Siis viimeaikoina on alkanut keittää niin pahasti yli tämä sinkkuus. Olen 20-vuotias nainen, enkä ole eläessäni seurustellut. Voiko olla säälittävämpää?
Itseasiassa olen vihainen lähinnä itselleni siitä syystä, että olen aivan toivottoman ujo ihminen. En uskalla avata suutani silloin kun pitäisi sanoa "pidän sinusta". Ei kukaan jaksa katsella tällaista tuppisuuta pitkään. Usein minua pidetäänkin sen takia kylmänä ihmisenä.
Tällä hetkellä tapailen erästä miestä(mikä jo sinällään on yksi suuri ihme), mutta en uskalla hänelle sanoa mitään syvempää. Mikä voi olla niin hiton vaikeaa?! Taitaa olla ikisinkkuus edessä.
Itseasiassa olen vihainen lähinnä itselleni siitä syystä, että olen aivan toivottoman ujo ihminen. En uskalla avata suutani silloin kun pitäisi sanoa "pidän sinusta". Ei kukaan jaksa katsella tällaista tuppisuuta pitkään. Usein minua pidetäänkin sen takia kylmänä ihmisenä.
Tällä hetkellä tapailen erästä miestä(mikä jo sinällään on yksi suuri ihme), mutta en uskalla hänelle sanoa mitään syvempää. Mikä voi olla niin hiton vaikeaa?! Taitaa olla ikisinkkuus edessä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mikä on tosi ärsyttävää.Tosin olen huomannut kun vanhemmaksi olen tullut(nyt 23v) niin uskallan näyttää kiinnostustani enemmän,eikä ole yhtään kauheeta ;)..vaikka tosin olen vieläkin jonkun verran ujo. Sun pitää vaan rohkaista itsesi. Lähetä aluksi sille vaikka joku tekstari missä kerrot jotain tunteistasi? Sun pitää vaan rohkaista itsesi.
Olen huomannut saavani itsestäni enemmän irti myöntämällä itselle ja muille ujouteni (jos joku sitä on kysynyt), enkä salaamalla ujoutta.
Ujous ja jännitys kulkee käsikädessä,
silloin hyväksymällä ujoutensa, ujouteen hieman jo kyllästyy ja alkaa muuttumaan rohkeammaksi. Vaikkei sinällään ujona olemisessa minusta vikaa ole, kaikki ei vain ymmärrä erillaisuutta.
Sillehän ei mitään mahda että jotkut ihmiset näkevät ujot ihmiset luusereina. Esim naisista löytyy sellaisia joille ujo mies on sama asia kuin luuseri joka ei osaa pitää puoliaan, ja sehän ei pidä paikkaansa. Samalla lailla ujo voi puoliaan pitää kuin "normaalikin", ei vain ole huutomassa joka nakkijonossa turpaan saantia.
Itse seurustelin ensimmäistä kertaa 27 vuotiaana, 20 vuotiaana en ollut edes lähellä ensisuudelmaa... Arvaa v*tuttiko. Sitä paitsi naisen ei tarvitse sanoa muuta, kuin kyllä, jos ulkonäkö riittää...
"Sitä paitsi naisen ei tarvitse sanoa muuta, kuin kyllä, jos ulkonäkö riittää... "
Osuit asian ytimeen!
Miehet kiinnittävät kaiken huomionsa niihin helvetin hyvännäköisiin ja koska he eivät edes huomaa tavallisten naisten olemassaoloa, he kuvittelevat että kaikille naisille satelee kasapäin treffitarjouksia jatkuvasti. Vaikka todellisuudessa niitä treffipyyntöjä saa n.5% naisista.
Miehillä on käsittämättömän kovat standardit, miehen mielestä "tavallinen" itselle kelpaava nainen on lähes rasvaton, siro, urheilullinen, silti muodokas, erittäin kauniskasvoinen, hampaat ovat vitivalkoiset ja täysin suorat, iho on täydellinen, selluliittia ei löydy lainkaan jne jne. Vaikka todellisuudessa suurimmalla osalla tavallisista naisista on iho-ongelmia, jenkkakahvat, mustat silmänaluset, liian ohuet hiukset ym. pikkuvikoja.
"Miehet kiinnittävät kaiken huomionsa niihin helvetin hyvännäköisiin ja koska he eivät edes huomaa tavallisten naisten olemassaoloa"
iTSE taidat olla (ainakin itsesi mielestä) "tavallisiin" naisiin luokittuva?
Olen kanssasi eri mieltä. Minua nimittäin ei KOSKAAN pyydetä ulos, syy tähän on kuulemma että kaikki pitää itsestään selvänä että oon varattu koska oon niin hyvännäköinne. Miehet kattelee nimenomaan niitä tavallisen näköisiä tyttöjä, koska ne kuvittelee et ne on helpompi saada koska niillä ei muka oo vientiä.
Mua kyllä miehet kattelee mutta ei kukaan tuu juttelemaan.
Aika hassua, mutta mua kuvaa just noi"lähes rasvaton, siro, urheilullinen, silti muodokas, erittäin kauniskasvoinen, hampaat ovat vitivalkoiset ja täysin suorat, iho on täydellinen, selluliittia ei löydy lainkaan" ja mun ystävä jota miehet AINA pokaa baarissa mun vierestä, vastaa kaikkea tota iho-ongelmia, jenkkakahvat, mustat silmänaluset, liian ohuet hiukset ym.
Miehet vaan kelaa että "taviksissa" on enemmän sisällä, ne on aidompia.
"mun ystävä jota miehet AINA pokaa baarissa mun vierestä, vastaa
kaikkea tota iho-ongelmia, jenkkakahvat, mustat silmänaluset,
liian ohuet hiukset ym."
Tekstistäsi päätellen et ole mikään maailman mukavin nainen, kun tuohon
sävyyn puhut "ystävästäsi" ja samalla kehut itseäsi.
Jospa kyse onkin yksinkertaisesti siitä, että se kaverisi on paljon
mukavempi ja ystävällisempi ja sen takia miehet kiinnostuvat hänestä?
Jos omia ystäviäsikin vähättelet ja nostat itsesi heidän yläpuolleen,
niin kuinka tyly mahdat olla tuntemattomia kohtaan?
en mä nyt vaan sille mitään voi jos mä yksinkertaisesti omilla silmilläni voin nähdä ja sanoa kenellä on ohuet hiukset ja kenellä valkoiset hampaat :D en yrittänyt mitenkään nyt kehua itseäni, vaan lähinnä tuoda esiin sen faktan että oon monesti päässy todistamaan sitä ilmiötä (koskien muitakin kuin itseäni) että superhyvännäkösiä ei miehet lähesty.
"Jospa kyse onkin yksinkertaisesti siitä, että se kaverisi on paljon
mukavempi ja ystävällisempi ja sen takia miehet kiinnostuvat hänestä? " ei ne miehet siellä baarissa kuule hirveen muun perusteella pysty kohteitaan valkkaamaan kuin ulkonäön.
"Jos omia ystäviäsikin vähättelet ja nostat itsesi heidän yläpuolleen" edelleenkään en nosta ketään kenenkään yläpuolelle, luettelin vain ne tekijät jotka vastaavat minua, ja jotka ystävääni. Mun ystävä on ihan huipputyyppi enkä todellakaan vähättele sitä, kai se nyt vittu vaan voi olla fakta että sillä on ne huono iho ja lyhyt ohut tukka kun mulla on valkoset nätit hampaat ja pitkä paksu tukka ja silee iho ja päläpälä- älä ota nii ittees.
No enhän minä itseeni ottanut. Tuntuu että sinä vähän aloit ottamaan.
"ei ne miehet siellä baarissa kuule hirveen muun perusteella pysty
kohteitaan valkkaamaan kuin ulkonäön."
Kyllä pystyy. Ilmeet, eleet ja yleinen käytös merkkaa myös paljon,
vaikka tietysti se ulkonäkö herättää ensin kiinnostuksen.
Eleistä pystyy jonkin verran päättelemään, minkä tyyppinen ihminen on
kyseessä. Avoimen, ystävällisen ja hymyilevän ihmisen olemus kutsuu
miehiä (ja naisia) luokseen enemmän kuin jotenkin tylyn,
muita väheksyvän tai yleisesti negatiivisen oloinen ihminen
(en haukkunut nyt sinua).
Pelkän ulkonäön varaan ei kannata olemustaan rakentaa. Siinä
käykin helposti niin, että miehet kyllä huomaavat sinut, mutta
alkavatkin mielummin juttelemaan sille helpommin lähestyttävän oloiselle
kaverillesi. Tuo siis ihan yleisenä kommenttina, eikä tarkoittaen juuri
sinua ja kaveriasi. Eikä se lähestyttävyys riipu siitä että onko toinen
rumempi vai kauniinpi. Joistakin ihmisista vain henkii se, että
tuon kanssa minä tulen toimeen. Voi se veikkaus väärinkin mennä.
Katseesta ja käytöksestä siis voi päätellä paljonkin. Varmasti itsekin
päättelet, vaikka et sitä välttämättä tiedostaisikaan.
Ja kyllähän mies aina jonkin aikaa seuraa katseellaan naista, jota
menee lopulta "iskemään". Jotkut vähän aikaa, toiset melkein koko illan.
Siinä ajassa ehtii jo vetämään monia johtopäätöksiä, jotka
tietysti voivat olla ihan vääriäkin.
> mutta en uskalla hänelle sanoa mitään syvempää. Mikä voi olla niin hiton vaikeaa?!
No tommosen sanominen on muutenkin hankalaa. Ne sanat vaan takertuvat kurkkuun.. mutta sitten kun saat sanottua ne, niin on aika voittajafiilis :)
Et vamaankaan 20 -vuotiaana tyttönä katsonut ohjelmaa "Maajussille morsian". Se on sellainen tyypillinen pudotuspeli, jossa valitaan sopivin puoliso.
Ohjelman alkuvaiheessa tytöt joutuivat pikadeitille, joissa piti viettää viisi minuuttia toivotun maajussin kanssa. Sattui sellainen tapaus, että tyttö ei saanut sanaakaan ulos suustaan. Se tyttö oli mielettömän ujo. Silti mies valitsi sen jatkoon. Loppujen lopuksi se mies valitsi sen naisen ja nainen valitsi miehen, ja tällä hetkellä ne kai asuvat yhdessä.
Ohjelman mittaan tamä hiljainen nainen muuttui. Se alkoi puhua aina enemmän, ja aina kun se puhui, niin jutut oli hyvinkin järkeviä. Lopulta se puhui jo tosi palkonkin.
Tämän tarinan opetus on se, että ihmiset pitävät ihan hiljaisistakin ihmisistä. En oikeastaan usko, että sinua kylmänä pidetään. Etene hitain askelin, älä vaadi itseäsi "sanomaan syvällisiä". Mies pitää sinusta itsesi takia. Tee pieniä juttuja, sano pieniä lauseita, hymile ja katso silmiin. Tämä maailma ei vielä kuulu kokonaan hölöttäjille. Onnea matkaan.
Käännäpäs ujoutesi nurinpäin.Jospa pidätkin itseäsi jotenkin erinomaisena ja siitä syystä et uskalla sanoa juuri mitään kenellekkään. Pelkäätkö töpätä?
Rohkeasti vaan.
Tiedän tunteen erittäin hyvin, vaikka olenkin mies ja useamman vuoden vanhempi
kuin sinä.
Minulle on aina ollut ylivoimaisen vaikeaa ilmaista tunteitani
naisille, varsinkin ihan alkuvaiheessa. No kännissä voi jotain lipsahtaa,
mutta sekin vähän nolostuttaa sitten jälkeenpäin.
En tiedä onko kyse pelkästään huonosta itsetunnosta ja ujoudesta,
vai itsesuojelusta. Ensinnäkin minun on aina vaikea uskoa, kun joku
nainen oikeasti kiinnostuu minusta. Naisen täytyy ilmaista melko
näkyvästi kiinnostumisensa ennen kuin uskallan mitään itse asian eteen tehdä.
Moni nainen onkin turhautunut, kun minusta ei kuulemma saa selville,
että olenko oikeasti kiinnostunut vai en. Usein olen tosi varovainen
tekstiviesteissäkin yms, jotta en vaan "roikkuisi" naisessa liikaa.
Ehkä minä alitajuisesti ajattelen, että kun pelaa varman päälle eikä
vain heittäydy, niin ei satuta niin paljon itseään, jos ja kun homma menee puihin. Tavallaan se on tottakin,
mutta usein homma ei edes kunnolla ala sen takia, että jarruttelee
ihan liikaa.
Usein lupaavat alkuflirtit ja kipinöinti johtavat lopulta "kaveroitumiseen"
sen takia kun en saa mitään aikaiseksi. Naisesta siis tuleekin
loppujen lopulta pelkkä kaveri, joka löytää jostain itselleen toisen
miehen. Ihan hyvä niin. Oma syyni jos en saa mitään aikaiseksi ja nainen
joutuu kuukausikaupalla miettimään missä mennään.
Joku tuossa jo mainitsikin, että sitä ujoutta on ihan turha yrittää piilottaa.
Se on vain parasta myöntää itselleen. Jos uskaltaa sanoa sille toiselle
että on todella ujo, niin toinen saa ainakin jonkinlaisen selityksen
käytöksellesi, eikä sitten ala ajattelemaan, että olet kylmä tai
et ole lainkaan hänestä kiinnostunut. Vielä jos kehtaa sanoa että tarvitsee
aikaa päästäkseen ujoudesta yli, niin ehkä miehet jaksavat kärsivällisemmin
jatkaa tapailua? Paras olisi varmaan se, jos pystyisi ottamaan sen oman
ujoutensa huumorilla ja nauramaan omalle käytökselleen.
Sekin on totta, että tuppisuuta ei kovin pitkään jakseta katsella. Jos "treffeilläkin"
vain istuu hiiren hiljaa ihan lukossa ja tuijottaa telkkaria, niin
kyllä tunnelmasta tulee väkisinkin vaivautunut. Siksi olisikin hyvä
järjestää alkuaikojen treffeille jotain puuhaa, ettei tule liikaa niitä
vaivautuneita hiljaisia hetkiä. Itse muistan olleeni moneenkin kertaan
aivan älyttömän ahdistunut, kun nainen on tullut kylään ja suurimman osan
ajasta ollaan vaan istuttu sohvalla katsomassa tv:tä. Koko ajan sellainen
olo, että "voi ei, nyt tuo ahdistuu kun minä olen näin hiljaa" ja siitä
on vain mennyt entistä enemmän lukkoon.
Huvittavinta on se, että en minä ole mikään neitsytpoika tai naisten suhteen
täysin kokematon. Tiedän olevani monenkin naisen mieleen ja olevani
petihommissakin ihan ok, mutta silti olen mielettömän epävarma naisten
suhteen.
T: Vuosikausia sinkkuna elänyt mies, jolla ei ole ollut yhtään
pitkää suhdetta
niin...ei siinä ikää katsota..itse tosin olen seukkaillut...jonkin verran vanhempi, mutta ei se koskaan ole helppoa. Kunnollinen, mukava, sitoutumiskykyinen mies on todella vaikea löytää tällä hetkellä?Kaikkea epämääräistä vaan löytyy maailmalta...ei löydy ei sellaista joka natsaisi...mutta eipä se etsimällä tulekaan vastaan...tsemppiä sinnekin!Ja pitkääääääää pinnaaa tarvitaan :)
Kiitos paljon viesteistä ja tuesta. :)
Olen sanonut miehelle, että minusta hän on ihana ja noin. Mutta en ole uskaltanut kysyä sitä kaikista pelottavinta kysymystä, jota en ole koskaan kysynyt keneltäkään. Eli, että haluaisiko hän kanssani jotain vakavaa. Ollaan muutama kuukausi tunnettu. Mies on asian yhden kerran ottanut esille sanoessaan, ettei halua alkaa seurustella nopeasti, haluaa ottaa hitaasti.
Tämä ujo tyttö säikähti asiaa kamalasti. :( Ajattelin, että se on miehen tapa sanoa, että ei kiinnosta. Meidän tapailu ei tosin muuttunut siitä mihinkään; käydään kahvilla, ravintoloissa, elokuvissa ja muualla mukavissa paikoissa ihan niinkuin ennenkin.
Haluaisin vain tietää totuuden. Olenko mukavaa kahvilaseuraa, vai varteenotettava tyttöystäväehdokas? :(
Itseänikin vituttaa niin paljon, etten osaa sanoilla kuvailla. On kuolemakin käynyt mielessä.