Vahva ihmispelko

päitä,jotka tulevat vastaan?Tietääkö joku,onko ne täyttä luuta? Leka opn vähän turhan raskas,mutta tehoaisiko niihin vaikka moska,jota käytettiin kivitöissä ennen.Nuo eivät oikein ole ihmisen näköisiä,ja saavat vapaana kävellä kaduilla?Mitä siitä saisi ja paljonko,jos ampuisi,tai mitä keksisi?Voisiko susikoiraa kouluttaa käymään kunnolla kaljuun kiinni?

ON! Olen lempäläläinen 35 vuotias mies ja kärsin itsekin taudisa

Pelkoihin yleensäkin käsittääkseni on olemassa ns. siedätyshoitoa, jota voi itsekin jossain määrin toteuttaa.
Pikku hiljaa pienin annoksin altistaa itseään asialle mikä pelottaa. Parhaiten auttaa asiantuntijan tuella, terapeutti yms.
Pelosta ei pääse jos sitä ei uhmaa. Pienin askelin eteenpäin, sisulla. Kun oppii huomaamaan ettei se pelon aihe satuttanutkaan. Maailma ei kaatunut eikä kolmas maailmansota syttynyt. Torjutuksi tai nolatuksi tullaan tässä elämässä ihan kaikki. Siltä ei säästy kukaan, sen voin taata.
Omalla tyttärelläni oli voimakas ihmispelko haavoittavien kokemusten takia 14-vuotiaasta alkaen monta vuotta. Tuin häntä parhaani mukaan, mutta käänne alkoi tapahtua vasta kun hän itse kerta kaikkiaan kyllästyi ja suuttui rajoittavalle elämälleen, ja alkoi uskaltautua ulos kuorestaan.
Nyt hänellä on avomies, on työssä pankissa ja liuta ystäviä. Täytti juuri 25 vuotta. Pelosta ei ihan kokonaan ole päässyt, mutta pystyy hallitsemaan sitä ja elämä sujuu vallan hienosti! Kukaan ei myöskään ulkopuolelta hänestä huomaa mitään, ja jos pelko iskee sanoo sen suoraan poikaystävälle tai kavereille jotka kyllä tukevat ja auttavat.
Maailmassa on valtavasti k-päisiä ihmisiä, mutta on myös valtavasti ihan mukavia ja tutustumisen arvoisia! Voit itse valita ystäväsi ja tuttavasi, käännä selkä ala-arvoisille, heillä toden näköisesti on vaikeuksia itsensä ja elämänsä kanssa. Kukaan ei nauti toisen pahasta olosta jos ei ole päästään sairas.
Tutustumisen voi varovasti alkaa vaikka netissä. Katsella ja kuulostella ihan rauhassa ilman kiirettä. Etsi tarkoituksella ihmisiä jotka ovat samantapaisessa tilanteessa kuin itsekin olet. Tukekaa toinen toisianne, vertaistuki on kullan arvoista! Älä avaudu liikaa ja liian pian, mutta anna kuitenkin toisille mahdollisuus, älä myöskään torju etukäteen.
Jokainen pienikin hyvä kokemus on suuri askel eteenpäin! Onnea matkaan, kaikki on mahdollista!

MInulla sattui tapaturma lapsena ja minä muistan tapaturman hyvin. Sen takia minä olen aina pelännyt ihmisiä ja lääkäreitä jotka valehtelevat.

No ehkä ei tarvitse. Kyllä terve pelko on ihan aiheellista. Miehet hyväksytään paremmin porukoihin, naiset ovat vaan perheittensä ja vanhojen ystäviensä kanssa. Yksinäiset naiset ovat muutenkin tylsää seuraa. Itse olen yksinäinen ja ne tuntemani yksinäiset ovat tosi tylsiä. Olen lähes erakoitunut, taas työttömänä, ei lapsia, ei miestä ja ikää yli 35 vuotta. On tää väliin turhauttavaa. Yritin saada miestäkin vuosia mutta jouduin kerta toisensa jälkeen vaan käytetyksi ja jätetyksi. En uskalla edes yrittää koska en kestä pettymystä ja ajattelen että minua pidetään vain pilkkana.

Kärsin ihmispelosta myös.Käytän siedätyshoitoa,terapiaa ja opamoxia.Välillä tulee voittoja,kun uskaltaa porukassa avata suunsa.Välillä vaan ahdistaa.

Mulla oli kanssa vanhanaikainen kasvatus

Uskon,että paranen "siedettävälle tasolle"

Nimenomaan se vahanaikainen kasvatus on tehnyt suuria vahinkoja.
Sehän perustui suunnilleen siihen, että "sinä et ole mitään, älä luule itsestäsi mitään!"
Tämän metodin luultiin olevan oikeaoppista ja jopa kannustavaa kasvatusta lapselle !
Olen nauranut sille, ne vuodet kun nyt olen ymmärtänyt, miten p------stä aikoinaan ajateltiin. Nauranut ja kärsinyt. Nauramisella yritän mitätöidä kärsimykseni.
Kyllä se vähän auttaa.
Lukekaa Alice Millerin kirja: "Alussa oli kasvatus"
Se kertoo juuri tästä "mustasta pedagokiasta" eli vähättelystä ja muusta, jolla viedään ihmiseltä jo lapsena itsetunto ja usko itseensä.
Kirjan lukeminen vapauttaa !
Sen lukeminen on kylläkin haasteellista, mutta se ei ole mitenkään "liian tieteellinen",
sitä voi ymmärtää tavallinenkin ihminen ja voi lukea vain osiakin, jos osoittautuu liian monisivuiseksi kirjaksi.
Arastelin todella paljon ihmisiä, koska olin opetettu siihen, etten ole minkään arvoinen. Mielipiteelläni ei ole mitään arvoa.
Alice Millerin kirja avasi silmäni ja aivoni ! Sain itseni takaisin. Tulin näkyväksi.
Ei ihminen ole huono, olosuhteet voivat olla !
Rohkeutta kaikille ujoille, aroille ja itsensä menettäneille !
On 100% mahdollista löytää itsensä taas ja alkaa uskoa itseensä !

Alkuper. kirjoitus oli vähän vanha, mutta silti vastaan kaikille lapsena kohtalon kolhimille:
mua on peloteltu kakarana uskonnolla, jumalankostolla ja kuolemalla ja vaikka millä kauhuilla, on mollattu niin paljon kuin ikinä. Vuosia vei ennenkuin toivuin.
Mutta jotenkuten hvyin menee nyt.
Kaikki me ollaan vaan ihmisiä omine piirteinemme, kellä on mitäkin, ei kukaan ole toistaan kummempi.
Antakaa palaa ! Mitä olisi pahinta mitä voisi tapahtua ?
No, ei mitään ! Ei yrittämällä mikään ainakaan pahemmaksi muutu !
Ihmisten pariin vaan rohkeasti.

Lääkkeillä ja terapialla voi saada apua ja kirjallisuutta löytyy kirjastosta, sekin vähän auttaa, kun tutustuu pelkojen mekanismiin, kuinka ja miksi ne syntyvät ja kirjoissa on neuvojakin, miten "psyykata" itsensä ulos peloista tai muista oireista.
Kirjoja kaikesta on paljon.
Ei se "itsensä psyykkaaminen" kovin hyviä tuloksia tuo, olen todennut, mutta auttaa se jonkun verran.
Se myös auttaa, kun tajuaa, että emme ole yksin ongelminemme.
Noin joka 10. vastaantuleva luultavasti kärsii jostain asiasta ?
Yritetään rentoutua joskus !
Metsässä kävely auttaa minua. Luonto antaa rauhaa ja voimaa, se ei vaadi mitään.
Saa olla oma itsensä omissa oloissaan. Helposti unohtaa koko ongelman vähäksi aikaa.
Kun uusi luontoretken tarpeeksi usein, alkaa tulla yhä helpottuneemmaksi.
Jokainen voi harrastaa jotakin, mistä oikein kovasti pitää, se vie ajatukset muualle.
Keksustelu asioista vaikka kaverin kanssa olisi parhaimmasta päästä apu, niitä ei vain tahdo löytyä… Tarpeeksi hyvä ystävä kyllä jaksaa silloin tällöin/tarvittaessa kuunnella,
ei ketään viitsi itsekään rasittaa koko ajan omalla ongelmallaan.
Ylös, ulos, luontolenkille !
Tai jotain muuta mukavaa !