Minulle on kehittynyt viimeisen parin vuoden aikana astetta mutkikkaampi (ystävyys)suhde erään miehen kanssa. Kaikki lähti siitä, kun tapasimme noin 2 vuotta sitten, ja meistä tuli nopeasti hyvät ja läheiset ystävät. Satuin silloin olemaan parisuhteessa erään toisen miehen kanssa, ja tämä uusi tuttavuus oli siitä hyvin tietoinen, mutta ennen pitkää hän kertoi rehellisesti tunteistaan minua kohtaan ja ilmaisi haluavansa olla kanssani. Olin kuitenkin onnellinen sillä hetkellä parisuhteessani ja tein hänelle selväksi, että olemme ja tulemmekin olemaan vain ystäviä. Hän hyväksyi tämän, ja siitä lähtien olimme pelkästään ystäviä seuraavan vuoden ajan, mutta tunteeni häntä kohtaan kasvoivat pelottavasti. Ajan myötä päätin suhteeni entiseni kanssa mainitsematta siitä kuitenkaan tälle toiselle miehelle, joka kuitenkin osottautui virheeksi, sillä hän sai tietää siitä pian jotain kautta, ja siihen mennessä meille molemmille oli jo kohtalaisen selvää, että rakastimme toisiamme vaikkemme siitä keskenämme puhuneet. Viime kesän alussa alkoi olla jo hyvin todennäköistä, että alkaisimme seurustella pian, kunnes tapahtui jotain, mitä en vieläkään käsitä, mutta palasin yhteen entisen miesystäväni kanssa, koska hän ei lopettanut minun perääni soittamista. Tässä tein varmaan elämäni suurimman virheen tähän asti, kun tämä toinen mies, jota rakastan, katosi elämästäni sanomatta minulle sanaakaan kuultuaan tästä. Puolen vuoden ajan olin yrittänyt ottaa häneen yhteyttä, hänestä ei kuulunut mitään muuta kuin että hän toivotti minulle hyvää syntymäpäivää ja pyysi anteeksi kaikesta.(?) Eräs ystäväni kertoi minulle, että hän on masentunut ja elelee pääosin omassa yksinäisyydessään kaiket päivät. Samaan aikaan minunkin elämäni oli aivan kaaosta, en ole koskaan tuntenut niin suurta ikävää ja katumusta missään asiassa.
Suhde vanhan miesystäväni kanssa ei tietenkään toiminut kauaa, olisihan se minun pitänyt arvata, koska tunteeni tätä toista kohtaan olivat liian voimakkaat. Noh, mitä tapahtui? Luulin, etten kuulisi hänestä enää ikinä, mutta kuukausi sitten hän tuli takaisin luokseni ensin kertoen, että hän rakastaa minua ja tahtoisi olla kanssani vieläkin, jos siihen enää edes kykenemme. Tässä kohtaa en epäröinyt enää sekuntiakaan, vaan kerroin hänelle saman myös suoraan.
Ajattelin jo, että kaikki päättyisi hyvin, mutta nyt on alkanut epäluulot nousta pinnalle, meillä on paljon ongelmia luottamuksen kanssa, hän menee hyvin hiljaiseksi ja oudoksi kuullessaan sanankin vanhasta miesystävästäni tai mistään mikä liittyy viimeiseen puoleen vuoteen. Nyt hän on myöskin tehnyt outoja katoamistemppuja; hänestä ei välttämättä kuulu mitään moneen päivään, mikä ei ole yhtään hänen tapaistaan, ja kertoo syyksi esim, ettei halua taas rakastua liikaa minuun, vaan pitää etäisyyttä. Välillä hän on iloinen ja puhelias oma itsensä, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, sitten yhtäkkiä hän muuttuu aivan täysin, hiljaiseksi ja synkäksi ja usein sen jälkeen hänestä ei kuulu vähään aikaan. Hän ei halua puhua minulle siitä silloin, vaikka kysyisinkin mikä on. Välillä hän sanoo, että on parasta, että olemme vain ystäviä ja yhtäkkiä hän sanookin, ettei mistään tule mitään, koska emme ole yhdessä. Minä taas en ole sellainen ihminen, että jaksaisin miettiä kovinkin kauan ollako vai eikö olla..Tai siis, että joko yhdessä tai sitten ystäviä, mutta ei enää siltä väliltä.
Tuntuu, etten saa hänestä oikein nyt irti, että mitä hän tarkalleen ottaen haluaa. Välillä, kun hänestä ei kuulu parin päivän aikana mitään tuppaan useaan otteeseen miettiä onko hän tosissaan vai ei, ja miksei hän tule luokseni jos kerta rakastaa minua? Tämä sama ikävä tunne, että oliko hänen tunteensa sittenkään niin voimakkaat kalvasivat minua koko puolen vuoden ajan myös, kun mietin "miksei hän puhu minulle mitään? Eikö hänellä todellakaan ole yhtään ikävä minua?"
Olisi mielenkiintoista kuulla, jos jollain toisella on samantapaista kokemusta tai jotain aavistusta mitä tämä on, sillä itse alan olla kohtalaisen sekaisin..
Suhde vanhan miesystäväni kanssa ei tietenkään toiminut kauaa, olisihan se minun pitänyt arvata, koska tunteeni tätä toista kohtaan olivat liian voimakkaat. Noh, mitä tapahtui? Luulin, etten kuulisi hänestä enää ikinä, mutta kuukausi sitten hän tuli takaisin luokseni ensin kertoen, että hän rakastaa minua ja tahtoisi olla kanssani vieläkin, jos siihen enää edes kykenemme. Tässä kohtaa en epäröinyt enää sekuntiakaan, vaan kerroin hänelle saman myös suoraan.
Ajattelin jo, että kaikki päättyisi hyvin, mutta nyt on alkanut epäluulot nousta pinnalle, meillä on paljon ongelmia luottamuksen kanssa, hän menee hyvin hiljaiseksi ja oudoksi kuullessaan sanankin vanhasta miesystävästäni tai mistään mikä liittyy viimeiseen puoleen vuoteen. Nyt hän on myöskin tehnyt outoja katoamistemppuja; hänestä ei välttämättä kuulu mitään moneen päivään, mikä ei ole yhtään hänen tapaistaan, ja kertoo syyksi esim, ettei halua taas rakastua liikaa minuun, vaan pitää etäisyyttä. Välillä hän on iloinen ja puhelias oma itsensä, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, sitten yhtäkkiä hän muuttuu aivan täysin, hiljaiseksi ja synkäksi ja usein sen jälkeen hänestä ei kuulu vähään aikaan. Hän ei halua puhua minulle siitä silloin, vaikka kysyisinkin mikä on. Välillä hän sanoo, että on parasta, että olemme vain ystäviä ja yhtäkkiä hän sanookin, ettei mistään tule mitään, koska emme ole yhdessä. Minä taas en ole sellainen ihminen, että jaksaisin miettiä kovinkin kauan ollako vai eikö olla..Tai siis, että joko yhdessä tai sitten ystäviä, mutta ei enää siltä väliltä.
Tuntuu, etten saa hänestä oikein nyt irti, että mitä hän tarkalleen ottaen haluaa. Välillä, kun hänestä ei kuulu parin päivän aikana mitään tuppaan useaan otteeseen miettiä onko hän tosissaan vai ei, ja miksei hän tule luokseni jos kerta rakastaa minua? Tämä sama ikävä tunne, että oliko hänen tunteensa sittenkään niin voimakkaat kalvasivat minua koko puolen vuoden ajan myös, kun mietin "miksei hän puhu minulle mitään? Eikö hänellä todellakaan ole yhtään ikävä minua?"
Olisi mielenkiintoista kuulla, jos jollain toisella on samantapaista kokemusta tai jotain aavistusta mitä tämä on, sillä itse alan olla kohtalaisen sekaisin..
Vastaukset 12
Vanhimmat
ekana tuli mieleen että mies pelkää luottaa ja pitää siksi etäisyyttä, niinkuin sanookin. Ajan kanssa tuo pelko menee ohi jos osoitat että olet luottamuksen arvoinen. Toinen juttu mikä tuli mieleen että sinun näkökulmasta miehen toiminta on "ollako-vai-eiköä" mutta miehen (ja minun nyt) näkökulmasta se olet sinä joka olet sitä tehnyt. Joten anna miehen rauhassa koota ajatuksiaan ja luota teihin ja rakkauteen. Kyllähän tuossa jotain erityistä täytyy olla kun noin kauan tunteet säilyneet.
Otsikkokysymykseen en huomannut vastata joten kyllä luulen että mies on tosissaan.
Opettele käyttämään kappalejakoja niin on paljon mukavampaa ja helpompaa lukea kirjoituksiasi.
Jatkakaa...
no laitoin kyllä kappalejaot kirjoittaessa, mutta jostain syystä ne eivät sitten tulleet selvästi itse kirjoitukseen =( pitää ensi kerralla laittaa suuremmat välit.
kiitoksia ensimmäisen vastauksen kirjoittaneelle =)
Nussi pilkkuja jossain muualla kuin täällä.
mielestäni hän on tosissaan, mutta ei uskalla heittäytyä ja luottaa. tunteiden aitoudesta kertoo juuri se, että tunteet ovat kestäneet nuo kertomasi tapahtumat. oli hänelle varmasti hyvin raskasta kuulla, että olit valinnut ex-miehesi. ajattele itsesi hänen asemaansa. sen on täytynyt olla hyvin musertavaa ja tuskallista-rakastaa toista ja tulee "hyljätyksi". luulen että hän ei uskalla tuon kokemuksen valossa luottaa vaikka haluaisikin.
oletteko puhuneet asioista suoraan niiden oikeilla nimillä? mielestäni se on yksi avain luottamuksen ja jonkinlaisen tasapainon saavuttamiseen. lisäksi aika auttaa, kun hän näkee, että todellakin olet luottamuksen arvoinen ja pysyt vierellä hän mahdollisesti uskaltaa uskoa taas.
Olet oikeassa siinä, että aika auttaa, koska se tosiaan auttaa kaikessa, joten katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :) Tapasimme taas tänään ja juttelimme tästä muutaman tunnin, tosin hänen on hyvin vaikea puhua koko aiheesta, mutta jotain mainitsemiasi asioita sain kaivettua esiin. Kiitos sinulle viestistäsi =)
On niin järkyttävää lukea miten naiset juoksevat miesten perässä. Ensin huorattaan yhden kanssa, sitten siihen samaan hankitaan jo toinen huorattava jne. jne..Aiheutetaan henkistä kärsimystä jokaiselle!
Etkö sinä hyvä ihminen osaa olla yksin?! Kasvaa ja kehittä omaksi itseksesi. Kuinka sinä edes kehtaat liimata itseäsi miehestä toiseen jatkuvasti? Mitä ihmettä sinun korvien välissä oikein kulkee?
Kerroppa itsellesi mitä väärää on olla omissa oloissaan? Tottakai täytyy ystäviä olla! Ystäviä joiden kanssa tehdään asioita ja parannetaan maailmaa, mutta tapaamisten jälkeen kukin asettuisi omiin oloihinsa. Jokaisella säilyisi sielunrauha ja siten voi taas innolla odottaa uutta tarinatuokiota heidän kanssaan.
Miksi sinä koet tuollaisen (muiden ihmisten mielestä normaalin kanssakäymisen) laittomaksi ja sinulle sopimattomaksi?
Mies on ollut aivan tosissaan kanssasi. hän on ollut hullaantunut sinuun.
hän on hajottanut itsensä vuoksesi. sinä petit luottamuksen.
hän on kunnioittanut sinua. pysyi sinusta kaukana, jotta sait rauhassa olla exäsi kanssa.
hän on hyvin hieno ihminen. sinä itsekeskeinen.
roikuitko exässäsi samaan aikaan kuin koitit ottaa yhteyttä tähän mieheen? ei ihme että hän ei vastannut mitään. tai edes vaikka olisit ollut omillasi, lähdithän exän matkaan ja se on iso kolaus, kaikille.
vaatii aikaa, juttelua ja sitä, että SINÄ OSOITAT HÄNELLE, MITEN HÄNTÄ ARVOSTAT. joka päivä jotain pientä, että hänellä on hyvä olla kanssasi.
puhu exästäsi hänelle. kerro, että siitä ei tullut mitään, kuin vain tämä erityinen mies oli mielessäsi. kerro, että se ex oli elämäsi suurin virhe ja että olet onnellinen että sinulla on nykyisesi ja toivot saavanne suhteenne ennalleen.
toivottavasti teillä on mukavaa jatkossa!
No muutamia asioita halusin mainita tähän ja edelliseen vastaukseen vedoten, elikkä me emme siis ole vielä koskaan virallisesti seurustelleet, koska se ei sillon kesällä ehtinyt edes alkaa. Ja ei, kyse ei ole siitä, ettenkö pystyisi elää myös yksin - tiedän sen monen yksinäisen vuoden jälkeen, mutta kyse onkin nyt siitä, että haluan olla hänen kanssaan.
Kiitos teille, jotka annoitte oman näkemyksenne siitä, mitä nyt on oikein tapahtumassa, tosin tiedän kyllä tehneeni häntä kohtaan väärin, ja teen kaikkeni, etten satuta häntä enää koskaan. Olen myös tietoinen siitä, että olen toiminut hyvin itsekeskeisesti, en kuitenkaan ajatellut kuulevani näitä asioita uudestaan tänne kirjoittaessa. Ehkä olisi sittenkin ollut parempi olla kirjoittamatta tänne, mutta kiitos teille kuitenkin niistä asioista, joita kirjoittaessanne mainitsitte liittyen itse aiheeseen, ne tuli tarpeeseen..
Hyvää ystävänpäivää teille kaikille
hei vielä,
tarkoitus ei ollut pahoittaa mieltäsi, vain herätellä ja ravistella kovasti :)
jos olette viittä vaille seurustellut, niin mies on voinut olla liikenteessä jopa jo syvemmällä tunteella kuin sinä... siksi sinun ja exän yhteen paluu on voinut olla hänelle kova pala ja voi olla tunnetasolla täysin verrattavissa siihen, että olisitte jo seurustelleet ja sitten olisit lähtenyt exän mukaan.
toivottavasti teillä onnistuu jatko!
iloista ystävänpäivää Sinullekin !
(muistithan huomioida tuota erityistä miestä ;)
Tuo miehesi on varmasti vielä aika hämillään tilanteesta. Hänelle oli taatusti kova pala, että tunnettuaan sinua kohtaan niin voimakkaasti ja kuviteltuaan, että se oli molemminpuolista, valitsitkin toisen. Siinä on kuule vieräytetty kyynel jos toinenkin.
Nyt hän ei ehkä tohdi uskoa todeksi, että haluat olla nimenomaan vain ja ainoastaan hänen kanssaan. Anna hänelle aikaa, hän selvästikin välittää sinusta kovasti. Aiempi pettymys kaihertaa vielä hänen mieltään ja ajatus siitä, että kun lähdit kerran, niin saatat lähteä toistekin. Ex-miehestäsi hän ei halua kuulla mitään, sillä se vie ajatukset koettuun pettymykseen ja suruun, jota hän koki vuoksesi.
Myös yksin eletty aika siinä välissä ja eristäytyminen, mistä mainitsit, on varmasti ollut monellakin eri tasolla hänelle tuskallista aikaa. Se on kaikkinensa kulminoitunut sinuun ja se on nyt jarruna hänen luottamukselleen sinuun.
Ihanaa tässä on se, että selvästi rakastatte toisianne ja sinä välität hänen hyvinvoinnistaan kovasti. Mahtavaa, että ihmiset uskaltavat vielä tuntea aitoja tunteita toisiaan kohtaan ja yrittää saavuttaa luottamusta.
Toivon teille mitä parhainta jatkoa, ja kyllä se miehesi vielä luottaa sinuun, kunhan näkee, ettet ole menossa mihinkään!