Haluaisin yrittää selittää Sinulle asioita. Teen sen täällä, sillä jotkut asiat ova liian kipeitä ääneen sanottaviksi.
Kun kyläilemme luonasi, olen hiljainen ja arka. Ajattelet varmaan ettei tuollaisesta tytöstä mihinkään ole. Tosiasiassa olen suorapuheinen, nokkela ja huumorintajuinen. Mutta ennenkaikkea olen rehellinen. En osaa valehdella. Siksi olenkin hiljaa. Luonasi käyminen on aina ollut mukavaa, mutta myös yhtä hiljaista teatteria. Näyttelemme poikasi kanssa että kaikki on hänellä hyvin, tai ainakin paremmin kuin oikeasti. Tosiasia on, että hankin pian vatsahaavan huolesta ja sydänvian surusta. En voi auttaa häntä, vaikka sydämeni pohjasta haluaisin astua hetkeksi hänen kenkiinsä ja tehdä likaisen työn. Koitin kauan seisoa vierellä ja tukea, mutta turhauduin. Aloin kyseenalaistaa, arvostella, nalkuttaa. Sehän vei poikaasi entistä kauemmas minusta. Kumpa irtaantuminen tyttöystävästä -peruskalliosta joka on alkanut vavahdella- ei veisi häntä lähemmäs sitä kaikkea mikä häntä on jo vuosia kiusoitellut. Voimamme tukea toisiamme on lopussa, käsi ei jaksa enää pitää toisesta kiinni, ote lipeää.
Luovutan nyt poikasi Sinulle, olet nyt hänen elämänsä ainoa nainen ja ainoa valo. Toivon että kykenisit valaisemaan hänelle elämäntietä paremmin, sillä minä olin siihen liian heikko.
Tulen aina rakastamaan häntä, sillä kenelläkään ei ole niin kultaista sydäntä ja hyvää tahtoa kuin pojallasi. Valitettavasti hyväntahtoisuutensa ja sinisilmäisyytensä vuoksi hän on väärään suuntaan eksynytkin.
En halua pelästyttää tällä tekstillä ketään, mutten halua laittaa mitään tunnisteitakaan. Se kenelle tämä oli tarkoitettu tietää kyllä jo jollakin tapaa mistä on kyse.
Kun kyläilemme luonasi, olen hiljainen ja arka. Ajattelet varmaan ettei tuollaisesta tytöstä mihinkään ole. Tosiasiassa olen suorapuheinen, nokkela ja huumorintajuinen. Mutta ennenkaikkea olen rehellinen. En osaa valehdella. Siksi olenkin hiljaa. Luonasi käyminen on aina ollut mukavaa, mutta myös yhtä hiljaista teatteria. Näyttelemme poikasi kanssa että kaikki on hänellä hyvin, tai ainakin paremmin kuin oikeasti. Tosiasia on, että hankin pian vatsahaavan huolesta ja sydänvian surusta. En voi auttaa häntä, vaikka sydämeni pohjasta haluaisin astua hetkeksi hänen kenkiinsä ja tehdä likaisen työn. Koitin kauan seisoa vierellä ja tukea, mutta turhauduin. Aloin kyseenalaistaa, arvostella, nalkuttaa. Sehän vei poikaasi entistä kauemmas minusta. Kumpa irtaantuminen tyttöystävästä -peruskalliosta joka on alkanut vavahdella- ei veisi häntä lähemmäs sitä kaikkea mikä häntä on jo vuosia kiusoitellut. Voimamme tukea toisiamme on lopussa, käsi ei jaksa enää pitää toisesta kiinni, ote lipeää.
Luovutan nyt poikasi Sinulle, olet nyt hänen elämänsä ainoa nainen ja ainoa valo. Toivon että kykenisit valaisemaan hänelle elämäntietä paremmin, sillä minä olin siihen liian heikko.
Tulen aina rakastamaan häntä, sillä kenelläkään ei ole niin kultaista sydäntä ja hyvää tahtoa kuin pojallasi. Valitettavasti hyväntahtoisuutensa ja sinisilmäisyytensä vuoksi hän on väärään suuntaan eksynytkin.
En halua pelästyttää tällä tekstillä ketään, mutten halua laittaa mitään tunnisteitakaan. Se kenelle tämä oli tarkoitettu tietää kyllä jo jollakin tapaa mistä on kyse.
Vastaukset 17
Vanhimmat
en olisi tuntenut teksitä jos minulle olisi tarkoitettu 4v sitten ja toivon et ei nytkään.....
Mistä tunnet sä ystävän,
onko oikea sulle hän.
Anna meren se selvittää,
kuka viereesi jää.
Ja jos silloin kun myrsky soi,
vain sun kumppanis vaikeroi,
vene lähimpään rantaan vie.
Jääköön pois mikä lie.
Mistä tunnet sä ystävän,
onko oikea sulle hän.
Anna tunturin selvittää,
kuka viereesi jää.
Kun on kaukana kaikki muu,
ja kun päättyvät pitkospuut,
kuka rinnallas ruikuttaa,
takaisin mennä saa.
Mistä tunnet sä ystävän,
onko oikea sulle hän.
Ajat ankeimmat selvittää,
kuka viereesi jää.
Kun on sinulla vaikeaa,
ja kun tarvitset auttajaa,
silloin ystävyys punnitaan,
menee muut menojaan.
Taitaa olla niin, että kovan paikan tullen rinnalle jää vain äiti - jos hänkään.
Ystävä tulen aina olemaan, mutten tyttöystävä. Ystävyys on kahden kauppa, ei kukaan muu kuin äiti(?) jaksa sellaisen vierellä jolta ei saa vastatukea. Kyse kun ei ole hetkellisestä tilanteesta.
Nämä kaapithan aukeavat ajoittain.
Ja "lauluja" maailmassa piisaa.
Jaksamista ,:-C
So, miksi "jotkut" asiat ovat kipeitä selittää?
Toisekseen et kyllä oikein selitä niitä täälläkään.
"Haluaisit yrittää selittää"... siis eihän pelkkä halu riitä. Pitää toimia!
Miksi ihmeessä olet anoppilassa hiljainen ja arka? Ja miksi tosiasiassa oletkin toisenlainen. Silti väität ettet osaa valehdella.
Kyllähän sinä osaat, jos näyttelet toista kuin olet. En kirjoita tätä pahalla, vaan hyvällä.
Kerrot, että näyttelette äidille hiljaista teatteria.
Ja olet siis rehellinen?
MITEN se on mahdollista.
Mitä ihmeen likaista työtä olet tekemässä? Aikamoista salakieltä sanoisin näin vanhana ja kokeneena naisena.
Rehellinen olet siinä, että kerrot nalkutuksesi vieneen miestä kauemmas suhteessanne.
Mihinkä ihmeen pimeyteen miehesi on nyt menossa, ei kaiketi kaivostyöhön sentään.
Oletko ihan varma, että miehesi ei kykene seisomaan omilla jaloillaan, vaan tarvitsee aina vahvoja naisia tuekseen?
Hei, mikä juttu tää on oikeasti, siis konkreettisesti?
sanoen:mitä pelkäät, jos avaat sanaisen arkkusi avoimesti suoraan suomeksi vaikka?
Ajattele, jos sinun puolisosi kirjoittelisi tänne sinusta salaperäisen viestin? Siis tänne?
Rehellisyys ja rohkeus, kyky nostaa arkojakin aiheita pöydälle ja suostua läpikäymään asianosaisten kanssa, pelkäämättä joutua hylätyksi ja väärinymmärretyksi on taitolaji. Sen oppii vain harjoittelemalla ja tiedostamalla omat arvonsa, rajansa löytämällä voi kunnioittaa toistenkin rajoja.
Siis jos olet rehellinen, ole myös. Mitä oikein pelkäät?
peräkkäin, muttei niissä kyllä mitään sanomaa ollut.
Vaikuttaisi epätoivoisen tyttöystävän viestiltä pojan äidille pojan joka on sortunut huumeisiin ja sitä kautta muihin laittomuksiin.. äidille on vaikea sitä mennä sanomaan koska äidistä vika on hyvinkin pitkälti tytössä.. on oikein että päästät irti kun ei käsi enää jaksa pidellä sitä toista kättä.. voimia ja uutta ihanaa rakkautta sinulle..
Jos asiat tuolla mallilla ovat, niin suurinta rakkautta on rehellisesti tunnustaa asiat oikeilla nimillään.
Eihän se auta ketään, että salaillaan ja hymistellään.
Äidillekin olisi kerrottava totuus ja koko suku auttamaan poloista pariskuntaa.
Mitä ihmeen individuaalia ja yltiöyksilöllisyyttä tämä on? Elämme ihmisten yhteisössä eikä missään marsuhäkeissä ypöyksin.
Nyt tyttöhyvä, äiteelle kertomaan ongelmat. Kissa on nostettava pöydälle ja poikakaveria yhteisvoimin saattelemaan asiantuntevaan hoitoon.
Nyt ei ole romanttisen ja sentimentaalisen salaperäisyyden paikka.
Arvaus osui oikeaan. Sitä on niin vaikeata tunnustaa että oma poikaystävä, saatika oma itse kasvatettu poika jostain syystä pakenee elämäänsä toiseen todellisuuteen, huumeisiin. Kaikki ystävänikään eivät tiedä hänen "harrastuksistaan" tai pikemminkin kivuliaasta riippuvuudesta. Ja vaikka tuossa ylempänä rehellisyydellä tarkoitettiin kissan pöydälle nostamista, ei se mielestäni ole sitä että yksityisistä asioista pitäisi kaikille kuuluttaa. Tässäkin on kyse yksityisasiasta, rakkaani HENKILÖKOHTAISESTA asiasta, joten myös aiheesta kertominen on hänen valintansa. Hänen piireissään tuollaisista asioista muille kertominen on "vasikoimista". Ja kuten alkuperäisessä vietissä sanoin, hänen äitinsä kyllä tietää jo jotain. Itselleni koko huumemaailma on pelottava ja vieras, joten on vaikea pysyä tukena niinkin pitkässä prosessissa -kuin vieroituksessa- jos sellaista edes on. Kaikki läheiset ovat miehen tukena, mutta se ei paljoa auta. Sellainen vie hyvin paljon voimia ja on turhauttavaa. Kun itse elän normaalisti etenevää elämää, on hankala ja lähes mahdoton olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka polkee vuodesta toiseen samassa oravanpyörässä. En ole mikään erityisen vahva ihminen, vaan tarvitsen itse paljon tukea toiselta, ja tälläisessä tilanteessa se jää vähiin ja voimat loppuu.
Haluan edelleen olla hänelle tukena, mutta vain ystävänä, sillä tämä ei tunnu oikealta olla toisen kanssa vain auttamisenhalusta. Myöskään hän ei halua tälläistä suhdetta. Mutta tämä ei nyt enää liity alkuperäiseen viestiin, ja on käsitelty oikeassa elämässä.
Kiitos. On ihanaa että joku ymmärtää, ja kuulla välillä muutakin kuin syyttelyä tai toisessa tapauksessa kyselyä miksi haluan olla "sellaisen" kanssa..
itse olin samanlaisessa tilanteessa pari vuotta sitten.
'anoppi' kuvitteli etta tassa on tuleva elinikäinen pari, ja jonkin aikaa sitä teeskenteli, mutta en itse kestanyt loputtomiin.
huumeet ja alkoholismi on asioita joihin ei kukaan (tyttoystävä tai kaverit) voi vaikuttaa, tai kyseistä henkiloä pelastaa.
Minun täytyi myos tehda vaikea päätos jättää poikaystäväni, mutta monen itkuisen kuukauden jälkeen seurasi helpotus.
alkoholistin tyttärenä en koskaan halunnut kokea samaa kuin äitini,elää alkoholistin puolisona, ja poikaystäväni jättäminen oli vapauttavaa.
en usko että mikään rakkaus on se arvoinen, että kestää toisen riippuvuusongelmaa. siinä on vaara että itse ja lapet sairastuu mielenterveysongelmiin myos.
No tämä kirjoituksesi selvensi asian laidan, että poikaystäväsi huumeriippuvuus on sukulaisten tiedossa.
Mielestäni pojan äidin olisi syytä tietää tilanteen koko kuva, eikä mitään kaunisteltua versiota.
Huumeriippuvuus EI voi koskaan olla henkilökohtainen asia´!
Ennen pitkää riippuvuus tulee erittäin kalliiksi huumeiden käyttäjän lähipiirille ja yhteiskunnalle. Loppupelissä se lasku tulee kaikille veronmaksajille.
Poliittiset ja uskonnolliset ym. näkemykset voivat olla henkilökohtaisia, mutta päihteet ja riippuvuudet eivät koskaan.
Hänen "piirissään" käytävällä moraalilla ei pitäisi olla vastakaikua laillisissa yhteyksissä.
Huumeiden myyjät ja käyttäjät termillään "vasikoiminen" suojelevat VAIN omaa toimintaansa. Läheisiään he eivät suojele.
Huumemaailmaan sinun ei kuulukaan orientoitua, vaan pysyä niistä piireistä poissa.
En minä, eikä kukaan tuomitse siitä, että olet jättänyt poikaystäväsi. Tottakai jokainen katsoo eteensä, ja jokaiselle on oma tulevaisuus tärkeä. Sinun tulevaisuutesi ei ole huumeiden käyttäjän vaimona. Olet tehnyt oikean ratkaisun.
En kehoittaisi sinua liiemmin olemaan ystäväkään enää, koska olette eronneet toisistanne. Pojan äidillä on ehdoton oikeus tietää, kuinka vakavasti sairas hänen jälkikasvunsa tosiasiassa on.
Jos nyt sitten haluat kuitenkin olla entisen poikaystävän auttajana, siis ystävän roolissa, uskon ettei se ole helppo tehtävä.
Tarvitsisit kunnon toimintasuunnitelman ja erittäin runsaasti tietoa, ja tuskin yksin pystyt ystäväsi tukena olemaankaan.
Hän tarvitsee ennenkaikkea huumeiden käyttöön perehtyneen ammattiauttajan apua ja muuta terapiaa.
Jätä äiti elämään omaa elämäänsä sellaisena kuin se on ja keskity korjaamaan oma parisuhtesi ilman äitejä. terapia on oikeampi paikka näille tunteille ja ajatuksille.
Siis, että poikakaverisi äiti on syypää siihen, että olet hiljainen ja sulkeutunut muiden läsnäollessa? Kannattaisikohan katsoa omaan äitiinsä?
Teilläkö oli kotona kaikki hyvin. Siis kannustavat vanhemmat, ei mitään ongelmia sinun perheessäsi? Miten ihmisestä voi tulla hiljainen ja vetäytyvä, jos kotona on kaikki ollut hyvin? Vai onko nyt vaan pakko löytää selitys omalle epäonnistumiselleen? Kaikki suhteet eivät vaan toimi, riippumatta siitä, onko anoppi kuvioissa tai ei.
Ööh.. Taisi mennä pointti melko pahasti ohi? En todellakaan syytä kenenkään äitejä yhtään mistään. Päinvastoin rakkaani äiti on hieno ja vahva ihminen. Ja samoin on omani. Hiljaisuus johtuu hänen poikansa salaisuuksista. Ketjussa selviää kyllä mistä on kyse.
Kyllä selkis, mutta myös Sinun elämällä on väliä!
Et vastaa kenestäkään muusta kuin itsestäsi, ja
miksikään tukihenkilöksi ei pitäisi alkaa.
Oletan olette nuoria, joten rakenna oma elämä
ja todellinen.
Ystävyys on eriasia kuin tulevaisuus, siihen
Sinulla on oikeus.
Elämä on valintoja, ja hänen valintansa ei saa riippakiveksi muodostua omaan elämääsi.
"rutistan halauksin"