mielipiteitä

Kerron ensin taustaa . Olimme naimisissa 14 vuotta, kunnes viime kesänä hain eroa. Syynä oli miehen pitkä-aikainen suhde naiseen, josta syntyi yhteinen
lapsikin. Mieheni kielsi aina kaiken, mutta jotenkin sydämessäni tiesin, ettei kaikki ole kuten pitää.
Jos sain hänet valehtelusta kiinni, minä sain yleensä selkääni ja syyttelyä siitä miten sairas ja mustasukkainen minä olen. Valehtelua ja kieroilua oli lopulta niin paljon , etten enää tiennyt tulenko hulluksi. Mieheni ei koskaan halunnut erota, joten oman mielenterveyteni takia ja myös lapsiemme ,hain itse vihdoin eroa.
No nyt kesällä on poikamme rippijuhlat. Ex-mieheni on sitä mieltä, että hänellä on oikeus tulla kotiini lapsemme juhliin, mutta minä en sitä halua. Pojallemme asia on ihan hyvä niin, ettei isä tulisi. Onko minun siis "pakko" hyväksyä isänsä juhliin, vaikka tiedän itseni silloin voivan niin huonosti, että todennäköisesti oksennan. Mielipiteitä,kiitos.
131128
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

ketään epämieluisaa hyväksyä, pitäköön itse pojalle toiset juhlat jos haluaa.

Ja jos hän tulee kuokkimaan, lemppaat ulos vaan näyttävästi, vaikkapa poliisien kera. Se on kotirauhan häirintää josta saa syytteen.

Äänestä

mikä on pojalle parasta. Aikuinen ihminen seisoo vaikka päällään tunnin tai pari, jos se on lapsen edun mukaista.

Äänestä

Rippijuhla on vain kerran elämässä. Millaiset välit lapsillasi on exääsi? Jos ne ovat normaalit on luonnollista, että isä osallistuu juhlaan. Keskustele poikasi kanssa mitä hän todella oikeasti haluaa ja tee sen mukaan. Nyt hän näkee vain sinun pahan olosi ja se vaikuttaa häneen. Poika haluaa tehdä niinkuin sinä haluat. Kyllä sinä kestät hetken samassa tilassa exäsi kanssa. Älä pilaa lasten suhdetta isäänsä vaikka et itse sietäisikään häntä.

Äänestä
  • vain kerran elämässä, ja ketuiksi meni. Ei sinulla ole mitään syytä kiemurrella lapsen isän takia oman kotisi juhlissa. Oma tupa oma lupa. Ja sinulla ON oikeus omiin tunteisiisi, ihan ilman että lapsen etua/muuta syyllistävää tähän vedetään mukaan.

    Lapsen etuhan olisi ollut kestävä ja hyvä avioliitto.

    Kyllä rippikouluikäinen jo ymmärtää että vanhemmat voivat pahoin samassa huoneessa, ja se saa vain hänetkin vaivautumaan omassa juhlassaan.

    Isä on ihan aikuinen järjestämään oman vastaanoton kakkuineen jos haluaa, eikä tarvitse tulla kuokkimaan toisten valmiisiin pöytiin.

    Äänestä

toivottaisin pitkät lapsen isälle, enkä edes katsoisi suuntaansa. Suksikoon ihan sinne missä on parempi. Turha nenäänsä näyttää tämän katon alle.

Jos kehtais tulla, niin kysyisin suureen ääneen, äpärä-lapsen vointia? Ja heittäisin pellolle ja komeesti. Joku ruotu se pitää naisenkin itsetunnossa olla ettei kynnysmatoksi exsille rupea!
Itseasiassa saisi poika siinä moraalista oppia siitä kuinka ihmisiä käsitellään, pettureille petturin palkka, eikä päänpaijauksia. Kieroonhan hän kasvaisi, jos näkisi että kaikki hyväksytään, vaikka kuinka väärin toinen tekee.

Äänestä
  • Surullista tämä jorina.
    Aika moni nainen myös pettää ja lähtee.
    Sinä varmaan tiedät syyn miksi mies on lähtenyt.
    Mieshän on tietty aina syyllinen, eikö niin.
    Lastansa voi rakastaa vaikkei haluakkaan asua
    saman katon alla, ihmisen kuten esimerkiksi
    sinä, kanssa.
    Onhan avioero ihan ennekuulumatonta nykyisin.

    Äänestä

  • Hattuun kirjoitti:

    Surullista tämä jorina.
    Aika moni nainen myös pettää ja lähtee.
    Sinä varmaan tiedät syyn miksi mies on lähtenyt.
    Mieshän on tietty aina syyllinen, eikö niin.
    Lastansa voi rakastaa vaikkei haluakkaan asua
    saman katon alla, ihmisen kuten esimerkiksi
    sinä, kanssa.
    Onhan avioero ihan ennekuulumatonta nykyisin.

    Haloo, mieshän on avioliiton aikana , siis itse
    sitoutuneena perheeseensä perustanut niin vaimon kuin pojan tietämättä uuden perheen.

    Eikös tämänkaltainen toiminta ole petos niin vaimoa kuin lapsiakin kohtaan ? Hän on myös ollut
    väkivaltainen ainakin vaimoaan kohtaan.

    Käsitin että poikakaan ei haluaisi isää pilaamaan
    tunnelmaa ainutkertaiseen juhlaansa.

    Kenen parasta ajatellaan isän pojan vai äidin kun kehotetaan äitiä seisomaan päällään kun isä
    juo kahvia sohvalla pari tuntia. Oletteko ajatelleet miltä pojasta tuntuu silloin. Entä
    muut vieraat ?

    Tulee vaikutelma että isä on aikas röyhkeä persoonallisuus. Hankkii lapsia aulopuolisen kanssa avioliiton aikana, on väkivaltainen ja varmaan paljon muuta.

    Rippikouluikäinen osaa erotella moraalisesti oikean ja väärän. Senikäisellä on jo omakin mielipide asioista. Ei ole oikein pakottaa ja
    manipuloida häntä sellaiseen mitä hän ei halua.

    Äänestä

  • haaloooo kirjoitti:

    Haloo, mieshän on avioliiton aikana , siis itse
    sitoutuneena perheeseensä perustanut niin vaimon kuin pojan tietämättä uuden perheen.

    Eikös tämänkaltainen toiminta ole petos niin vaimoa kuin lapsiakin kohtaan ? Hän on myös ollut
    väkivaltainen ainakin vaimoaan kohtaan.

    Käsitin että poikakaan ei haluaisi isää pilaamaan
    tunnelmaa ainutkertaiseen juhlaansa.

    Kenen parasta ajatellaan isän pojan vai äidin kun kehotetaan äitiä seisomaan päällään kun isä
    juo kahvia sohvalla pari tuntia. Oletteko ajatelleet miltä pojasta tuntuu silloin. Entä
    muut vieraat ?

    Tulee vaikutelma että isä on aikas röyhkeä persoonallisuus. Hankkii lapsia aulopuolisen kanssa avioliiton aikana, on väkivaltainen ja varmaan paljon muuta.

    Rippikouluikäinen osaa erotella moraalisesti oikean ja väärän. Senikäisellä on jo omakin mielipide asioista. Ei ole oikein pakottaa ja
    manipuloida häntä sellaiseen mitä hän ei halua.

    Mistä sinä tiedät miten asiat siellä on oikeasti.
    Isähän ei ole suutansa avannut.
    Heti vaan huutamaan suu vaahdossa, vaikkei tietäisi asiasta yhtään mitään.
    Naisethan ne on uhrautuvaisia ja pelkkiä enkeleitä.

    Äänestä

Miten olet tukenut pojan oikeutta isäänsä, kun itse olet noin katkera?

Arvaan, olet tehnyt pojallekin selväksi millainen paska hänen isänsä on.

15-vuotias poika ei välttämättä vielä uskalla pitää puoliaan että uskaltaisi sinulle sanoa vastaan isäänsä liittyvissä asioissa. Mutta pojan kasvaessa asiat voi kääntyä päälaelleen.

Kokemuksesta tiedän miten lapset aikuistuessaan muuttuvat. Toinen lapseni vihaa minua edelleen eron aiheuttamista traumoista johtuen, vaikka aluksi molemmat lapset oli minun tukena erossa. Minä silloin toimin väärin ja myönnän sen, mutta niitä virheitä on nyt myöhäistä korjata.

Rippijuhlat ei ole mikään tavoitepiste. Voisit yrittää alkaa kannustaa poikaa pitämään yhteyttä isäänsä ja tutustumaan tähän uudestaan.

Äänestä

Me olemme eronnet vuosi siten,minä lähdin.Olisin halunnut jatkaa,mutta ex aloitti uuden elämän uuden kumppanin kanssa.Hyvä niin.Meillä kesällä myös rippijuhlat,jotka minä järjestän.Olen miettinyt,etten pydä uutta avopuolisoa kotiini.Ajatus hänestä minun luona on huono.Olen ajatellut,että he voivat järjestää ex:n puolelle omat juhlat.Olenko pikkumainen???

Äänestä
  • Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa.
    Juhlat voi järjestää jossain muuallakin, kuin
    jommankumman kotona.
    Uusilla kumppaneilla ei ole mitään asiaa
    lapsen juhliin.

    Äänestä

Jokaisella ihmisellä on oikeus päättää, ketä kotiinsa kutsuu ja ketä ei.

Virallinen rituaali tapahtuu kirkossa. Sinne taas ovat tervetulleita kaikki seurakuntalaiset.

Äänestä
  • Kiitos kaikille vastanneille, vaikken nyt mitään yleistä sotaa halua lietsoa.
    Ja en nyt todellakaan ole käännyttämässä poikaa isäänsä vastaan. On vain niin surullisesti asiat, että poika on nähnyt äitinsä pahoinpitelyt, samoin kuin sai tietää vahingossa isänsä suhteesta, ennen kuin minä.
    Tosiaan, vikaa varmasti minussakin, mutten silti ymmärrä uuden perheen perustamista ? Olisin toki
    suostunut eroon jos vaan olisin tiennyt.
    Enkä voi sille mitään, että tämä koko stoori saa minut voimaan niin huonosti, kun kuvittelenkin hänet istumaan ja heittelemään vitsejä minun sohvalleni.
    Tiedän kuitenkin jo etukäteen, mitkä moitteet ja kiromiset tulen exältäni saamaan, mikäli en häntä kotiini hyväksy...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


please kirjoitti:

Kerron ensin taustaa . Olimme naimisissa 14 vuotta, kunnes viime kesänä hain eroa. Syynä oli miehen pitkä-aikainen suhde naiseen, josta syntyi yhteinen
lapsikin. Mieheni kielsi aina kaiken, mutta jotenkin sydämessäni tiesin, ettei kaikki ole kuten pitää.
Jos sain hänet valehtelusta kiinni, minä sain yleensä selkääni ja syyttelyä siitä miten sairas ja mustasukkainen minä olen. Valehtelua ja kieroilua oli lopulta niin paljon , etten enää tiennyt tulenko hulluksi. Mieheni ei koskaan halunnut erota, joten oman mielenterveyteni takia ja myös lapsiemme ,hain itse vihdoin eroa.
No nyt kesällä on poikamme rippijuhlat. Ex-mieheni on sitä mieltä, että hänellä on oikeus tulla kotiini lapsemme juhliin, mutta minä en sitä halua. Pojallemme asia on ihan hyvä niin, ettei isä tulisi. Onko minun siis "pakko" hyväksyä isänsä juhliin, vaikka tiedän itseni silloin voivan niin huonosti, että todennäköisesti oksennan. Mielipiteitä,kiitos.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu