Aiemmin kyseltiin mieltymyksiänne parfyymeistä, mikä itsekutakin miellyttää ja minkä tähden.
Minä kysynkin nyt mielipiteitänne ihmisen tuoksusta, siitä oletteko kokeneet kemioittenne kohtaamista tuoksujen perusteella? Oletko kokenut ahaa elämyksen tavattuasi miellyttävän kumppaniehdokkaan, joka sitten romuttui tuoksuun, joka hänestä välittyi, joka oli vastenmielinen. Entä päinvastoin?
Minä kysynkin nyt mielipiteitänne ihmisen tuoksusta, siitä oletteko kokeneet kemioittenne kohtaamista tuoksujen perusteella? Oletko kokenut ahaa elämyksen tavattuasi miellyttävän kumppaniehdokkaan, joka sitten romuttui tuoksuun, joka hänestä välittyi, joka oli vastenmielinen. Entä päinvastoin?
Vastaukset 27
Vanhimmat
mä näen kaukaa jonkun miehen, josta ajattelen että tuossapa olisikin mulle hyvä kumppaniehdokas mikä tieto sitten vahvistuu tai heikkenee sen mukaan, miltä mies tuoksuu, kun hän saapuu lähietäisyydelle? =)
Kyllä miehen tuoksulla on merkitystä silloin, kun se tuoksuu pahalta. Jotkut tuoksuvat, eikä semmoisen miehen kanssa halua olla lähemmässä kontaktissa huolimatta siitä, miten mukava tai hyvännäköinen tämä olisikaan.
Sinähän kerroit mulle aiemmin olevasi mies. No päätä viimein kumpiko olet;)
Olen mies, yli 50 v. Perheellinen, ukki jo. Kaikki pitäs olla ok. on oma talo kesämökki oma yritys ja perhe. Lapsenlapsikin jo. Mitäkö vielä valitan?
Mulla on psukoottisesti sairas vaimo, joka minua toki rakastaa ja jota minä rakastan, silti tilanne ei minua tyydytä. Psykoottisuutensa lisäksi, vaimoni todettiin psygolookisiissa testeissä heikkolahjaiseksi. Näin ollen vaimoni ei voi minua tyydyttää älyyllisesti eikä seksuaalisesti. Näistä minä kärsin.
Oikeessa elämässä en minä ole pelle. Joskus vitsit on vähissä:
>>Tulimme juuri eräästä kylpälästä, jossa olimme viikonlopun. Minä nautin suunnattomasta urheilusta, uiminen on ykkösjuttujani. Sillä aikaa kun vaimoni löhösi kipeine jäsenineen huoneessamme minä uin altaassa. Itärajalla kun asumme, kylpylässä oli runsaasti venäläisiä pariskuntia. Kuinka kaiholla minä katselin niitä rakastavaisia, jotka rohkeasti altaassa näyttivät tunteitaan. Tyttö meni hajareisin pojan syliin, suukottelivat ja nauttivat toisistaan. Tätä näkyä minä katselin ja pahoitin mieleni. Miksi minulle ei annettu tätä kaikkea, miksi minun on kärsittävä puutteesta, vaikka vaimo minulla on.
joko muisti tai ymmärrys ylipäätään nyt heittää ja pahasti, luultavasti molemmat.
sun sitten vaan pitänyt haistella sitä vaimoasi vähän tarkemmin ennen kuin menitte yhteen? Tai ainakin kuulostella sitä älyllistä ja tunne-elämän puolta jo silloin eikä vasta nyt kun paskat on jo housussa?
'Kin runkkari ja valittaja. =)
En nyt jaksa lähteä kelaaman vanhoja viestejä, joissa kerroit minulle olevasi mies. Löytäisin sen kohdan jos vaivautuisin etsimään, ei sen väliä. Ymmärrykseni ei ole ikuna heittänyt, eikä tule heittämään vastaisuudessakaan.
Minkäs teet kun tuoksu on niin voimakas, suorastaan vastustamaton. Lisäksi ulkonäkönsä niin häikäisevä, ettei kohden voi katsettaan luoda. Et siinä kysele älykkyysosammääriä et liioin mielenterveyden tilaa.
No, mutta ketä muuta kuin itseäsi voit asiasta syyttää? Muhun ei ole tuommoinen marttyrius koskaan vedonnut, päin vastoin.
tuskinpa olen kenellekään valehdellut olevani mies. Miksi ihmeessä niin tekisin...
Eihän sitä ihminen elämästään voi eteenpäin tietää, jos kaksvitosena menee jonku kanssa naimisiin.
Mistä sitä voi tietää mitä sairauksia toiselle puhkeaa??
Ei ainakaan haistelemalla.
25-vuotiaallakin olla jonkin verran järkeä päässään. Jos ei ole, niin sitten voi erota. Kuka pakottaa jäämään, jos elämä on niin surkeata? Sitä jää ihan omasta halustaan, koska ei pysty parempaan eikä loppujen lopuksi edes halua pystyä. Se on se marttyyrin ongelma. Loputon uhrius vailla haluakaan päästää marttyyrinkruunusta irti.
Minä ainakin aion mennä naimisiin vain kerran, ja jos elämä kohtelee kumppania kaltoin, niin kyllä siitä jäisin huolehtimaan enkä juoksisi häntä koipien välissä karkuun.
Siinä meille miehille mallia =D
Mä oon aina luullut, että vain naiset voivat "sokeutua" ihastuessaan. Enkä ole ennen kuullut kenenkään aloittaneen parisuhdetta pelkästään ulkonäön ja hajun takia.
eikä niin vähääkään taudista. Esim. alkoholismikin on sairaus, enkä varmasti jäisi alkoholistin kanssa loppuelämäkseni, mikäli hän ei haluaisi/pystyisi raitistumaan.
Psyykkisten sairausten kohdalla vois olla vaikeaa tehdä päätöksiä. Monestihan psyyken sairaus on vain tarve ja keino paeta todellisuutta omiin mielikuvitusmaailmoihinsa. Varmasti yrittäisin auttaa ja ohjaisin miehen hoitoon. Se, jaksaisinko loppuelämän olla mieleltään sairaan kanssa onkin toinen asia. Mielestäni jokainen on vastuussa omasta jaksamisestaan: jos elämänhaluni lopahtaisi totaalisesti mielisairaan mieheni vuoksi, niin olisiko siinäkään yhtään mitään järkeä? Ei mielestäni.
psyyken sairauskin on monesti vain tarve ja keino paeta todellisuutta.
Taidat olla kova ihminen.
sehän antaa toivoa parantumisesta ihmiselle. Jos mielisairaus olisi aina elimellisestä viasta, geeneistä tms. johtuvaa, niin silloinhan toivoa parantumisesta ei ole. Mitäs kovaa tässä oli?
Kyllä ihminen sairastuu mieleltään, mikäli pakeneminen jatkuu pitkään. Mieleltään voi sairastua siinä missä ruumiiltaankin ilman että kyse on geneettisestä sairaudesta.
Minun lisäkseni. Enpä uskonut löytäväni toista kaltaistani palstalta, joka huolehtii puolisostaan vaikka tämä sairastuisikin, eikä ole heti etsimässä itselleen luvallisia korvikkeita mitä erilaisimpien himojensa tyydyttämiseksi. Taidanpa olle sinusta pikkasen kiinnostunutkin;) Vai tuunenko jo sinut?
Ihanaa tekopyhyyttä:
"Enpä uskonut löytäväni toista kaltaistani palstalta, joka huolehtii puolisostaan vaikka tämä sairastuisikin, eikä ole heti etsimässä itselleen luvallisia korvikkeita mitä erilaisimpien himojensa tyydyttämiseksi. Taidanpa olle sinusta pikkasen kiinnostunutkin;)"
Luvallisia korvikkeita? Sinä taidat etsiä luvattomia korvikkeita...
Eikö sulla oo mielessä muuta ku SE! Voitko edes kuvitella, että vois olla jossain joku mies, jolla on jotain muuta mielessä kuin SE?
Jos HÄN, siis se, jolla on mielessä muutaki ku SE, sattuuki oleen kiinnostunut vaikkapa toisesta sukupuolesta vain IHMISENÄ, ilman että pitää koko ajan ola SE mielessä, niin mitäs sitten?
ei mulla ollut mielessä SE vaan se, että haet romanttista suhdetta naiseen oman suhteen ulkopuoleltasi. Kaipa siltä psykoottiselta naiseltasi seksiä sentään saat, joten siitä ei ole puutetta vaan jostakin muusta. Luuletko että henkisellä tasolla pettäminen on jotenkin vähemmän pettämistä kuin fyysisellä tasolla? Naiselle se ei sitä tosiaankaan ole.
En ala sun kanssas vääntään. Sovitaan, ettei kemiamme kohdanneet alkuunkaan, tuoksuistamme puhumattakaan;)
haisee pahalle. Minä myös, mutta omaan pahaan hajuuni olen jo tottunut.
Eristäydyn eriööni.
miehen pitää tuoksua just oikealta.
Ei sen tuoksun tarvitse olla vastenmielinen, vaan väärä.
Mulle tämä tuoksuasia on yksi tärkeimmistä, ja aina on nenäni oikeassa ollut.
Joidenkin tutkimusten mukaan ihminen haistaa tiedostamattaan sopivan kumppanin itselleen.
Väitän edelleenkin, että tuoksu on erittäin tärkeä tekijä rakastumisessa, toinen lähes yhtä varma merkki rakkaastaan on se, ettei häntä pysty kohti katsomaan, tekee heikkoa.
hormoniehkäisy kuulemma "sekoittaa" hajuaistin. Mä olen aina ajatellut että "haistan" oikean miehen eli olen tuoksun perusteella pitänyt jotakin vastustamattomana. Jälkeenpäin on tullut mieleen, että olen ollut silloin e-pillereiden "vaikutuksen alaisena". Eli hormonaalista ehkäisyä käyttäväthän valitsevat tuoksun perusteella "kaverityyppisiä" miehiä, eivät esim. seksuaalisesti itselle parhaiten sopivia. Muistan kyllä tapauksen myös, jolloin en käyttänyt e-pillereitä ja eräs "täydellinen" mies tuoksuikin... öö... oudolle, ei pahalle, mutta ihan väärälle. Jotenkin se suhde loppui, ennenkuin alkoikaan.
Just olen lukemassa Esko Valtaojan uusinta kirjaa, jossa hän sanoo että naisen pitäisi säästää e-pillerit siihen kunnes on löytänyt sen sopivan miehen jos eivät lasta ihan heti halua. Eli kortsupaketti käsilaukkuun ja hajuaistit tehokkaaseen käyttöön.