksi pitkään tivattuani sanoikin että oli sulkenut puhelimen koska olin nalkuttanut.
Ensin oli tietysti ihanaa olla yhdessä, mutta ajan myötä epämääräinen käytös alkoi vaivata ja siitä mieskin sai kuulla melkein jatkuvasti. Lopulta, kun erottiin niin hän sanoi, että meidän suhde oli ollut hänelle kuin vankila, koska en antanut hänen panna muita naisia. Ja hänelle oli erittäin suuri harmi, että oltiin oltu niin tiiviisti yhdessä ettei muka ollut tilaisuuksia pettää!
Siinä sivussa tän miehen kavereita seuratessani ihan samanlaiselta näytti niidenkin puuhat. Vaikka lähimmillä frendeillä ei ollut "oikeaa tyttöystävää" niin samat tytöt kyllä pyöri kylässä vaihtelevina päivinä. Enkä tiedä mitä rakkauden tunnustuksia niille satuillaan.
He ovat seurusteelleet noin vuoden. Loppu on jo tuloillaa. Asuvat vielä toistaiseksi yhdessä. Näin miehen metrossa toisen naisen kanssa. Koko vuosi on ollut ystvälleni yhtä helvettiä. Mies valehtelee suoraan päin naamaa ja aina kaikki on muka ystväni syytä. Pelkkä hyväksi kayttäjä. Viikoloppuisin mies katoaa omille teilleen ei vaivaidu edes vastaamaan puhelimeen. Palaa aina takaisin kun ei saa ruikutettua rahaa muilta. Todella epäkypsä ihminen. Niin kuin kaikki hänen ystävänsäkkin. Heti ensi tapaamisesta alkaa ihmeenlinen "peli", imarteluineen. Jokaisella hänen kaverillaan on tyttöystävä tai vaimo ja minullakin poikaystävä, mutta se ei näköjään paljoan haittaa. Hirveä flirtti käynnissä koko ajan vaikka kuinka sanoisi, ettei kiinosta ja että olen varattu. Ei siis minkäänlaista moraalia. Jokaisen hänen kaverinsa olen nähnyt lähtevän toisen naisen kanssa ulos diskosta. Ei muuta kuin voimia kaikille, koettakaa jaksaa.
En pahemmin kirjoittele tai puhu asioistani, mutta pakko nyt kysyä neuvoa...
Olen seurustellut marokkolaisen miehen kanssa nyt vuoden ja olemme olleet viikon naimisissa. Meillä on 2kk vanha vauva. (Eli oon tullut raskaaksi melkein heti kun tavattiin)
Ennen kun tapasin mieheni olin todella huonossa elämäntilanteessa ja aivan loppu. Olin naimisissa linnakundin kanssa, joka mm.pahoinpiteli mua, ja josta sain eron vasta nyt kesäkuussa (sen takia emme ole menneet nykyisen mieheni kanssa aikaisemmin naimisiin).
Nykyinen mieheni oli pelastava enkeli minulle ja en tiedä missä olisin tällä hetkellä ilman häntä. Mutta! Musta tuntuu että mieheni on liian hallitseva. Hän suuttuu jos olen menossa hänen mielestään typerissä vaatteissa ulos (mun mielestä ihan normaaleissa) ja minun pitää vaihtaa ne. Jos katson tv:tä ja hän tulee kesken hyvän leffan sanomaan että haluaa vaikka seksiä niin hän suuttuu jos sanon että haluan ensin katsoa leffan loppuun. Hän sanoo että telkkari on mulle tärkeämpi kuin hän..
Hän jaksaa muistuttaa koko ajan mua siitä että hän on "pelastanut" mut, ja kuinka mun täytyy kiittää Jumalaa siitä että mulla on niin hyvä mies.
Kaikki meidän rahat on hänellä, koska mä en osaa käyttää rahaa (mikä on kyllä ihan totta). Jos mulla on joku ongelma niin hän "vitsailee" sillä että miksi on valinnut just mut vaimokseen kun Suomessa on paljon naisia kenellä ei ole ongelmia. Kun yritän hänelle sanoa että hän hallitsee mua liikaa niin hän sanoo että tämä kaikki on vaan mun omaksi parhaaksi. Olen uskonut häntä koska mun "edellinen elämä" on ollut ihan p.....stä. Me riidellään paljon ja mun mielestä ihan turhaan kun mies voisi edes vähän joustaa asioissa..
Toisaalta mies sanoo myös että rakastaa mua niin paljon että haluaa mulle vain hyvää, ja siksi "hallitsee" mua niin paljon. Hän ostelee mulle paljon vaatteita ja jos hän on sitä mieltä että tarvin vaikka uudet kengät niin mennään ostamaan ne (tosin hän päättää minkälaiset, mutta itsekin olen aina tosi tyytyväinen)
Välillä kyllä tuntuu että mun elämä on ihan täysin hänen hallinnassaan.. Onko toi mun miehen hallitseminen vaan niiden kulttuurissa osoitusta siitä että rakastaa? Ja mitenhän saisin selitettyä hänelle ilman kolmatta maailmansotaa että haluan hänen edes vähän muuttuvan?
tuon hallitsemisen jälkeen kuvioihin astui väkivalta. toivottavasti ei satu sinun kohdalle!! mielestäni ei ole oikein hallita puolisoaan, jota rakastaa, noin voimakkaasti. puhu miehesi kanssa!
suhteeseen jossa on alusta saakka mies saannut sanoa kaapin paikan ja olet alistunnut siihen niin ei se siitä mikskään muutu olen pahoillani mutta alistut ja muutut itse koska kun mies alkaa turhautua puhumisen tarpeeseesi hänen hallitsemisen tasosta niin väkivalta on aikas lähellä ja toiset naiset taitaa olla jo arkipäivää toivon sun takia et ei!
kun hän on muokannut sut hiljaiseksi mukavasti mukautuvaksi vaimoksi hän saa lisää vapautta varsinkin kun et enää uskalla pistää vastaa.. siis näin monella meistä käynnyt ja no ei ole pelkästään ihme kyllä kyse muslimeista vaan on suomalaisissakin miehissä tosi alistajia ja niskaan huohottajia!
"Onko toi mun miehen hallitseminen vaan niiden kulttuurissa osoitusta siitä että rakastaa? Ja mitenhän saisin selitettyä hänelle ilman kolmatta maailmansotaa että haluan hänen edes vähän muuttuvan?"
Sillä ei ole paskankaan väliä kuuluuko se niiden kulttuuriin. Asutte Suomessa ja sinä olet suomalainen joten miehesihän pitäisi kunnioittaa sitä mikä kuuluu suomalaiseen kulttuuriin! Olet selvästi liian kiltti ja miellyttämisenhaluinen, siitä kertoo seurusteluhistoriasi renttujen kanssa (ensin linnakundi, sitten dominoiva marokkolainen jonka kanssa vauva alulle VAIN PARIN KUUKAUDEN seurustelun jälkeen!!!???) jotka käyvät kiinni heikkoihin ihmisiin joiden tahto on helppo rikkoa. Tämä on ikävä sanoa sinulle joka olet jo pienen vauvan äiti mutta ei ole sattumaa että nuo itserakkaat narsistit ovat valinneet juuri sinut uhriksesi; olet mielestäsi ensisijaisesti uhri, ja toissijaisesti seurustelukumppani.
Miehesi ei tule muuttumaan, piste. Hän käyttäytyy kuin tyypillinen dominoiva narsisti. Ehkä se osin juontaa hänen kulttuuristaan, ehkä ei, se on yhdentekevää koska se on nyt hänen perusluonteensa. Hän ei tunne siitä nyt syyllisyyttä eikä ikinä millään ilveellä tule tuntemaankaan. Vaikka hän kuinka ihanasti kertoo sinulle rakastavansa sinua ovat takana vain hänen itsekkäät syynsä joilla rusentaa sinut tiukemmin omaan otteeseensa. Sinun kannattaisi päästä irti tuosta suhteesta nyt. Vaikka sinä suostuisit elämään koko loppuelämäsi miehesi kynnysmattona, sinun pitää olla epäitsekäs ja ajatella VAIN lapsesi parasta. Vielä on toivoa kun lapsesi on pieni. Pysyttele erossa miehistä jotka yrittävät (ja onnistuvat) hallita sinua!
http://keskustelu.suomi24.fi/servlets/search?start=0&ad vanced=1&all_words=marokkolainen&some_words=&exclude_wo rds=&exact_words=&conference=Monikulttuuriset suhteet & poster=&sort=relevance&search_interval=fixed_interval&f ixed_interval_time=0&sd=01&sm=01&sy=2006&ed=27&em=11&ey =2006&hpp=25