ja mihin ei. Olen pähkäillyt tätä asiaa jo jonkin aikaa enkä hullua hurskaammaksi näytä tulevan.
Meidän tarina on se "tavallinen"... reilu 10v. naimisissa, 2 lasta jne. Puolisollani oli suhde, joka kesti vajaat pari vuotta ja kun sain tietää tästä se loppui siihen.
Kaikkea ei ole tarpeen tässä kertoa, mutta kaikista ongelmistamme huolimatta olemme vielä yhdessä ja yritämme vielä tätä liittoa pitää, noiden meidän lapsien takia kasassa.
Kiinni jäätyään puolisoni sanoi muuttuvansa kaikin puolin toisenlaiseksi, hän lupasi muuttuvansa ystävälliseksi, toiset huomioon ottavaksi, aloitteellisemmaksi, luotettavaksi, tunteensa näyttäväksi, rakastettavaksi, niinpä...mitään näistä edellä mainituista muutoksista hän ei ole vielä toteuttanut...
Miten on hyvät ihmiset, pystyykö ihminen muuttumaan todella toisenlaiseksi jos haluaa?
Ollakseni täysin rehellinen, minä itse en usko kyseisten muutosten toteutuvan milloinkaan. Ehkä sitä voi jonkun aikaa näytellä, mutta jonkun ajan päästä ihminen on jälleen se mikä on aina ollut.
Meidän tarina on se "tavallinen"... reilu 10v. naimisissa, 2 lasta jne. Puolisollani oli suhde, joka kesti vajaat pari vuotta ja kun sain tietää tästä se loppui siihen.
Kaikkea ei ole tarpeen tässä kertoa, mutta kaikista ongelmistamme huolimatta olemme vielä yhdessä ja yritämme vielä tätä liittoa pitää, noiden meidän lapsien takia kasassa.
Kiinni jäätyään puolisoni sanoi muuttuvansa kaikin puolin toisenlaiseksi, hän lupasi muuttuvansa ystävälliseksi, toiset huomioon ottavaksi, aloitteellisemmaksi, luotettavaksi, tunteensa näyttäväksi, rakastettavaksi, niinpä...mitään näistä edellä mainituista muutoksista hän ei ole vielä toteuttanut...
Miten on hyvät ihmiset, pystyykö ihminen muuttumaan todella toisenlaiseksi jos haluaa?
Ollakseni täysin rehellinen, minä itse en usko kyseisten muutosten toteutuvan milloinkaan. Ehkä sitä voi jonkun aikaa näytellä, mutta jonkun ajan päästä ihminen on jälleen se mikä on aina ollut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..mieltä kanssasi, meillä kaikilla on se perus luonteemme jota ei kyllä ihan helpolla muuteta, ei vaikka haluja siihen olisikin.
Miksi puolisosi on luvannut nämä muutokset? No olipa syyt mitkä hyväänsä, en usko että noin kattavasta muutoksista mitään pysyvää on luvassa.
Minä uskon vakaasti että ihminen pystyy muuttumaan toisenlaiseksi jos sitä haluaa. Ujo voi muuttua rohkeaksi, epäystävällinen ystävälliseksi jne. Mutta avainsana tuossa on se "haluaminen". Eli että ihminen itse sitä tahtoo eikä esim vain lupaa sitä toiselle toivoen sen olevan totta (tai suoraan vain valehdellen). Eli jos oikeasti tahtoo ja päätös on itsestä lähtöisin eikä esim niin että joku joutuu siitä vieressä muistuttamaan tms.
Toki jotkut ovat päättäväisempiä kuin toiset ja toiset kykenevämpiä pysymään päätöksissään paremmin kuin toiset... mutta tämä ei muuta sitä tosiasiaa että jos oikeasti (siis kunnolla oikeasti) jotain tahtoo niin siihen myös pyrkii.
Tämän sanottuani täytyykin sitten todeta että ei hyvältä näytä tuo miehesi tilanne. Eli ei vaikuta siltä että hän on muutospäätöstä oikeasti tehnyt.
Sen verran vielä lisään että kun puhuin tuossa äsken siitä, että ei auta jos toinen muistuttaa vieressä, niin en tarkoita tuolla kannustusta. Jos toinen jaksaa _kannustaa_ vieressä niin se voi vahvistaa alkuperäistä päätöstä entisestään ja kannustaa yrittämään yhä enemmän. Mutta tämäkin vaatii siis sen että on ylipäänsä tehnyt sen päätöksen siihen muutokseen, koska ei häntä voi kannustaa, jos hän ei edes yritä...
mahdollista mutta vaikeeta. Mun kaverin mies on luvannut kaverilleni vaikka kuinka monta kertaa olla parempi mies ja isä, ja on jaksanut tehdä sitä pari päivää (jopa!), ja taas ollaan samassa jamassa kuin ennenkin. Elikä jos ei oo tarpeeksi halua ja MOTIVAATIOTA, ei synny tuloksia. Eli se kaikki lähtee omasta päänupista. Esim. ne jotka polttaa, on vaikeeta lopettaa jos ei tosissaan halua. On helppo mennä sytyttään se tupakka aina uudelleen vaikka ajatusten tasolla haaveilee että ois kiva lopettaa polttaminen.
rakastatko sinä enää häntä? haluatko panostaa yhteiseen? samat kysym. miehellesi?
Se mitä tunnen miestäni kohtaan ei ole rakkautta, ehkä se on... välittämistä.
Mieheni väittää rakastavansa minua, mutta kuten arvaattekin, en oikein jaksa uskoa hänen tunteisiinsa.
Jospa teillä on kriisi. Tsempatkaa vielä muutama vuosi,ja katsokaa onko mitään kehitystä tapahtunut. Jos ei, sinä mietit, voitko hyväksyä miehesi sellaisenaan, olehan hyväksynyt jo noinkin pitkään. Vai haluatko kenties jo irrottautua epätyydyttävästä suhteesta. Miettikää myös,mistä pidätte toisissanne, kai miehessäsikin on hyviäpuolia? Mitä ne on?
Älä pysy liitossasi vain lastesi takia. Heti kun asetat lapsesi etusijalle, tulet sokeaksi sille mitä sinä itse todella haluat. Tunnet luopuvasi onnestasi lastesi takia ja se alistuminen syö sinua paljon. Voihan olla että kuitenkin rakastat miestäsi, mutta koska keksit itsestäsi poisolevia syitä jatkaa suhdetta, et enää vain osaa huomata sitä?
Rakastan ja kunnioitan äitiäni enemmän kuin mitään. Hän on kamppaillut meidän lasten takia koko lapsuutemme isän pettämisten kanssa milloin kenenkin kanssa. Yleensä äidin "ystävättärien" tai satunnaisen baarituttavuuden. Miksi äitini ei rakasta ja arvosta itseään tarpeeksi ollakseen ottamatta vastaan sitä mielipahaa jonka isä aiheuttaa??
Pahinta on se että itse olen nyt aivan samanlainen. Elin vuosikausia miehen kanssa joka petti ja töni samalla kun itkin hiljaisuudessa omaa tuskaani. En puhunut suhteen huonoista puolista kenellekään koska en kehdannut. Ajattelin että periksi ei saa antaa. Kaikesta selvitään kun vain yrittämistä löytyy. Olin suhteessa oman mielenterveyteni kustannuksella koska muuten olisin pitänyt itseäni luovuttajana, huonona ihmisenä. Äitikin jaksoi, miksen minäkin jaksaisi.
Annat lapsillesi kaikkein vaikuttavimman roolimallin. Poikasi oppii pettämään tulevaa vaimoaan kun kotona saatu malli sanoo sen olevan normaalia. He eivät välitä, lopulta eivät arvosta yhtäkään naista -eivät edes sinua. Tyttäresi oppii kestämään tulevalta aviomieheltään tiedostamattaan mitä vain. Hänen kantava voimansa on muisto äidistä joka jaksoi huonoa kohtelua -joka ei taistellut omien oikeuksiensa puolesta naisena ja vaimona.
Minä tiedostin vääristyneen tavan alistua kaikkeen kun lopulta pääsin irti väkivaltaisen miehen otteesta. Olin hukannut itseni kokonaan. Vaikka kuinka ajattelen että jatkossa pidän puoliani, huomaan edelleen ahdistuvani, syyllistyväni ja jaksavani sellaisissa tilanteissa joissa minun ei tarvitsisi.