Hei,
toivoisin todella apua seuraavaan tilanteeseen:
Miehelläni on yrityksiä Virossa - hänen mielestään toimimattomia. Onko avioerossa ja osituksessa minulla mitään oikeutta ja mitä kautta mahdollista saada tietoa näistä?
Tiedän myös, että hänellä on henkilökohtainen pankkitili siellä, koska tililtään on huomattavia käteisnostoja viime aikoina aina ennen matkaa.
Kuinka asunnon selvittäminen, saanko mitenkään selville, onko hänellä esim. omistus- tai vuokra-asuntoja muualla?
Olen todella kiitollinen vastauksista.
toivoisin todella apua seuraavaan tilanteeseen:
Miehelläni on yrityksiä Virossa - hänen mielestään toimimattomia. Onko avioerossa ja osituksessa minulla mitään oikeutta ja mitä kautta mahdollista saada tietoa näistä?
Tiedän myös, että hänellä on henkilökohtainen pankkitili siellä, koska tililtään on huomattavia käteisnostoja viime aikoina aina ennen matkaa.
Kuinka asunnon selvittäminen, saanko mitenkään selville, onko hänellä esim. omistus- tai vuokra-asuntoja muualla?
Olen todella kiitollinen vastauksista.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tuon selvittäminen on erittäin vaikeata... oletan että tahdot varmuuden että osituslaskelmissa hänen nettovarallisuuteensa on vaikuttamassa kaikki se omaisuus jonka kuuluukin olla.
Ellei miehesi suostu antamaan selvitystä, tai et siihen usko... ei käräjäoikeuden määräämä pesänjakajakaan voi asiassa auttaa, hän on yhtätavalla puolisoiden selvityksen varassa (pankkisalaisuutta ei hänkään voi "murtaa").
Mutta, jos epäilet rikoksen tapahtuneen, eli avio-oikueuden alaisia omaisuuseriä piilotettu tai jätetty ilmoittamatta (tai hävitetty).... niin asiasta aloitetaan poliisitutkimus. Johan rupeaa tilitiedot selviämään. Sanomattakin selvää on, että oman vaikeusasteensa tähän tuo se, että osa omaisuudesta toisessa maassa...
Eli aivan toivoton tilanteesi ei ole, mutta aikaa oikeuden saamiseen tulee palamaan... ja rahaa... eli muutamaan tonnin (tai kympinkään) takia ei kannattane riitauttaa.
kiitos nopeasta vastauksestasi.
Näistä yrityksistä; tiedän ja hän myöntänyt, että yrityksiä on - onko minulla oikeus vaatia tiliotteita -tilinpäätöksiä. Juridisesti siis.
Isommista summista toki on kysymys, ehkä 50 000. Mutta, jos rikosilmoitus onkin ns. aiheeton eli ei selviä - tuleeko minulle tästä sanktioita?
Jos kuitenkin selviäsi, että näitä on ja mies ei ole kertonut - maksanko silti oikeuskulut?
>
Uskoisin hänen yritysten olevan OY muotoisia, silloin niiden tilinpäätöstiedot ovat julkista tietoa. Suomessa ao. tiedot saa kaupparekisteristä tilaamalla... Virossa läsittääkseni on pitkälti samanlaisen systeemin... oma lukunsa sitten kuinka niiden arvo määritetään osituksessa, mutta jursitillasi (sellaisen tulet tarvitsemaan) varmasti asiasta näkemystä.
Juridinen vaikeus tulee sitten tilitiedoissa (ovat firman tai hönen omiaan), pankkisalaisuutta ei murreta helposti... paitsi rikosepäilyssä.
>
Niin, jos tuo summa poissa osituslaskelmassa, on se sinulle 25.000 EUR tappio tasinkoon. Kannattaa myös muistaa, että jursitin minimiveloitus käytännössä on 120 EUR/h (usein vaaditaan etumaksua)... ja kuvionne kuulostaa siltä että tunteja tulee palamaan...
>
Jos sinulla perustelut epäillä petosta, niin silloin poliisitutkinta ei ole koskaan aiheeton... tulemana hyvin voi olla ettei mitään laitonta ole tapahtunut ja asia ei etene syyttäjälle. Täysin perätön ilmianto voi olla jo eriasia, mutta ei siitä tässä olisi kyse.
"Sanktioista" sinun syytä sisäistää huolella se, että voitat tai häviät ... jursitin laskusi on tuhasia vähintään. Eli, ellei sinulla vielä ole lakimiestä ... ennen kuin ryhdyt mihinkään ota sellainen, ja keskustelkaa huolella mitkä ovat mahdollisuudet.
Ja joskus hyvä lakimies saa sopuratkaisun syntymnään osapuolten välille, joka varmaan olisi teidän molempien etu...
Jos tapaus on ilmiselvä petos, jonka tarkoituksena alentaa merkitsevästi osituksessanne sinulle kuuluvaa tasinkoa... niin kyllä hänet määrättäneen maksamaan oikeudenkäyntikulusi ... sinä olet ollut uhri.
Mutta, tilanteessasi kaikki ainekset sellaiseen soppaan ettei oikeus löydä voittajaa... silloin kumpikin maksaa omat kulunsa.
Edelleen... "live" lakimies kehiin...
Jos ja kun olet aiheesta tekemässä rikosilmoitusta, niin siitä ei ole sinulle seuraamuksia vaikka poliisi toteasi mitä itse rikoksesta ja syyllisistä. Aiheeton ilmianto on eri juttu, kuten on jo esiin tuotu, ja siitähän tässä ei ole kysymys.
Ennemminkin suosittelisin ensisijaisesti käyttämään tätä rikosilmoitusasiaa neuvottelutaktiikkana. Annat ymmärtää tavalla tai toisella, että jos ei hyvällä niin sitten pahalla - eli teet tarvittaessa asiasta rikosilmoituksen. Jo pelkästään uhka tuosta voi lisätä huomattavasti vastapuolen yhteistyökykyä.
Ensimmäiseksi kuitenkin kannattaisi laatia lista mitä yrityksiä kaikenkaikkiaan on. Vaikka niissä olisi arvottomiakin joukossa, niin syytä on kirjata jokainen ositussopimukseen, ettei tule jälkeenpäin vielä ikävämpää sotkua selvitettäväksi.
Kannatan M36:n tapaan ihan oikean "live"-juristin hankkimista.
Perätön ilmianto jne
Tienaa ahne p*ska itse rahasi äläkä himoitse miehesi tienaamaa
Itse maksoin avioerojuristille 220€/tunti ALV. Tunteja oli hurjasti enemmän kuin oletin.
Lopputuloskaan ei pahemmin naurattanut. "Ei voi mitään, pane vain nimi alle". Maksoin siis tuhansia euroja siitä, että elatusmaksuni vain nousi. Olisin saanut paremman sopimuksen itse neuvottelemalla.
En tiedä miten kallis asianajajan olisi pitänyt olla, että hänen alkukommenttinsa "läpihuutojutusta" olisi pitänyt paikkansa?
Minulle jäi kyllä vahva rahastuksen maku koko jutusta.
Hänen ainoaksi plussakseen voisi ehkä lukea, että hän sanoi kuitenkin suoraan ennen oikeudenkäyntiä, että ei kannatakaan lähteä, vaikka aluksi antoi vahvasti ymmärtää, että ilman muuta kannattaa. Aika laiha lohtu. Tai tiedä tuota paljonko siihen sitten olisi palanut lisää rahaa? Nyt paloi hukkaan "vain" viiden vuoden vuoden elatusmaksut.
Enää en asianajajan käyttämiseen sorru. Tämä jääköön ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi.
Onko tuossakaan mitään järkeä metsästää joka juttu että pääset varmasti osingoille joka lanttiin. Tuo haiskahtaa ja pahasti. Lisäksi saat elinikäisen vihamiehen kaupan päälle.
Jos ukkosi on työllään noita ansainnut niin anna olla, mielenrauhaa ei rahalla korvata.
Kuulehan,
ne miehen tienestit ovat perheessä (on myös lapsia) yhteiseen talouteen, koska avioehtoa ei ole. He tarvitsevat ruokaa, vaatetta, katon päänsä päälle jne.
Avioliitto on yhteinen sopimus, myös miehen täytyisi tämä ymmärtää, kun sopimuksen eli avioliiton solmii. Pitää sisällään myös velvollisuuksia eikä vain oikeuksia.
Olet oikeassa ja olet väärässä. Mutta ajatuksena on, että reilu peli kaikessa. Ahneus kummalta puolelta hyvänsä on paha juttu.
Jos nainen on oikeasti poistumassa vähin pennosin ja toinen jemmaa kaiken niin sitten vaan poliisille. Mutta jos jaettavaa on yllinkyllin ja mies on pienen ikänsä raatanut sen eteen niin kyllä se hänelle minun mielestäni kuuluukin. Oli sukupuoli kummin päin hyvänsä.
Mutta kun raha on kyseessä kääntyvät sukulaisetkin toistensa kurkkuun, semmoisia elukoita me olemme.
toimivia ja rouvalla ei olisi ollut mitään osaa eikä arpaa niiden toimintaan. Jos vielä aviomies omistaisi koko osakekannan, niin olisiko tällä vaikutusta asiaan. Tuntuisi hurjalta tyhjentää firmojen kassoja vain siksi että entinen vaimo saisi varmasti oman osuutensa. Jos laissa on tällainen säännös, että myös firmat menevät jakoon, pitäisi lakia muuttaa. Mielestäni olisi oikein jos vaikka minä perustaisin osakeyhtiömuotoisen yrityksen ja omistaisin 90 % osakakannasta ja mieheni 10 %, olisi hänellä oikeus mahdollisessa avioero tilanteessa vain tuohon omaan osuuteensa. Jos hänellä ei olisi osakkeita lainkaan, ei hän liioin saisi latiakaan yrityksistä.
tarkoitus, kun se säätää aviovarallisuuden jaettavaksi puolisoitten kesken omistuksesta poiketen. Jos omaisuus on liiton aikana hankittu, katsotaan kummankin osapuolen osallistuneen sen kartuttamiseen omalla panoksellaan - siis sillä mitä puolisoitten kesken on sovittu ja miten on toimittu. Perinteisesti kai niin, että toinen tekee lapset, hoitaa ne ja kotiasiat. Toinen taas on tällä keinoin mahdollistanut pitkien työpäivien teon ja panostamisen uraan ja yritykseen. Tuskin monenkaan menestys olisi ollut mahdollinen, jos olisi vuosikausia tarkasti pitänyt jakaa yhteisen kodin lastenhoitovuorot, sairauspoissaolot lasten takia, kaupassa käynnit ja siivoukset.
toimivia yrityksiä, jos niiden varallisuutta pitäisi jakaa erossa. Näinkin tiedän käyneen, yritys oli pienehkö ja jonkin aikaa oli ollut hiljaisempaa eikä kassaan tullut rahaa samaan maliin kuin normaalisti. Mies omisti firmansa yksinään ja vaimo tietysti vaati ja sai lain mukaan puolet firmasta. Yrityksen kassaan jäi niin vähän varoja, että yritys meni nurin. Ilman erosta johtuneita ylimääräisiä kuluja, firma olisi selvinnyt hiljaisemmasta ajasta säikähdyksellä. Kun kysyntä elpyi ei yritystä enää ollut. Mies ryyppäsi itsensä hautaan, hänelle firma oli ollut miltei henki ja elämä. Vaan hyvin ei käynyt ex-vaimollekaan. Uusi mies sattui olemaan väkivaltainen ja taas erottiin. Mies sai tasinkoja puolet vaimonsa omaisuudesta. Eli ahneella oli paskainen loppu. Naisen ensimmäinen mies oli yrittänyt ehdottaa, vaimo odottaisi kunnes kysyntä elpyisi niin sitten nainen saisi rahansa korkojen kanssa. Vaan ei käynyt, piti saada heti. Huonosti kävi.
Avioehdto tulee tehdä omaisuuksien turvaamiseksi jo liittoja solmittaessa, tyhmä on se joka ei tee.
Niin... kaikki omaisuus on mukana avioeron osituksessa, ja velat myös ... molemmat vaikuttavat nettovarallisuuteen joka avioehdottomassa avioerossa tasataan.
Ellei tätä asiaa ole oppinut koulussa yhteiskuntatiedon tunnilla... vaan lintsannut senkin... niin kuvittelisi asiasta ottavan selvää ENNEN kuin solmii avioliiton ILMAN avioehtoa.
On helppoa kommentoida lahes kaikkea taalla jalkikateen.
Kuinka moni liitto jaisikaan solmimatta jos pitaisi tehda juridisia sopimuksia eron varalle?
Tietysti siihenkin on helppo sanoa, etta sellaisia liittoja ei saisikaan solmia jotka sita ei kesta.
Tottahan M36 (lienee jo M42?) jankkaa, mutta minusta hanen pitaisi valistaa foorumeilla jotka ovat tarkoitettu avioliittoa suunnitteleville.
Taalla on huonot housuissa ja oppirahat langenneet maksettaviksi.