Erostamme on jo miltei vuosi ja olen nyt tapaillut ihan mukavan oloista miestä jonkin aikaa. Pelkään kuitenkin näyttää tunteitani ja toisaalta kiellänkin ne itseltäni, jottei sattuisi, jos tämä ei sujukkaan. Mies on rauhallinen, tunteellinen ja haluaa minut mukaan elämäänsä, niin perheeseensä kuin ystävien kanssa. Hän sanoo aina että meillä on aikaa. Tiedän että hän on mies isolla M:llä, mutta ex-puolisoni haavoitti minua niin pahoin, että pelkään ettei se haava umpeudu. Haluaisin antaa itselleni mahdollisuuden, mutta selviänkö uudelleen? Nelikymppisenä pitäisi uskaltaa, mutta uskallanko? Miten te muut, miten pystyitte aloittamaan uuden suhteen ja alkamaan luottamaan johonkin tuntemattomaan, kun se tuttu johon luulit luottavasi teki pahoin?
Eron jälkeen
uskallanko
4972
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä sinä selviät. Jos hän sanoo, että teillä on aikaa, niin luultavasti tarkoittaa sitä kanssa. Ilmeisesti olette asiasta keskustelleetkin. Ei hänkään ihan aloittelija ole ihmissuhteissaan.
Oletkos tarkistanut referenssit eli mitenkä hänen aiemmat suhteensa ovat päättyneet? Joskus mennyt käy ennusteena tulevasta.
Minun erosta myös aikaa reilu vuosi ja nyt muutaman kuukauden ajan olen tapaillut erästä miestä ja jopa lapseni ovat hänet tavanneet. Mutta minun ympärilläni on eräänlainen muuri ja en anna itselleni lupaa tuntea kovin syviä tunteita häntä kohtaan. Pelkään, että taas minut petetään ja jätetään. Toistaiseksi olemme sopineet, että pidetään hauskaa yhdessä mutta ei tehdä mitään sitoumuksia yms. Aika näyttää miten käy. Ehkä tämä on vain sellainen laastarisuhde jonka tarvitsen pitkän liiton päätyttyä katkeraan eroon.
...noita samoja pelkoja. Erosta puoli vuotta. Exällä oli ollut vuosia sivusuhde. Minä en ollut tajunnut mitään. Se rakkain oli valehdellut kirkkain silmin niin paljosta, siitä mitä hän, mitä hänen arvonsa ovat, mitä hän ajattelee tulevaisuudestamme jne. Tavallaan uskon, että kuka vain voi tehdä syrjähypyn, jos kaikki tekijät ovat otolliset. Tämä ei tarkoita, että hyväksyn pettämisen ja itse en ole koskaan pettänyt. Mutta hairahdus voi tapahtua melkein kaikille. No, joka tapauksessa en koskaan olisi uskonut, että mieheni vuosia minua huijaa. Luotin häneen eikä minulla ole tapana olla mustasukkainen, kytätä tai estää toista elämästä myös omaa elämää (harrastaa, tavata ystäviä jne.). Miten voin enää koskaan luottaa siihen, että ihmiset ovat todella sitä, mitä "esittävät"? Onhan se rakkain minulle sanonut olevansa luotettava ja rehellinen, kertonut pitävänsä pettämistä pinnallisten ihmisten touhuna,rakastavansa ja kunnioittavansa minua jne. Ja kaikki käytännön tasolla fuulaa... Tätä paskaa en toiste haluaisi kokea. Viihdyn kyllä yksinkin, mutta kyllä sitä pidemmän päälle olisi mukava jakaa elämäänsä sopivan kumppanin kanssa.
kyllä se luottamus on ansaittava,kun ne vanhat jutut tulee aina mieleen,kerran jos tekee saman niin luotto pois heti ..ei osaa enää luottaa eli aina on varuillaan............toisin sanoen on aina parempi että pitää itsellä sen takaoven auki kuin luottaa täysin, sen olen ainakin oppinut