Ottaisitko ulkolaista miestä?

ja uskonnosta riippuen. Ainakin näin kun ajattelee. Mutta mistäs minä tiiän vaikka rakastuisinki huomenna Etiopialaiseen pitkän matkan juoksijaan. Aina, vannomatta paras!

Nyt niin muuten suurta väliä ole, mutta kielimuuri rajaa tehokkaasti porukkaa. Haluan myös että mies olisi edes suunninpiirtein samantyylisestä kulttuurista ettei mitään isompaa shokkia tarvi kokea.

Muslimia en ottaisi vaikka se puhuis suomea ja/tai asuis suomessa.

vaikka rakkaushan se kuitenkin tärkeintä on eikä kansallisuus. Kuitenkin, jos kulttuuri- ja kielierot tuottavat vähääkin vaikeuksia, niin ei tule onnistumaan. Mieluummin suomalainen. Ehdottomana vaatimuksena sama äidinkieli.

mutta jos oikein rakkaus sokaisee, ruotsalainen ja norjalainen voisi vielä mennä. Siis ihan vaaleaihoinen mies minulle, kiitos.

En, sillä pidän sanallista kommunikointia sen verran tärkeänä. Jos suutun ja kiljun, niin haluan, että sanani kolahtavat ilman väärinkäsityksiä :).

Kyllä sanallinen kommunikointi ja toisen ajatusten ymmärtäminen on niin tärkeää, etten ottaisi ulkolaista miestä.

sillä ei ole väliä,mutta käytännössä olen aina kattellut vaan suomalaisia miehiä...Ja seurustellut vain suomalaisten miehien kanssa.

Kotimaan poika on jotenkin,niin aito ja alkuperäinen kaikessa :)Muutenkin suomalainen mies on minusta useimmiten komea..

en ottaisi suomalaista. Asuin muutaman vuoden ulkomailla ja nyt pelottaa suomalaisten miesten väkivaltaisuus ja naisviha. Tosin ihan valkoista länsimaista englantia kunnolla puhuvaa miestä etsin, en oikein usko että suhde onnistuisi kovin erilaisesta kulttuurista peräisin olevan kanssa.

jos muuten natsais yhteen. Mikä ettei? Tietty liian suuria uskonnollisia eroja kannattaa vältellä.

Jo suomeksi joskus ymmärretään toisiamme väärin. Saati sitten jos pitäisi kokoajan puhua englantia tai toisen äidinkieltä. Sekin on helpompaa että kulttuuri ja uskontokäsitykset ovat suhteellisen samat.

Mutta jos ei olisi nykyistä suomalaista miestä ja rakastuisin ulkomaalaiseen niin ehkä kannattaisi yrittää. Tunnen onnellisia pareja joissa on ulkomaalainen puoliso. Usein liitosiaa kyllä on sama uskonto ja edes suhteellisen läheiset kulttuuritaustat, että toimivat pidemmän päälle. Mutta naisia jotka ovat länsimaisten ulkomaalaisten kanssa naimisissa tunnen useita hyvin onnellisia.

Ottaisin, mutta en nyt ihan mitä tahansa. Islamin kannattajaa en ottaisin, mutta en kyllä toisaalta ottaisi minkään muunkaan uskonnon fanaattista edustajaa; kristittynä tapauskollinen ei haittaa, islamilaisissa en sitäkään.

Olin mä yhden britin kanssa pari vuotta. Upee mies. :D

Tulis jo ihan kielimuurikin välille, kun ei multa oikeen suju suomen lisäks kuin ruotsi. Englanti sujuu vaan kirjallisessa muodossa. Ja kuitenkin puhuisin koko ajan vaan suomea tai sit mua alkais ärsyttää jos ei se ymmärtäis jotain mitä koitan sanoo ja sit joutus ettii jostain vitun sanakirjasta jotain vitun yhtä sanaa et sais sille sen asian perille. Niin ei kiitos mulle.

Ja muutenkin en pystyis luottamaan ulkomaiseen mieheen. Olisin ihan varma, et sil on kotimaassaan oman maalaisia naisia mun selän takana.

Suomalainen mies ois kiva, kuvalla tai ilman:)

sinänäsä väliä, perheen parissa on jo jonkin verran totuttu monikulttuurissuuteen, ihan mistä tahansa kansallisuudesta en olisi silti valmis kumppania ottamaan, pieniä ennakkoluuloja siis tällaisella kosmopoliitillakin.... Suomalainen mies olisi hyvä, jos joku mukava ja seurusteluhaluinen sattuisi kohdalle...