Olen naimisissa. Uskoin rakkauteemme ja mieheeni mennessämme naimisiin, mutta joku aika sitten mieheni petti luottamuksen täysin .
Oloen antanut miehelle anteeksi, ja uuden mahdollisuuden. Ihan siitä syystä, että naimisissa olemme.
Joudun miehestä johtuen valehtelemaan ystäville ja sukulaisille, joka ahdistaa.
Enkä pysty ollenkaan luottamaan mieheen.
Tuntuu, että kaikki on rikki ja lopussa, vaikka mies luulee kaiken olevan hyvin. Minua ahdistaa, eikä miehen kanssa voi tällaisista edes keskustella.
Emme voi puhua avoimesti muustakaan, koska miehen mielestä se, että ilmaisen mielipiteeni, on riitelyä.
Joten saan koko ajan varoa sanojani, ja jos kaipaisin tukea tai lohtua, hän itse loukkaantuu siitä, ja kääntää selän.
Ainoa mitä meillä on, on seksi. Ja kaikesta edellä kertomastani johtuen: miehen kosketuskin inhottaa.
Tiedän, mitä teen. Mutta onko teillä kokemuksia siitä, saako luottamuksen palautumaan, tai onko jollain mennyt inho puolisoa kohtaan ohi.
Oloen antanut miehelle anteeksi, ja uuden mahdollisuuden. Ihan siitä syystä, että naimisissa olemme.
Joudun miehestä johtuen valehtelemaan ystäville ja sukulaisille, joka ahdistaa.
Enkä pysty ollenkaan luottamaan mieheen.
Tuntuu, että kaikki on rikki ja lopussa, vaikka mies luulee kaiken olevan hyvin. Minua ahdistaa, eikä miehen kanssa voi tällaisista edes keskustella.
Emme voi puhua avoimesti muustakaan, koska miehen mielestä se, että ilmaisen mielipiteeni, on riitelyä.
Joten saan koko ajan varoa sanojani, ja jos kaipaisin tukea tai lohtua, hän itse loukkaantuu siitä, ja kääntää selän.
Ainoa mitä meillä on, on seksi. Ja kaikesta edellä kertomastani johtuen: miehen kosketuskin inhottaa.
Tiedän, mitä teen. Mutta onko teillä kokemuksia siitä, saako luottamuksen palautumaan, tai onko jollain mennyt inho puolisoa kohtaan ohi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vakavasti, luepa itse tuo kiroituksesi.
Teillä ei todellakaan ole asiat oikein mallillaan.
Mieti vielä sekin, että oletko oikeesti antanut anteeksi...hieman epäilen. Ja mikä se sellainen liitto on jossa ei voi avoimesti keskustella, mielipiteen ilmaisemisesta puhumattakaan.
Ole ystävillesi rehellinen ja kannattaisi olla sitä myös itsellesikin.
Ihan itse huijaa itseään. Herää heti!
Luottamus ei palaudu. Inho ei katoa. Mitä pitempään vetkutat ratkaisua, sitä enemmän alat inhota itseäsi ja lopulta totut osaasi tai sitten et.
Olen ollut tuossa samassa tilanteessa pari vuotta.Erottu ei ole,mutta anteeksi en anna enkä unohda,ainoastaan yritän elää sen asian kanssa.Meillä arki sujuu,mutta voin väittää ,että luottamus on mennyt,eikä sitä kyllä koskaan saa takaisin.Olen kyllä nyt alkanut etsiä muuta ajateltavaa,aikaa se vei,mutta nyt näyttää ,että osaan elää itsekkin.(en tarkoita pettämistä) Erohan voi tulla koska vain,mutta olen huomattavasti vahvempi.Anna ajan kulua.Älä tee pikaistuksissa päätöksiä.Asiat kyllä ratkeaa omaan tahtiin!!!!!
..ei nyt suuria johtopäätöksiä voi suhteestanne vetää, mutta ihan näin yleisesti ottaen: luottamus voi palautua ja inho kadota. Mutta se vaatii aikaa ja etenkin avointa keskustelua. Jos asia vain jätetään ajan huomaan, se ei katoa. Siis teidän pitäisi pystyä puhumaan täysin rehellisesti keskenänne. Eikä ulkopuolisenkaan apu välttämättä ole ainakaan pahasta. Tuollainen asia vaatii tahtoa, rakkautta ja yhteistyötä.
"Oloen antanut miehelle anteeksi, ja uuden mahdollisuuden. Ihan siitä syystä, että naimisissa olemme."
Jos tuo on ainoa peruste, miksi olet antanut anteeksi ja uuden mahdollisuuden - niin mielestäni olet toiminut väärin perustein. Siis niin, että mahdollisesti olet tehnyt kyllä oikean ratkaisun, mutta pohjannut sen väärälle perustalle.