antaako ajan kulua?

Ajatukseni tuntuvat niin vääriltä kun lukee tämän palstan ihmisten todellisista ongelmista; pettämistä , väkivaltaa, alkoholiongelmia.
Itse olen parikymppinen, muutin puoli vuotta sitten lapsuudenkodistani poikaystäväni kanssa yhteen ja nyt harkitsen jo avoeroa lähes kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Mitään ongelmia tai dramatiikkaa tuntemuksiini ei liity, minulla on vain tunne ettei tämä ole sitä mitä haluan, enkä haaveile juurikaan yhteisestä tulevaisuudesta, mikä kuuluisi mielestäni tilanteeseen. Onko perusteltua jättää kunnollinen rakastava mies vain tunteiden perusteella vai kannattaisiko vielä odottaa? Epäilen että syynä mielialaani on oma henkinen aikuistumiseni verrattuna suhteeseemme ja yhden elämänvaiheen väliin jääminen.
2833
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

nykyisen kanssa kiinnosta, niin turha siinä on kärvistellä. Rohkeasti vain eteenpäin haistelemaan uusia tuulia. Kyllä sen sitten jälkeenpäin huomaa, tuliko tehtyä virheitä ja usko minua virheitä tulee elämän aikana tehtyä useitakin.

Äänestä

Minulla oikeastaan sama juttu..jotenkin tuntuu, että yksi elämänvaihe on jäänyt elämättä. En ole ollut mitenkään kahlittuna kotiin, vaan olen kyllä pitänyt hauskaa kavereiden kanssa ym. mutta jotenkin silti tuntuu että haluisin elää "kunnolla" myös sen yhden elämänvaiheen. Rakastan miestäni, mutta välillä oloni on todella huono, johtuen varmasti siitä että en tiedä mitä oikeasti haluan. En tiedä kumpi olisi oikeas ratkaisu, jos sitä nyt edes on. En haluaisi miettiä, mitä menetän jos lähden enkä, mitä menetän jos en lähde. Kumman teen? Oloni on ihan sekava. Mutta kai ratkaisusta jotain hyvää joskus seuraa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


neiti020 kirjoitti:

Ajatukseni tuntuvat niin vääriltä kun lukee tämän palstan ihmisten todellisista ongelmista; pettämistä , väkivaltaa, alkoholiongelmia.
Itse olen parikymppinen, muutin puoli vuotta sitten lapsuudenkodistani poikaystäväni kanssa yhteen ja nyt harkitsen jo avoeroa lähes kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Mitään ongelmia tai dramatiikkaa tuntemuksiini ei liity, minulla on vain tunne ettei tämä ole sitä mitä haluan, enkä haaveile juurikaan yhteisestä tulevaisuudesta, mikä kuuluisi mielestäni tilanteeseen. Onko perusteltua jättää kunnollinen rakastava mies vain tunteiden perusteella vai kannattaisiko vielä odottaa? Epäilen että syynä mielialaani on oma henkinen aikuistumiseni verrattuna suhteeseemme ja yhden elämänvaiheen väliin jääminen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu