Nyt luultavasti saan paljon "huora"-kommentteja, mutta sehän taidan ollakin.
Minusta tuntuu, että minulla on seksiriippuvuus.
Ei täysin fyysinen, vaan enemmän henkinen.
Olen ollut kihloissa neljä vuotta avomieheni kanssa. Erosimme yhteen otteeseen, sillä minua (ja hiukan häntäkin) alkoi ahdistamaan suhteemme "syvällisyys" ja sitoutuminen. Olimme hemmetin nuoria, kun vieläkin puhutaan kahdenkympin iästä.
Olimme toisimme ensimmäisiä. Lähes joka suhteessa.
Seksi on ollut aina loistavaa ja olemme olleet seksuaalisesti hyvin aktiivisia -ikinä ei katsottu paikkaa eikä aikaa. Kuvainnollisesti.
Palattuamme yhteen mikään ei ole ollut samanlaista. Rakastamme toisiamme, mutta sama "se jokin" on pienentynyt puolella. Toisinaan tuntuu,että olemme tottumuksestakin yhdessä. Silloin taas kuitenkin muistan rakastavani häntä paljon.
Olen aina ollut erittäin sosiaalinen ihminen ja se rohkeampi puoli. Tykkään paljon käydä baareissa ja juoda. Juoda paljon ja tanssia. Meille tulee melko usein erimielisyyksiä juomisestani.. vaikka muuten miehelleni baareissa käynti on ok.
Nykyään käyn baarissa vähintään kerran viikossa. Juon hirvittävät määrät ja rupean juttelemaan jonkun miehen kanssa. Tai mies juttelee ensin minulle. Ilman sen suurempia itsensä perseennuolemista voin sanoa olevani melko tumma ja kaunis ja kuulemma ulko-olemuksestani viestittyy sosiaalisuuteni ja puheliaisuuteni joten olen helposti lähestyttävä.
Homma menee perus kaavan mukaan, ensin jutellaan ja sitten humallutaan lisää ja sitten lähdetään jatkoille, lähes aina. Huomaan keksiväni itselleni tekosyitä käytökseeni ja toppuuttelen omatuntoani, esimerkiksi "no enhän mä nyt suudellu suulle, kun vaan poskelle"-meiningillä. Usein homma menee sänkyyn asti. Seksin jälkeen kiinnostukseni lopahtaa TÄYSIN. Pakkaan kamani ja lähden pois. Ja sitten mennään kotiin ja kerrotaan kuinka olin "kaverilla jatkoilla".
Tuntuu, että olisin tästä riippuvainen. En katsele miehiä sillä normitavalla, että "onpa komea mies" jne enkä osaa erottaa milloin pitäisi lopettaa tai mennään liian pitkälle. Katson vain, että "onpa komea, voi kun se panis mua nyt tosi lujaa". Usein vielä vedän herkkiä ja tunteikkaita miehiä puoleeni ja pahotan heidänkin mielensä ja loukkaan heitäkin. Annan vääriä numeroita, en vastaa ikinä puheluihin, ilmoitan aamulla tylysti tämän olevan tässä ja valehdelleeni kaiken. Vaikka oikeasti mies kolahtaisikin, "herään" vasta tässä kohdassa eli liian myöhään.
Huomaan muutenkin ajattelevani seksiä erittäin usein. Ja aina eri miehen kanssa, ei koskaan omani. Mieheni ja minun seksielämä on käytännössä kuollutta. Jos ennen harrastimme seksiä 7 kertaa päivässä, nykyään korkeintaan neljä kertaa kuussa.
Vaistoan mieheni olevan myös huolissaan suhteestamme. Niin minäkin olen. Hän ei kuitenkaan tiedä mitään, en ole ikinä jäänyt kiinni. Ja ei hän minua epäilisikään, olen niin kiltti, kuten hänkin...
Minkä helvetin takia teen näin? Vaikka rakastan miestäni, niin että sattuu. Minkä takia? Voiko tämä johtua traumaattisesta seksuaalisesta kokemuksestani? (Minut raiskattiin ollessani 12v., mutta olen käsitellyt aihetta terapiassa vuosia).
En ole ikinä pitänyt seksiä osana rakkauden osoitusta, minulle se on aina ollut hyvin esineellistä. Seksi ei kuulu rakkauteen eikä rakkaus seksiin. Sitä vaan tehdään, koska haluttaa niin paljon. Tämä on niin sairasta, että minua oksettaa. Kuullostaa kliseelle, mutta tuntuu, että tämä tappaa minua joka kerta sisältä enenmmän ja enemmän. Pelkään ja odotan vaan jääväni kiinni.
Pitäisikö minun hakea ammattiapua ja jos, niin mistä ja millaista?
Minusta tuntuu, että minulla on seksiriippuvuus.
Ei täysin fyysinen, vaan enemmän henkinen.
Olen ollut kihloissa neljä vuotta avomieheni kanssa. Erosimme yhteen otteeseen, sillä minua (ja hiukan häntäkin) alkoi ahdistamaan suhteemme "syvällisyys" ja sitoutuminen. Olimme hemmetin nuoria, kun vieläkin puhutaan kahdenkympin iästä.
Olimme toisimme ensimmäisiä. Lähes joka suhteessa.
Seksi on ollut aina loistavaa ja olemme olleet seksuaalisesti hyvin aktiivisia -ikinä ei katsottu paikkaa eikä aikaa. Kuvainnollisesti.
Palattuamme yhteen mikään ei ole ollut samanlaista. Rakastamme toisiamme, mutta sama "se jokin" on pienentynyt puolella. Toisinaan tuntuu,että olemme tottumuksestakin yhdessä. Silloin taas kuitenkin muistan rakastavani häntä paljon.
Olen aina ollut erittäin sosiaalinen ihminen ja se rohkeampi puoli. Tykkään paljon käydä baareissa ja juoda. Juoda paljon ja tanssia. Meille tulee melko usein erimielisyyksiä juomisestani.. vaikka muuten miehelleni baareissa käynti on ok.
Nykyään käyn baarissa vähintään kerran viikossa. Juon hirvittävät määrät ja rupean juttelemaan jonkun miehen kanssa. Tai mies juttelee ensin minulle. Ilman sen suurempia itsensä perseennuolemista voin sanoa olevani melko tumma ja kaunis ja kuulemma ulko-olemuksestani viestittyy sosiaalisuuteni ja puheliaisuuteni joten olen helposti lähestyttävä.
Homma menee perus kaavan mukaan, ensin jutellaan ja sitten humallutaan lisää ja sitten lähdetään jatkoille, lähes aina. Huomaan keksiväni itselleni tekosyitä käytökseeni ja toppuuttelen omatuntoani, esimerkiksi "no enhän mä nyt suudellu suulle, kun vaan poskelle"-meiningillä. Usein homma menee sänkyyn asti. Seksin jälkeen kiinnostukseni lopahtaa TÄYSIN. Pakkaan kamani ja lähden pois. Ja sitten mennään kotiin ja kerrotaan kuinka olin "kaverilla jatkoilla".
Tuntuu, että olisin tästä riippuvainen. En katsele miehiä sillä normitavalla, että "onpa komea mies" jne enkä osaa erottaa milloin pitäisi lopettaa tai mennään liian pitkälle. Katson vain, että "onpa komea, voi kun se panis mua nyt tosi lujaa". Usein vielä vedän herkkiä ja tunteikkaita miehiä puoleeni ja pahotan heidänkin mielensä ja loukkaan heitäkin. Annan vääriä numeroita, en vastaa ikinä puheluihin, ilmoitan aamulla tylysti tämän olevan tässä ja valehdelleeni kaiken. Vaikka oikeasti mies kolahtaisikin, "herään" vasta tässä kohdassa eli liian myöhään.
Huomaan muutenkin ajattelevani seksiä erittäin usein. Ja aina eri miehen kanssa, ei koskaan omani. Mieheni ja minun seksielämä on käytännössä kuollutta. Jos ennen harrastimme seksiä 7 kertaa päivässä, nykyään korkeintaan neljä kertaa kuussa.
Vaistoan mieheni olevan myös huolissaan suhteestamme. Niin minäkin olen. Hän ei kuitenkaan tiedä mitään, en ole ikinä jäänyt kiinni. Ja ei hän minua epäilisikään, olen niin kiltti, kuten hänkin...
Minkä helvetin takia teen näin? Vaikka rakastan miestäni, niin että sattuu. Minkä takia? Voiko tämä johtua traumaattisesta seksuaalisesta kokemuksestani? (Minut raiskattiin ollessani 12v., mutta olen käsitellyt aihetta terapiassa vuosia).
En ole ikinä pitänyt seksiä osana rakkauden osoitusta, minulle se on aina ollut hyvin esineellistä. Seksi ei kuulu rakkauteen eikä rakkaus seksiin. Sitä vaan tehdään, koska haluttaa niin paljon. Tämä on niin sairasta, että minua oksettaa. Kuullostaa kliseelle, mutta tuntuu, että tämä tappaa minua joka kerta sisältä enenmmän ja enemmän. Pelkään ja odotan vaan jääväni kiinni.
Pitäisikö minun hakea ammattiapua ja jos, niin mistä ja millaista?
Vastaukset 15
Vanhimmat
olisi korkea aika jättää oma kaveri,tai ainakin kerro hänelle niin hän saa päättä mitä teet, voi olla ettei haluaa tällainen kaveri.Enpä usko että haluaa suunitella tulevaisuutta sellainen tytön kanssa jonka jatkuvasti pettää hänet.Olet omasta mielestäsi rohkea ja sosiaalinen mutta tuskinpa löytyy sen verran rohkeutta,rehellisyyttä ja selkärankaa että kertoisit.
Todella säälin kaverisi,kuitenkin jonain päivänä vedetään pohja sen jalkojen alta.No, hän kärsii,sulle ei käy kuinkaan sulla on ne toiset miehet
Nyt ei mitkään erot auta asiaa,vaikka monet sitä toitottavatkin. Miehethan suorastaan etsii näitä seksiriippuvaisia ja se näkyy päältä. Vika on omassa päässä.Se on sairaus. On hakeuduttava terapiahoitoon,jos haluat elämäsi normaaliksi. Ei kannata olla "ihmisvene,jossa tapin on otava jatkuvasti paikoillaan,jotta pääsisi soutamaan". ps.mies.
just aloin ymmärtämään muslimien naisille tekemiä ympärileikkauksia. Eivät sentäs mene päästään pilalle.
aloit ymmärtämään naisten ympärileikkauksia. Tuota taas en minä voi ymmärtää.
Moikka! Ootko mistä päin kotoisin? Olen kolmekymppinen mies pääkaupunkiseudulta ja mulla on ihan samat ongelmat,se on aivan käsittämätöntä mikä se ihmisen tämmöiseen ajaa.Itte valehtelin vaimolle et lähen duunimatkalle,tulos= Pattajalle viikoks huoraamaan,voi vittu...
t.s
Tajuatko kuinka pahasti sulle voi käydä tuossa hommassa? Eikä vain sulle vaan sun miehelle ja pariskunnille teidän ympärillä? Sä teet itses ympärille kokoajan paskaa, kaikkialle mihin sä meet, tuo tulee kostautuun joku päivä. En usko että enää menee kauan.
Et varmaan tajua , mutta särjet tuon miehen ihan totaalisesti. Äläkä SANO MITÄÄN BULLSHITTIÄ SIITÄ ETTÄ SUT RAISKATTIIN! EI SE OIKEUTA SINUA SATUTTAMAAN MUITA VAIKKA SUT OIS JOUKKORAISKATTU JA JALAT AMPUTOITU.
Tällaiset viestit kuohahduttaa. Että ihminen voi tuhota tietoisesti toisen ihmisen koko maailman noin vain.. Kai tuo on sitten sen hyvän vaimon / naisen vastakohta, jota en omalle kohdalleni ikinä halua.
Minä voisin vannoa, että jos edes rakastat miestäsi yhtään enää, jätä se tai sitten kerro mitä olet tehnyt. Et ihan selvästikään itse pääse tuosta eroon ja tuossa jos jossakin on selvä polku jonnekin, mistä on vaikea päästä enää pois.
En ymmärrä sinua, mutta minkään tekosyyn taakse et voi piiloutua. Katso itseäsi peiliin hartaasti, tästäkö haluat, että sinut muistetaan? Tätäkö itsessäsi arvostat? Oletko ylpeä itsestäsi?
Että sellaista. Toivottavasti teet oikein.
" Nyt luultavasti saan paljon "huora"-kommentteja, mutta sehän taidan ollakin. "
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.
Hei!
Sinun kannattaisi varmasti hakea ammattiapua. Kuvauksesi vastaa todella seksiriippuvuutta tai jonkinlaista pakkomiellettä.
Alkoholin juominen ja baarissakäynti kannattaisi lopettaa kokonaan, koska se selvästikin altistaa sinut kuvailemallesi käyttäytymiselle. Jos haluat käyttää alkoholia, miksi et voi nauttia sitä miehesi kanssa kotona viikonloppuna ja vuokrata vaikka jonkin kivan leffan?
Älä ala myöskään halveksia itseäsi ja huoritella itseäsi, sillä se ei auta ihan ketään. Tärkeintä olisi varmasti saada käyttäytymisesi loppumaan. Nykyinen meno ei voi jatkua, minkä tiedät itsekin, sillä se altistaa sinut seksitaudeille, kummallisille ilkeille ihmisille, ehkä jopa raiskaajille ja hyväksikäyttäjille ja rikkoo psyykeäsi yhä enemmän.
Kannattaa hakeutua terapiaan ja kertoa siellä aivan kaikki, myös lapsuusaikainen raiskaus. Kerrotko miehellesi, on oman harkintasi varassa. Se voisi johtaa eroon, toisaalta parhaassa tapauksessa myös siihen, että suhteenne olisi jälleen rehellinen ja miehesikin osaisi tukea sinua.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja rohkeutta lähteä selvittelemään asiaa :)
..minäkin. Tässä, mitä "yks nainen" kirjoitti sinulle, oli sinulle hyviä neuvoja. Musta noissa miesten? mielipiteissä oli turhankin kiihtynyttä sanomaa. Omat pahat kokemukset eivät tietenkään oikeuta kohtelemaan muita huonosti, mutta uskon, että lapsena koettu raiskaus rikkoo jotain perustavanlaatuista ihmisen sielusta. Mutta sulla on mahdollista eheyttää sielusi. Iso askel on jo se, että tiedostat ongelmasi ja tekeväsi väärin - voit hakea apua. Ja miehelläsi on minusta oikeus tietää, millainen sinä oikeasti olet. Hänellä on oltava valinnanvapaus. Itse olin vuosia petetty - tiedän sen tuskan, mitä rakkaimman petollisuus aiheuttaa. Mutta voin vain aavistuksen omaisesti kuvitella sen tuskan ja kaiken romahtamisen, mikä sinun lapsuudenkokemuksesi on aiheuttanut. Ehkä käyttäytymiselläsi kostat miehille? Voimia muutokseen!
Huolellisesti ja harkiten tehtyjä typeryyksiä syyttää seksiriippuvuudeksi on niin naurettavan idioottimaista ettei voisi kuvitellakkaan.
Sinä harkiten ja vartavasten suunnittelet käyttäytyä kuin vähäjärkinen.
Onko koskaan herneen kokoiseen aivoosi tullut ajatusta että sinä itse valitset oikean ja väärän välillä. Vain SINULLA itselläsi on valta ja oikeus päättää teetkö oikein vai väärin.
Tuo juuri erottaa ihmiset eläimistä, ihmisille on annettu lahjaksi valinnan vapaus.
Miksi sinä tietoisesti pilaat maineesi( Tuon kun menettää, sitä on hyvin vaikea saada takaisin JA sen perusteella sinut hyväksytään tai hylätään!) , elämäsi ja haavoitat läheisiäsi (isääsi, äitiäsi, sisaruksiasi, läheisiä ystäviäsi) pettämällä uskon ja toiveet sinun suhteen - upottamalla itsesi viemäriin, typerällä käytökselläsi?
..rakastat kumppaniasi, jätä hänet ja jatka itse valitsemallasi tiellä. Tiedän, kuulostaa helvetin tylyltä mutta joskus totuus paljastuu ja se sattuu, sattuu aivan saatanasti. Mistäkö tiedän, kokenut jotain saman kaltaista. Olen tarinani jossain täällä kertonut, no menköön vielä kerran. Oltiin vajaa vuosi yhdessä, eri asunnot, suunniteltiin kihloihin menoa (kumppanin idea) ja kaikkea. Yllättäen hän halusi että otetaan "timeout", välimatkaa mutta ei tapailla muita. Jotenkin aloin haistaa palaneen käryä. Tiesin että hän pyörii tuolla city.fi sivuilla ja jokin sai minut menemään sinne ja löysin sen mitä olin pelännytkin. Hänellä oli ollut deitti ilmoitus jo kauan, blogissaan kehui uusia virityksiään ja minut hän haukkui maanrakoon (selkärangaton, juoppo, luuseri jota hän joutui elättämään), tiedä kuinka monta seksisuhdetta ollut sinä aikana. Nyt hän hakee ns. avointa suhdetta, rakastetaan kumppania mutta saa panskella toisten kanssa...
Seksiaddikti, päästän vialla, en tiedä, mutta se satutti.Mieti mitä haluat, tee päätöksesi, mutta älä satuta toista ihmistä, siihen sinulla ei ole oikeutta.
Lisään vielä sen. Sinulla on yhteistä sen kumppanini kanssa, hänet oli yritetty raiskata 12 vuotiaana. Hän ajattelee miehistä samoin kuin sinä, esineellistää heidät. Samoin seksin kanssa, seksi ja rakkaus ei välttämättä kuulu yhteen, paneminen on vain panemista, siis ei puhuta rakastelusta. Vielä kerran sanon, totuus tulee joskus julki, et pysty pimittämään tekemisiäsi ikuisesti....
Eikö ole naurettavaa että kyselet muilta "miksi teen näin"? Pettäminen on pettämistä, älä yritä puolustella itteäs. Jätä poikaystäväs, et oo häntä ansainnut. Haloo pahvi, ei toi sun toiminta paljon rakkaudelta vaikuta!!!
Kyllä tarvitset ammattiapua,ehdottomasti.Kutsu apuun herrat Smith & Wesson.He auttavat mielellään kaikissa ongelmissasi.
Kuvaamasi tapaus kertoo mahdollisesta tyypillisestä käytöshäiriöstä, mikä johtunee lapsuuden traumoista. Sanoit päässeesi yli asiasta (raiskaus),mutta tapasi toimia kertoo jotakin muuta-
Voi olla, että on kyseessä tiedostamaton masennus, ahdistus tms., josta haluat päästä pois keinolla millä hyvänsä. Haluat hetken mielihyvää, josta myöhemmin seuraa paha olo ja kierre on valmis. Kun ihmisen sisällä on käsittelemättömiä asioita,hän kohtelee itseään ja muita usein kaltoin, Vaikka ei haluaisikaan. Ehdottomasti tarvitset terapiaa, koska sinulla on oikeus hyvään ihmissuhteeseen. Tahtomattasi loukkaat vastapuoltasi, vaikka et haluaisikaan. On hyvä että tiedostat asian itsessäsi-
Sinua varten on olemassa ammattiauttajia. Varsinkin, kun olet itse halukas muutokseen- Toivotan menestystä elämällesi, että saat asiasi kuntoon.