En tiedä mitä mun pitäis tehdä näiden mun "ystävien" kanssa. Tuntuu että kaikki ystävät hylkää mut tai sitten oon vain vainoharhainen.
Sanonpa tässä nyt pari esimerkkiä. Kutsun sitä kiiraksi (ei oikea nimi). Kolmannella sain yhden aivan ihanan ystävän, Kiira ja mä pysyttiin hyvinä ystävinä ysiluokan loppuun. Kun lukioon mentiin me hengailtiin yleensä semmoisessa samassa vanhassa neljänporukassa niin kuin oltiin oltu ennenkin. Kiira alkoi vaatii multa että meidän pitäis tutustua uusiin porukoihin. Ekaks laitoin vähän vastaan kun ei mulla sinänsä ollut mitään tarvetta uusiin porukoihin mutta lopulta kun se oli sille niin tärkeätä niin aloin ystävystyä uusien porukoiden kanssa. Sain tästä uudesta porukasta yhden tosi hyvän uuden kaverin ja monta kivaa juttelukaveria mutta kiira taas itse ystävystyi tästä samasta porukasta ainoan tytön kanssa joka ei oikein puhunut mulle mitään. Kutsutaan vaikka Sofiaksi. (siis täkään ei oikea nimi) Vähitellen nää Kiira ja Sofia alkoi pyöriä koko ajan kahdestaan tai oli ne siinä uudessa porukassa mukana mutta ne oli syrjäytynyt reunaan. Kiira ei kattonu mua enää ollenkaan ja hihitteli Sofian kanssa. Lopulta musta tuntui että mua on huijattu kokonaan. Kiira halus mun saavan uusia ystäviä että sitten se voisi hylätä mut "hyvillä mielin". No itse jäin pyörimään yhden vanhan kaverini ja tän uuden tosi hyvän kaverini kanssa. Kun tätä oli jatkunut reilun vuoden kerroin miten asia oli.
Sanoin että ei uusien kavereiden hankinnassa muuten mitään pahaa ollut mutta se voisi ottaa mut mukaan sen ja tän Sofian juttuihin. Kaveri sanoi ymmärtävänsä mua mutta kuitenkin lukiossa (jossa hengailtiin paljon) se ei huomioinut mua ollenkaan. Esim. kun lähdettiin luokasta se saattoi jättää mut yksin sinne jos olin vika mutta jos tää Sofia jäi sinne yksin niin Kiirakin jäi auttamaan. Yritin vielä tuolloin puhua Kiiralle miltä asia musta tuntui. Se vakuutti ymmärtävänsä mutta sama käytös jatkui silti keskustelun jälkeen. Viimeinen pisara oli kun mentiin kakkosristeilylle ja mä en mahtunut mukaan. Se sanoi että ei ollut henkilö joka olis voinut päättää siitä. Tiesin sen sillä Sofialla oli oma valvoja eli Sofia sai päättää vikan mukaan otettavan mutta Kiira olis kuitenkin voinut vaikuttaa ja sanoa että mut olis otettu mukaan. Tästä keskusteltuamme ennen risteilyä se loppujen lopuks sanoi mulle että vaikka olis saanu päättää asiasta se ei olis ottanu mua mukaan. En kuulema ole tarpeeksi rento muiden kanssa! Täh?! Mutta edelleen vakuutteli mulle että ollaan hyviä kavereita. Lukion päättyessä sain vielä kuulla että tää Kiira, Sofia ja muut meidän uudesta porukasta oli lähdössä matkalle ennen kevään pääsykokeita. Kolme tästä ryhmästä jätettiin ulkopuolelle ja kuinka kävikään mä kuuluin tähän porukkaan. Matkastakin kuulin ruokapöydässä kun ne puhui varauksista eikä Kiira edes näyttäny harmistuvan että ei ollut kertonu mulle siitä ennen.
Nyt aikaa on kulunu paljon ja Kiira ja minä paikkailtiin välejämme lukion jälkeen ja se tuntui OIKEASTI kunnon kaverilta pitkästä aikaa. Kuitenkin lukion jälkeen kaverisuhteet on koetuksella sillä tiedän että ne tuuppaa katkeamaan. Me nähdään kerran kuukaudessa mikä on ainakin mulle ihan riittävästi. Silti sain taas kuulla toiselta kaverilta että se on taas lähdössä lomamatkalle muiden kavereiden kanssa ja mut jätetään ulkopuolelle. Sit tää toinen kaveri myös kertoi mulle että Kiira etsii omaa asuntoa ja sen vanhemmat on myymässä omaa taloansa. Miks se ei puhu mulle? Musta tuntuu niin sanoinkuvaamattoman surulliselta. Oon itkenykin paljon iltaisin koska se ei puhu mulle ja mulla ei tunnu olevan enää kunnon ystävää.
Pitäiskö mun laittaa tän kanssa välit poikki vai mitä?! Kuitenkin kun juttelen kaverini kanssa lenkeillä se tuntuu ainoalta jolle voin jutella luontevasti ja kertoa kaiken. Kuitenkin tuntuu pahalta koska tää ystävyys ei tunnu molemminpuoliselta. Mitä mun pitäis tehdä?!
Kerron vielä pari juttua. Kun ystävystyin tästä uudesta porukasta yhden Miian kanssa(valenimi) niin tää ystävyys ei tunnu toimivan aina kun me mennään ostoksille niin mietin että en olis ystävystynyt Miian kanssa ilman Kiiraa joka sanoi että mun pitäis ystävytyä muidenkin kanssa. Miia tuntuu aina pakkoystävältä kun näen sen, mutta on kuitenkin ainut kavereistani joka näyttää välittävän musta oikeasti. Soittelee mulle ja käydään paljon shoppailemassa ja elokuvissa. Mitäs teen tämän suhteen?!
Ja sitten vanhasta kaveriporukasta yks Suvi(valenimi). Tuntuu että ollaan hyviä kavereita mut teot taas kertoo muuta. Sanoo aina mulle että soita. Mä soitan ja puhutaan paljon, tuntikin viikossa. Kuitenkin se ei ikinä soita mulle paitsi jos sanon että soita sä kerrankin mulle koska mulle tulee paljon puhelinlaskua. Silloinkin kun se soittaa mulle kerran kahdessa kuukaudessa, se valittaa mulle että pitää lopettaa koska sille? täh? tulee paljon puhelinlaskua!!!! Entäs mä? Ja kuitenkin juttelee mulle vain kerrallaan noin 15 min. Tässä on kuitenkin ristiriitaista: sanoin kun ollaan jo sen verran vanhoja että ei enää osteta lahjoja. Se sanoi että käy, mutta ostaa mulle koko ajan edelleen lahjoja siis hyviä ja nyt munkin on pakko ostaa sillekin lahjoja. Me ei kuitenkaan tavata kuin pari kertaa vuodessa. Mä oon oikeasti tässä ainut joka pitää yhteyttä. Se vaan ostaa lahjoja ja asutaan edelleen 3 km päästä toisistamme. Tälle en oo puhunu tästä mitään koska se ei ikinä kerro itsestäkään mitään. Itse Suvi tietää kaiken musta siis kaiken kirjaimellisesti! ja oon miettiny sitä että puhunko itse liikaa mutta en varmana puhu kysyn joka kerta mitä sulle kuuluu ja se sanoo vaan hyvää. Kysyn siltä aina että kerro nyt jotain miten opiskelut ja onko mitään kivoja juoruja. Niin se sanoo että ei oo juoruja ja opinnot menee hyvin. Kun kysyn että mites siskolles kuuluu ja jotain muuta harrastuksista niin ei se kerro siitäkään mitään. Ja MULTA SE SAA AINA TIETÄÄ KAIKEN. KAIKKI KIVAT JUORUT VANHOISTA LUOKKALAISISTA JA MIKÄ ON ERIKOISINTA TÄÄ SUVI JA KIIRA ON NYT YSTÄVYSTYNYT PALJON. NÄÄN NE MONTA KERTAA VIIKOSSA LENKEILLÄ YHDESSÄ KUN AJAN AUTOLLA OHI, MUTTA MUA EI KUITENKAAN IKINÄ KUTSUTA MUKAAN! Käyttääkö tää Suvi mua hyväks?! Naureskeleeko se tän Kiiran kanssa musta mun selän takana?! Sekin on että kun kerroin että haluan pyrkiä lääkikseen ja uskon että mulla on melko hyvät mahdollisuudet sinne (en oo siis mikään tyhmä) niin sekä Kiira että Suvi reagoi samalla tavalla siihen. Pyri ihan minne muualle tahansa paitsi lääkikseen. Ei se sovi sinne ja se on liian ELIITTIammatti sulle. Ne ei siis tue mua tässä. En tiedä onko syynä se että ne itse jäi kerhonohjaajiksi ja luokanopettajiksi. Siis en todellakaan tunne olevani muita parempi tai mitään. Ainut joka mua tukee tässä kun oon kertonu on on tämä "pakkokaveri"!!! Se on sanonu mulle että hyvä jos oikeasti haluat sinne, pyri ja jaksaa kannustaa.
Olen miettinyt sitäkin että onko syy mussa? Olen vakavissani miettinyt omaa käytöstäni ja sitä otanko muut huomioon. Oon todellakin uudessa porukassa hieman ujo mutta kun tutustun kunnolla minusta tulee todellan puhelias. Otan kyllä VARMANA aina muutkin huomioon. Sillä aina kun tapaan näitä "kavereitani" Suvi, Kiira, Sofia, Miia, kysyn heti ensimmäiseksi mitä kuuluu, miten opinnot ja muut! En TODELLAKAAN koe olevani omasta mielestäni törkeä joka jyräisi muut kokonaan. Annan aina heille mahdollisuuden kertoa itsestään mutta he eivät kerro. Ja vielä niin pyrin lääkikseen mutta Kiira, Sofia ja Suvi on ei todellakaan tiedä tästä. Pakkokaveri Miia on ainut joka tietää. En edes tiedä kehtaanko kertoa muille siitä koska näen jo heidän silmistään mitä he ajattelevat.
Kysymykseni todellakin on mitä mun pitäis tehdä näiden kavereiden kanssa? Laitanko välit poikki vai ovatko he yrittävätkö he oikeasti olla kavereitani eivätkä vain hyötyä musta?! Tiedän ainakin sen että jos pääsen lääkikseen niin uskon saavani sieltä uuden kaveripiirin joten ei nää niin tärkeitä välttämättä ole vai? Pliis sanokaa nyt oonko hyväuskoinen hölmö vai no tiedätte kyllä?!
Sanonpa tässä nyt pari esimerkkiä. Kutsun sitä kiiraksi (ei oikea nimi). Kolmannella sain yhden aivan ihanan ystävän, Kiira ja mä pysyttiin hyvinä ystävinä ysiluokan loppuun. Kun lukioon mentiin me hengailtiin yleensä semmoisessa samassa vanhassa neljänporukassa niin kuin oltiin oltu ennenkin. Kiira alkoi vaatii multa että meidän pitäis tutustua uusiin porukoihin. Ekaks laitoin vähän vastaan kun ei mulla sinänsä ollut mitään tarvetta uusiin porukoihin mutta lopulta kun se oli sille niin tärkeätä niin aloin ystävystyä uusien porukoiden kanssa. Sain tästä uudesta porukasta yhden tosi hyvän uuden kaverin ja monta kivaa juttelukaveria mutta kiira taas itse ystävystyi tästä samasta porukasta ainoan tytön kanssa joka ei oikein puhunut mulle mitään. Kutsutaan vaikka Sofiaksi. (siis täkään ei oikea nimi) Vähitellen nää Kiira ja Sofia alkoi pyöriä koko ajan kahdestaan tai oli ne siinä uudessa porukassa mukana mutta ne oli syrjäytynyt reunaan. Kiira ei kattonu mua enää ollenkaan ja hihitteli Sofian kanssa. Lopulta musta tuntui että mua on huijattu kokonaan. Kiira halus mun saavan uusia ystäviä että sitten se voisi hylätä mut "hyvillä mielin". No itse jäin pyörimään yhden vanhan kaverini ja tän uuden tosi hyvän kaverini kanssa. Kun tätä oli jatkunut reilun vuoden kerroin miten asia oli.
Sanoin että ei uusien kavereiden hankinnassa muuten mitään pahaa ollut mutta se voisi ottaa mut mukaan sen ja tän Sofian juttuihin. Kaveri sanoi ymmärtävänsä mua mutta kuitenkin lukiossa (jossa hengailtiin paljon) se ei huomioinut mua ollenkaan. Esim. kun lähdettiin luokasta se saattoi jättää mut yksin sinne jos olin vika mutta jos tää Sofia jäi sinne yksin niin Kiirakin jäi auttamaan. Yritin vielä tuolloin puhua Kiiralle miltä asia musta tuntui. Se vakuutti ymmärtävänsä mutta sama käytös jatkui silti keskustelun jälkeen. Viimeinen pisara oli kun mentiin kakkosristeilylle ja mä en mahtunut mukaan. Se sanoi että ei ollut henkilö joka olis voinut päättää siitä. Tiesin sen sillä Sofialla oli oma valvoja eli Sofia sai päättää vikan mukaan otettavan mutta Kiira olis kuitenkin voinut vaikuttaa ja sanoa että mut olis otettu mukaan. Tästä keskusteltuamme ennen risteilyä se loppujen lopuks sanoi mulle että vaikka olis saanu päättää asiasta se ei olis ottanu mua mukaan. En kuulema ole tarpeeksi rento muiden kanssa! Täh?! Mutta edelleen vakuutteli mulle että ollaan hyviä kavereita. Lukion päättyessä sain vielä kuulla että tää Kiira, Sofia ja muut meidän uudesta porukasta oli lähdössä matkalle ennen kevään pääsykokeita. Kolme tästä ryhmästä jätettiin ulkopuolelle ja kuinka kävikään mä kuuluin tähän porukkaan. Matkastakin kuulin ruokapöydässä kun ne puhui varauksista eikä Kiira edes näyttäny harmistuvan että ei ollut kertonu mulle siitä ennen.
Nyt aikaa on kulunu paljon ja Kiira ja minä paikkailtiin välejämme lukion jälkeen ja se tuntui OIKEASTI kunnon kaverilta pitkästä aikaa. Kuitenkin lukion jälkeen kaverisuhteet on koetuksella sillä tiedän että ne tuuppaa katkeamaan. Me nähdään kerran kuukaudessa mikä on ainakin mulle ihan riittävästi. Silti sain taas kuulla toiselta kaverilta että se on taas lähdössä lomamatkalle muiden kavereiden kanssa ja mut jätetään ulkopuolelle. Sit tää toinen kaveri myös kertoi mulle että Kiira etsii omaa asuntoa ja sen vanhemmat on myymässä omaa taloansa. Miks se ei puhu mulle? Musta tuntuu niin sanoinkuvaamattoman surulliselta. Oon itkenykin paljon iltaisin koska se ei puhu mulle ja mulla ei tunnu olevan enää kunnon ystävää.
Pitäiskö mun laittaa tän kanssa välit poikki vai mitä?! Kuitenkin kun juttelen kaverini kanssa lenkeillä se tuntuu ainoalta jolle voin jutella luontevasti ja kertoa kaiken. Kuitenkin tuntuu pahalta koska tää ystävyys ei tunnu molemminpuoliselta. Mitä mun pitäis tehdä?!
Kerron vielä pari juttua. Kun ystävystyin tästä uudesta porukasta yhden Miian kanssa(valenimi) niin tää ystävyys ei tunnu toimivan aina kun me mennään ostoksille niin mietin että en olis ystävystynyt Miian kanssa ilman Kiiraa joka sanoi että mun pitäis ystävytyä muidenkin kanssa. Miia tuntuu aina pakkoystävältä kun näen sen, mutta on kuitenkin ainut kavereistani joka näyttää välittävän musta oikeasti. Soittelee mulle ja käydään paljon shoppailemassa ja elokuvissa. Mitäs teen tämän suhteen?!
Ja sitten vanhasta kaveriporukasta yks Suvi(valenimi). Tuntuu että ollaan hyviä kavereita mut teot taas kertoo muuta. Sanoo aina mulle että soita. Mä soitan ja puhutaan paljon, tuntikin viikossa. Kuitenkin se ei ikinä soita mulle paitsi jos sanon että soita sä kerrankin mulle koska mulle tulee paljon puhelinlaskua. Silloinkin kun se soittaa mulle kerran kahdessa kuukaudessa, se valittaa mulle että pitää lopettaa koska sille? täh? tulee paljon puhelinlaskua!!!! Entäs mä? Ja kuitenkin juttelee mulle vain kerrallaan noin 15 min. Tässä on kuitenkin ristiriitaista: sanoin kun ollaan jo sen verran vanhoja että ei enää osteta lahjoja. Se sanoi että käy, mutta ostaa mulle koko ajan edelleen lahjoja siis hyviä ja nyt munkin on pakko ostaa sillekin lahjoja. Me ei kuitenkaan tavata kuin pari kertaa vuodessa. Mä oon oikeasti tässä ainut joka pitää yhteyttä. Se vaan ostaa lahjoja ja asutaan edelleen 3 km päästä toisistamme. Tälle en oo puhunu tästä mitään koska se ei ikinä kerro itsestäkään mitään. Itse Suvi tietää kaiken musta siis kaiken kirjaimellisesti! ja oon miettiny sitä että puhunko itse liikaa mutta en varmana puhu kysyn joka kerta mitä sulle kuuluu ja se sanoo vaan hyvää. Kysyn siltä aina että kerro nyt jotain miten opiskelut ja onko mitään kivoja juoruja. Niin se sanoo että ei oo juoruja ja opinnot menee hyvin. Kun kysyn että mites siskolles kuuluu ja jotain muuta harrastuksista niin ei se kerro siitäkään mitään. Ja MULTA SE SAA AINA TIETÄÄ KAIKEN. KAIKKI KIVAT JUORUT VANHOISTA LUOKKALAISISTA JA MIKÄ ON ERIKOISINTA TÄÄ SUVI JA KIIRA ON NYT YSTÄVYSTYNYT PALJON. NÄÄN NE MONTA KERTAA VIIKOSSA LENKEILLÄ YHDESSÄ KUN AJAN AUTOLLA OHI, MUTTA MUA EI KUITENKAAN IKINÄ KUTSUTA MUKAAN! Käyttääkö tää Suvi mua hyväks?! Naureskeleeko se tän Kiiran kanssa musta mun selän takana?! Sekin on että kun kerroin että haluan pyrkiä lääkikseen ja uskon että mulla on melko hyvät mahdollisuudet sinne (en oo siis mikään tyhmä) niin sekä Kiira että Suvi reagoi samalla tavalla siihen. Pyri ihan minne muualle tahansa paitsi lääkikseen. Ei se sovi sinne ja se on liian ELIITTIammatti sulle. Ne ei siis tue mua tässä. En tiedä onko syynä se että ne itse jäi kerhonohjaajiksi ja luokanopettajiksi. Siis en todellakaan tunne olevani muita parempi tai mitään. Ainut joka mua tukee tässä kun oon kertonu on on tämä "pakkokaveri"!!! Se on sanonu mulle että hyvä jos oikeasti haluat sinne, pyri ja jaksaa kannustaa.
Olen miettinyt sitäkin että onko syy mussa? Olen vakavissani miettinyt omaa käytöstäni ja sitä otanko muut huomioon. Oon todellakin uudessa porukassa hieman ujo mutta kun tutustun kunnolla minusta tulee todellan puhelias. Otan kyllä VARMANA aina muutkin huomioon. Sillä aina kun tapaan näitä "kavereitani" Suvi, Kiira, Sofia, Miia, kysyn heti ensimmäiseksi mitä kuuluu, miten opinnot ja muut! En TODELLAKAAN koe olevani omasta mielestäni törkeä joka jyräisi muut kokonaan. Annan aina heille mahdollisuuden kertoa itsestään mutta he eivät kerro. Ja vielä niin pyrin lääkikseen mutta Kiira, Sofia ja Suvi on ei todellakaan tiedä tästä. Pakkokaveri Miia on ainut joka tietää. En edes tiedä kehtaanko kertoa muille siitä koska näen jo heidän silmistään mitä he ajattelevat.
Kysymykseni todellakin on mitä mun pitäis tehdä näiden kavereiden kanssa? Laitanko välit poikki vai ovatko he yrittävätkö he oikeasti olla kavereitani eivätkä vain hyötyä musta?! Tiedän ainakin sen että jos pääsen lääkikseen niin uskon saavani sieltä uuden kaveripiirin joten ei nää niin tärkeitä välttämättä ole vai? Pliis sanokaa nyt oonko hyväuskoinen hölmö vai no tiedätte kyllä?!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, että sulla on timanttiystävä ihan nenän alla, mutta et oikein näe häntä. Miksi kutsut Miiaa pakkoystäväksi? Hänhän on selvästi ainut tytöistä, jota voit oikeasti kutsua ystäväksi. Ymmärrän, että suret Kiiran menettämistä, mutta hänen käytöksensä osoittaa, ettei hän ole aito ystävä enää. Kun aikaa kuluu, huomaat, että Miian kaltaisia ihmisiä ei löydy ihan helposti, heistä kannattaa pitää kiinni ja kohdella hyvin!