Olemme seurustelleet jo kuukausia erittäin intensiivisesti, ainakin fyysisesti. Itse olen erittäin avoin persoona ja poikaystäväni tietääkin minusta hyvin paljon. Meillä luistaa juttu hyvin ja pidän hänestä paljon. Mutta en tiedä miehestäni tai lähinnä hänen sielunelämästään juuri mitään. Tunnen hänen ystäviään, on avaimet asuntoon jne. Mutta hän éi ikinä ole "avautunut" minulle. En tiedä hänen edellisistä suhteistaan tai mitään pintaa syvemmältä. Kännissä hän on kertonut että luottamus on aikoinaan petetty, sekö on syy miksi hän ei osaa luottaa?
Hänen kaverinsa sanovat että poikaystäväni vaikuttaa rakastuneemmalta kuin ikinä.. Mutta minulle hän ei ole mikään helppo nakki! Sekin tekee tästä asiasta minulle vaikean että mulla on useita miespuoleisia kavereita, jotka kertoo mulle salaisuuksiaan ja luottaa muhun täysillä. Eli en ole mikään juoruämmä.
Annanko ajan kulua, nyt ainakin tuskastuttaa..
Hänen kaverinsa sanovat että poikaystäväni vaikuttaa rakastuneemmalta kuin ikinä.. Mutta minulle hän ei ole mikään helppo nakki! Sekin tekee tästä asiasta minulle vaikean että mulla on useita miespuoleisia kavereita, jotka kertoo mulle salaisuuksiaan ja luottaa muhun täysillä. Eli en ole mikään juoruämmä.
Annanko ajan kulua, nyt ainakin tuskastuttaa..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse olen seurustellut avoliitossa jo nelisen vuotta. Mies on todella sulkeutunut. Hän ei kerro paljon tunteistaan verbaalisesti, vaan näyttää ne teoissa ja eleillään. En ole painostanut häntä kertomaan: "että miltä nyt tuntuu" tyyliin. Annoin hänelle aikaa rakentaa luottamustaan minua kohtaan ja jossain sivulauseessa hän on kertonut sisimpänsä saloista. Joten anna aikaa, älä painosta.
Mä olen se, jonka on vaikea saavuttaa meidän suhteessa luottamus.
Vaikka tiedän ettei hän petä minua, mutta sisimmässäni en saa luottamusta häneen. Johtuu kai luonteestani ja menneisyydestäni.