Naiseni jätti, siis exäni jätti mut tässä muutama viikko sitten ja tiedän että syynä ei ollut kolmas osapuoli vaan vika oli todellakin minussa ja vähän hänessäkin niinkuin eron hetkellä selvitimme toisillemme.. Mutta nyt kuitenkin sydän pakahtuu kun kuvittelen että hänellä on toinen "parempi" mies jo valittuna :-( Tyhmältä kuullostaa, tiedän mutta en pääse ajatuksesta eroon. Vaikka ei olisikaan valittuna johon vielä jokin osa mussa sen uskoo, niin en voi kuvitellakkaan että joku muu mies olisi hänen kanssaan.. Tää mustasukkasuus on mulle ihan uusi puoli tunteissa! Kai tää menee ajan kanssa ohi joo mut raastaa vaan kun hyvä suhde meni mun takia perus-suomalaisista syistä tiedättehän? Ei tartte eritellä kauheesti niitä. tässä oli mun tarina, saa kommentoida ja kertoa mielipiteitä tai sitten ei mutta sainpahan avautua jonnekkin kun ei ystävillekkään oikeen pysty näitä kertoon. Kiitos ja kuulemisiin jos joku vastailee!
Tälläinen tarina..
Murtunut mies (sekoamassako)
101765
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sama tilanne täällä. Mielikuvitukseni on laukannut eromme jälkeen hurjaa vauhtia ja meinaa viedä järkeni.. Tilannetta ei auta se, että asiat ex-ukkelin kanssa on selvittämättä ja olen sata varma, että taustalla liikkuu ns. kolmas persoona. Ei sen miehen erikoista käyttäytymistä ja pakoilua selitä mikään muu..
Täysin sama tilanne että mielikuvitus laukkaa ja järki todellakin meinaa lähtee.. Mä toivon että saat selvyyden tohon että onko teidän eron taustalla kolmas osapuoli. Se on kyllä vitun raukkamainen teko jättää kertomatta ja vaikka kertoisikin niin silti :-( Voimia! Ja kiitos että kirjotit oman tapaukses, meitä on varmaan paljon..
olen pahoillani puolestasi..lohdutuksen sanoja on vaikea löytää...ehkä kuitenkin se että tuska ja pahamieli helpottavat ajan kanssa ja ehkäpä opitkin jotain...jaksamisia sinulle
Osaan kuvitella mitä käyt läpi, vaikkei oma tilanteeni olekaan sama. Minut jätettiin siksi, ettei mies vain rakastanut minua kuten minä häntä, en usko että hänellä ketään toista vielä silloin oli. Itse asiassa sama mies jätti useampaan kertaan.. pyysi päästä takaisin ja minä ikävissäni otin. Kunnes hän taas jätti ja olimme jonkinlaisia ystäviä. Vähän aikaa sitten hän kylässä käydessään jäi yöksi.. läheisyydenkaipuuksi hän sitä sanoi, mutta pelkkää hyväksikäyttöä se oli. Hän tiesi tunteistani, jotka eivät vielä olleet täysin ehtineet muuttua pelkäksi ystävyydeksi ja käytti ihan surutta hyväkseen heikkouttani. Ja saan taas kolmatta kertaa aloittaa surutyön uudelleen, haavojeni parantelemisen.
Helvetin vaikeaa tämä on, varsinkin kun tästä saa syyttää vain itseään, mitäs en uskonut ensimmäisellä kerralla, ettei hänellä ole tarpeeksi tunteita minua kohtaan. Mutta en uskalla edes ajatella häntä jonkun toisen naisen kanssa, joku toinen saisi ne lämpimät suudelmat, joita minä sain, joku toinen saisi nukkua kainalossa ja joku toinen saisi ne kaikki hyväilyt.. Väistämättähän se on edessä, äkkiä hän toisen löytää, jos ei vielä ole. Mutta sitä on vain yritettävä olla ajattelematta, älä sinäkään kiduta itseäsi sellaisella, onhan tässä muutenkin kärsittävää niin paljon.
Yritä keskittyä itsesi parantamiseen ja toipumiseen, älä lisää taakkaasi kuvittelemalla exääsi toisen kanssa. Kyllä tässä sydän muutenkin pakahtuu tuskasta.. Tästä ei pääse kuin ylöspäin, joten voimia sinulle. Ja meille kaikille surusta sekaisin oleville..
-"Mutta en uskalla edes ajatella häntä jonkun toisen naisen kanssa, joku toinen saisi ne lämpimät suudelmat, joita minä sain, joku toinen saisi nukkua kainalossa ja joku toinen saisi ne kaikki hyväilyt.."-
Juuri tuollaisia ajatuksia mullakin pyörii päässä ja aivan hirveää :-( Mutta niinkuin sanoit niin suunta ei ole kuin ylöspäin ja tuska kai helpottaa aja kuluessa.. Tsemppiä sinulle ja kaikille muille!! Kiitos että sain näinkin paljon vastauksia :-) Tää oli hyvä tapa purkaa sydäntä kun en kavereille pysty puhumaan.
...suhde poikki naiseni kans.Kyllähän tää välin koville ottaa mut onneks on työ että on muutakin kelattavaa.Tää on tietysti kuultu jo monta kertaa mut ei naiset maailmasta lopu vaikka se tällä hetkellä sille saattaa tuntua.Meikäläinen ei ainakaan rupee suremaan turhia ja toivoo tsemppiä sullekin.Kato,kyllä se siitä ja periks ei anneta.
Kyllähän se helppoa on,jos ei ole lapsia.
Aivan totta että helppoa verrattuna jos olisi lapsia. Sivusta olen joutunut seuraamaan sellaistakin taistelua :-( Pidetään lippu korkealla!!
Pahoitteluni, tiedän tunteen sillä koen parhaillaan samanlaisen tilanteen. Komas osapuoli ei ollut mukana kai ennen eroa, mutta heti eron jälkeen alkoi exän tapailla jonkun miehen. Joudun usein kulkemaan hänen talon ohi ja usein tulee vilkaistua sinnepäin. Pelkkä ajatus että hän on niin pian eron jälkeen jonkun muun kanssa tuntuu kamalalta, varsinkin intiimisesti, kuten tällä naisella on tapana nopeasti edetä. En pidä siitä että olen niin mustasukkainen, mutta en asialle voi mitään muuta kuin antaa ajan kulua. On vaikea jättää kaikki taakse, koska jälkipuintia ei ole tapahtunut. Eron yhteydessä lyhyesti kirjoiteliin asiasta, mutta eronjälkeinen kasvoitusten tapahtuva jälkipuinti on vielä tekemättä ja erosta on jo kuukausi. Exä ei halua tavata ja minä en pääse eteenpäin ennen sitä. Shakkimatti.
Mun mielestä sun ei kannata soimata itseäs "harmittaa kun suhde meni pilalle mun takia..". Ensinnäkään ethän sinä luonteellesi mitään voi. Tottakai ihminen voi yrittää muuttua, mutta vaikea on kovin nopeasti saada suuria muutoksia aikaan. Toisekseen, suhde on aina kahden kauppa eikä ero johdu vaan yhden ihmisen "vioista". Joku toinen varmaan pitää sun luonteesta juuri sellaisena kuin se on, tai auttaa sua hiomaan niitä asioita mistä ei pidä. Kokemuksesta tiedän, että on peijakkaan vaikea luopua rakkaastaan, kun siihen sisältyy just se ajatus, että ennen pitkää sen joku toinen saa. Ja mitä enemmän "kuvittelet" asioita, sitä todemmilta ne alkavat tuntumaan. Lopulta et enää itsekään tiiä mihin oikeen uskot ja mihin et. sanoo nimim. kokemusta on tästäkin. Joku tuossa mainitsi, että ero olis vaikeapaa jos olis lapset. Tavallaan varmasti. Mutta sitten olis kuitenkin pakko pitää exään jotain yhteyttä, yleensä säännöllisesti. Mahdollisesti jopa lapset viettäisivät paljon aikaa luonasi, jolloin elämässäsi olisi konkreettista sisältöä paljon enemmän, ja asioita jotka on joka päivä hoidettava, vaikka kuinka omaan sydämeen sattuis. Eli, koskaan asiat ei oo ihan niin mustavalkoisia. Toivon sulle oikeen paljon jaksamista. Yritä jaksaa päivä kerrallaan, vähitellen se tuska alkaa hellittää. Joka päivä voit ajatella että huomenna on jo hitusen helpompaa. Ja ajattele myös taaksepäin, olet jo selvinnyt vaikeimmista, ensimmäisistä päivistä. Tsemppiä!