Olen hirveä ihminen. Viimeisin kipupisteeni kesti neljä vuotta ja rakastin häntä kuollakseni, osoitin sen, näytin sen. Hän särki minua särkemästään päästyäänkin ja kohteli huonosti, käytti hyväkseen rakastumistani, kertoi avoimesti toisista naisista. Kun tajusin sen kuinka olin vain riepu, päätin, ettei kukaan enää särje minua. Kun tapaan miehen, hän kiinnostuu, haluaa treffailla ja tutustua lisää. Kaikki tapahtuu nopeaasti, olen haluttu, toivottu seuralainen, akateemisesti koulutettu, kaunis ja kaikki pointit kohdallaan. Kun huomaan, että itse alan kiinnostumaan, lyön välit poikki viitaten, että haluan vain ystävyyttä en muuta. He jäätät ymmälleen katselemaan areenalta poistumistani ja selittelemättä poistun takahuoneeseen. Olen kylmä ihminen, koska pelkään enää rakastua. Ihmiset jotka eivät mua kiinnosta, jätän rauhaan ja olen heidän ystävänsä, kunnes unohdan heidätkin. Olen hirveä ihminen, sellainen, joka satuttaa kerta toisensa jälkeen viattomia ihania ihmisiä, vain siksi, että pelkää itse ihastua ja rakastua, mutta sellaiseksi tulin.
Pelatako vai passata?
syrjäkylien sydäntensärkijä
3201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos et pysty käsittelemään mielessäsi ja pääsemään yli entisistä vastoinkäymisistäsi, on parempi, että pysyt ikisinkkuna. Sorry, nyt ei säälipisteitä ole jaossa.
Ja sie pelkäät... Ehkä olis aika kohdata pelkonsa. Kun on sukeltanu pohjalle niin sen tuntee. Ei se sillon enää ole uhka ja sieltä on vaan yksi tie ylöspäin.
ihminen ei tietty oo haavoittumaton, mut sillä on kyky parantua.
opetella taas olemaan ihminen.
Tuossa systeemissä on se huono puoli, että kohta olet pirun yksinäinen. Täällä puhuu kokemus.