Ajatukseni tuntuvat niin vääriltä kun lukee tämän palstan ihmisten todellisista ongelmista; pettämistä , väkivaltaa, alkoholiongelmia.
Itse olen parikymppinen, muutin puoli vuotta sitten lapsuudenkodistani poikaystäväni kanssa yhteen ja nyt harkitsen jo avoeroa lähes kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Mitään ongelmia tai dramatiikkaa tuntemuksiini ei liity, minulla on vain tunne ettei tämä ole sitä mitä haluan, enkä haaveile juurikaan yhteisestä tulevaisuudesta, mikä kuuluisi mielestäni tilanteeseen. Onko perusteltua jättää kunnollinen rakastava mies vain tunteiden perusteella vai kannattaisiko vielä odottaa? Epäilen että syynä mielialaani on oma henkinen aikuistumiseni verrattuna suhteeseemme ja yhden elämänvaiheen väliin jääminen.
Itse olen parikymppinen, muutin puoli vuotta sitten lapsuudenkodistani poikaystäväni kanssa yhteen ja nyt harkitsen jo avoeroa lähes kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Mitään ongelmia tai dramatiikkaa tuntemuksiini ei liity, minulla on vain tunne ettei tämä ole sitä mitä haluan, enkä haaveile juurikaan yhteisestä tulevaisuudesta, mikä kuuluisi mielestäni tilanteeseen. Onko perusteltua jättää kunnollinen rakastava mies vain tunteiden perusteella vai kannattaisiko vielä odottaa? Epäilen että syynä mielialaani on oma henkinen aikuistumiseni verrattuna suhteeseemme ja yhden elämänvaiheen väliin jääminen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
nykyisen kanssa kiinnosta, niin turha siinä on kärvistellä. Rohkeasti vain eteenpäin haistelemaan uusia tuulia. Kyllä sen sitten jälkeenpäin huomaa, tuliko tehtyä virheitä ja usko minua virheitä tulee elämän aikana tehtyä useitakin.
Minulla oikeastaan sama juttu..jotenkin tuntuu, että yksi elämänvaihe on jäänyt elämättä. En ole ollut mitenkään kahlittuna kotiin, vaan olen kyllä pitänyt hauskaa kavereiden kanssa ym. mutta jotenkin silti tuntuu että haluisin elää "kunnolla" myös sen yhden elämänvaiheen. Rakastan miestäni, mutta välillä oloni on todella huono, johtuen varmasti siitä että en tiedä mitä oikeasti haluan. En tiedä kumpi olisi oikeas ratkaisu, jos sitä nyt edes on. En haluaisi miettiä, mitä menetän jos lähden enkä, mitä menetän jos en lähde. Kumman teen? Oloni on ihan sekava. Mutta kai ratkaisusta jotain hyvää joskus seuraa.