moi. kertokaapas mulle että miten tällanen yli parikymppinen naisihminen sais tehtyä liikunnasta ja liikkumisesta itelleen elämäntavan? lapsena ei ollu oikein mitään sellasta, mikä olis koukuttanu. pelattiin kyllä usein jalkkista, ajeltiin pyörillä ja kesällä uitiin mutta ihan sellasta oikeeta liikkeelle lähtemistä ei oo ikinä ollu ja ei ole kyllä vieläkään.
oon ennenkin yrittäny tätä elämäntavaksi mutta se tyssää työttömänä ollessa työllistymiseen (siis elämäntavan muutokseen) tai sitten kyllästyn muuten. haluisin jäähä koukkuun liikuntaan koska en inhoa sitä, en vaan saa itseäni tarpeeksi usein liikkeelle. käyn nykyään kerran viikkoon kuntosalilla mutta sekin jää kun kohta meen töihin taas. olisko tällaseen vinkkejä tai neuvoja? otan vastaan mielellään sellasilta jotka ovat ennen olleet liikkumattomia ja nyt liikkuvat. kiitos!
oon ennenkin yrittäny tätä elämäntavaksi mutta se tyssää työttömänä ollessa työllistymiseen (siis elämäntavan muutokseen) tai sitten kyllästyn muuten. haluisin jäähä koukkuun liikuntaan koska en inhoa sitä, en vaan saa itseäni tarpeeksi usein liikkeelle. käyn nykyään kerran viikkoon kuntosalilla mutta sekin jää kun kohta meen töihin taas. olisko tällaseen vinkkejä tai neuvoja? otan vastaan mielellään sellasilta jotka ovat ennen olleet liikkumattomia ja nyt liikkuvat. kiitos!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aloitat pienillä määrillä mutta säännöllisesti. Jos alat työnteon, niin kulje työmatkat kävellen tai pyörällä. Peruskunto nousee väkisinkin.
Jotenkin se vaan jää päälle, kun ensin suorastaan pakottaa ittensä kävelylle! Aluksi tekee tiukkaa, mutta myöhemmin helpottaa. Kroppa tuntuu hetken päästä paljon vetreämmältä, uni tulee paremmin, muista hyödyistä puhumattakaan. Varusteistakin on apua: askelmittarista sain hyvän kimmokkeen kävelyyn, sauvoista lisätehoa ja kunnon ulkoiluvaatteilla ja kengillä pärjää säässä kuin säässä.
Ei lajin tietenkään kävely tarvitse olla, tuo oli vain oma esimerkkini. Sama kaava toimii varmaan missä tahansa lajissa.
Hyötyliikuntaakaan ei pidä unohtaa! Pikkumatkat kannattaa kävellä, hissi vaihtaa portaisiin, lähikaupasta kasseja kantaessaan saa pienen punttitreenin jne.
no oikeestaan mulle sopisikin paremmin tuollanen hyötyliikunta ja muu automaattisesti tuleva liikunta, mutta sitä ei ainakaan nyt talvella tule tarpeeksi. kävely on ihan hyvä liikuntamuoto mutta tuo sama lenkki tympii ja sitä paitsi tuo rauhallinen tieosuus tuossa vähän pelottaakin kun siellä asuu raivohullurakki joka joskus on irti ja käy jopa auton kimppuun. en siis asu kaupungissa vaan täällä vähän syrjemmässä.
mun mieskään ei ole mikään himoliikkuja ja siitäkään ei saa perseelle potkijaa. liikkeelle lähteminen olisi kyllä helpompaa jos olis joku kaveri mutta ei oo.
joo, ei ihan kehtaa 10 kilsaa kävellä ruokakassien kans eikä oo noita hissejäkään joten aina tulee virastoissakin portaat noustua. hmm. ei kai auta kun vaan lähteä liikkeelle vaikka kuin olis vastenmielistä! töissä ollessa mulla on sellanen vika että töitten päälle syön tietysti heti ja sit ramasee ja sit nukutaan ja kun noustaan niin karkki maistuis ja, hmm.. huono juttu. :)
ehtisin kyllä käydä ennen töitä esim. salilla mutta jos sitäkin alkas tehä liian usein niin tiiän että kyllästyn lopulta. varsinki jos ei ala niitä tuloksia näkyyn. :)
lisää vinkkejä saa antaa jos jollain mielessä jotain.
Miten voi olla, ettei talvella tule hyötyliikuntaa? Tiet ovat olleet sulat koko ajan. Kymmenen kilometriä suuntaansa joka päivä pyörällä tekisi jo ihmeitä. Älä vaan väitä, että sinä suhaat autolla kuntosalille.
Jos miehesi rakastaisi sinua todella, niin raivohullu rakki katoaisi mystisesti heti kun asiasta vähän vihjaisit.
Hanki kauniita ulkoiluasuja. Tarkoituksenmukaiset asut ja uudet pirteät värit houkuttavat lenkille huonollakin säällä.
ai jaa, oletko kävellyt sorateillä ja sivuteillä? ihan lumessa ja loskassa, saa vaan haaveilla jostain pyöräilystä! Taidat muutenkin asua etelässä, eihän siellä ole edes lunta!
mikäs me ollaan toisen koiria ampumaan, onhan meillä koiria itelläki ja en todella haluis että joku ampus ne tohon häkkiin. tuo sun viesti oli täyttä skeidaa.
Juu, on tuo sama asfalttilenkkikin joskus tosi tympäsevä. Ei millään jaksa aina kiertää samaa ympyrää ja katsella samoja kulmia... :D Joskus täytyykin lähteä autolla tekemään kävelylenkki muihin maisemiin, mieluiten luonnonhelmaan.
Jos asut syrjemmässä, niin sinulla on luultavasti ihania metsiä lähistöllä. Käy ihmeessä metsälenkeillä! Maastossa on ihana liikkua ja pienikin lenkki tuntuu tehokkaalta, koska maasto on vaihtelevaa ja antaa erilaista vastusta jaloille. Sauvoista on paljon apua metsässä, ei ehkä niinkään käsien tehostamisen kannalta, mutta niillä saa hyvin tasapainoiltua möykkyisillä mättäillä.
Ja jos teillä on koira, niin mikäs sen mukavampi kaveri metsälenkille! :)
Minkä tahansa uuden elämänmuutoksen omaksumiseen menee noin puol vuotta- vuosi ja siitä tulee tapa.
Liikunnassa pätee sekin, että ei tee liian suurta urakkaa itselleen siitä jotta se ei jäisi kesken, eli tarkoittaa jos jaksat tehdä sitä kaksi kertaa viikossa, niin älä ensialkuun tee väkisin kolmea kertaa jotta hyvä aloitus ei jää kesken.
Sekä väkisin ei kannata harrastaa lajia joka ei tunnu mieluisalta vaan etsiä sellainen johon innostuu.
Mutta itsekuri on myös yksi työkalu liikunnassa, ensin tekee tavoitteet mitä ja paljonko ja sitten ei keksi tekosyitä jättää niitä tekemättä.
Itse käyn töissä myös, mutta siitä huolimatta panostan aikaa liikunnalle, välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta sitä kahta kertaa viikossa en jätä suorittamatta, mutta mielenmukaan harrastan liikuntaa joka on mielekästä juuri sillä hetkellä. Eli samoin kuntosalilla ja jumpissa. Nyt oli pariksi viikoksi kuntosali kokonaan pois, mutta vaihtelevien jumppien määrää olin nostanut todella paljon. On hyvä jos on yksi laji jonka "osaa kunnolla" ja sitten niitä muita monipuolisesti rinnalla. Monipuolisuus pitää mielekkyyden yllä, sekä vaikuttaa kehon muokkautumiseen parhaiten. Yhtä lajia jyystämällä lihakset tottuvat yksitoikkoisuuteen eivätkä välttämättä enää kehity yhtä reippaasti.