Mut onni kesti se vain hetkisen

nyt murheeksi vaihtuen.Kaikki loppui ennen kuin kunnolla edes alkoi.Onneksi en ehtiny kertoa kuin muutamalle luottoystävälle.Tänään kerroin töissä yhdelle vanhemmalle naiselle.

Hän sanoi että älä vaan rakastu taas ja laita tunteita peliin.Ihan sinun oman jaksamisen ja vointisi kannalta.Vastasin että, en vielä ole ihan taivaissa.

Kun tuli kotiin,avasin kännykän,siellä minua odotti oikein mukava viesti:Minusta tuntuu että meidän kannattaa lopetaa tää suhde,ei ole nyt oikein voimia seurusteluun...ja sitä rataa.

Kyllähän siinä itku pääsi ja marssin oitis ostamaan tupakkaa.Ei minun tarvinnu olla kovinkaan fakiiri ennustamaan vaikeuksia.Tää oli kolmas kerta kahden vuoden sisällä,kun minut jätetään tekstarilla.

Edellinen päättyi hiljaisuuteen,ei edes sitä tekstaria,ei mitään vastausta kysymyksiini,viesteihin,puheluihin.Surin keväästä saakka,kesän,syksyn,tän alkutalven.Juuri pääsin jaloilleni,ajattelin uskaltaa yrittää uutta ihmissuhdetta,niin poks vaan,näpeille tuli.

Miten voin enää miehiin luottaa?En mitenkään enää,olen aina epäileväinen,uudesta toivon hyvää ja pikkuhiljaa luotan.Ei,tää on ihan liian paksua nieltäväksi.

Ja syyhän ei ole hänen "voimattomuus"hänhän se pyysi numeroa,syömään,elokuviin...Syy olen minä.Minun ikäni,lapset,lääkitys.
Ja ties mitä muuta vielä.Ei me ehditty seksiä edes harrastaa ja parempi niin.

No,palaan jälleen kahden vuoden rauhallisen jakson jälkeen pahoille tavoille,vain yksi yö ja se siitä suhteesta.Se sattuu,repii hajottaa,vie voimat.Mut mitä siitä,sattuu minua nytkin.Minun elämäni ilmeisesti kuuluu olla jatkuvaa ylä ja alamäkeä,mielummin sitä alamäkeä.

Elämä on perin kummallista,kohtalon oikkuja on niin vaikea ennakoida,ja vaikka ennakoi,aina se tekee yhtä kipeää,hylkääminen on ihan pahinta mitä minä tiedän.Sitä ei opi sietämään eikä kestämään.
51407
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Ystävänpäivä voi muuttaa ajatuksen juoksun suuntaa.Kohtalo käänsi kelkan täyskäännöksellä sinne mihin vähiten odotin sen kulkevan.Se toteutti toiveeni,haaveeni ja unelmani.Vain yksi pienen pieni viesti oikealta henkilöltä.

Kun yksi jättää toinen ottaa.Sekin vaan ottaa ja katoaa hiljaisuuteen.Niin se menee.Sen pelin nimi on Wicked game.

-We were on fire,no one could save me about you.
Strange world desire make foolish people to do.
I never dreamed that I`d meet somebody like you.
I never dreamed that I`d loose somebody like you.
..............

What a wicked game to play
to make me feel this way.
What a wicked thing to do
to let me dream of you.
What a wicked thing to say
you never felt this way.
What a wicked thing to do
to make me dream of you.

Chris Isaac

Oma versio:
-Strange, what desire make foolish people to do?
-Voisin paljon paremmin,jos unohtaisin sut.
-Kiertää kehää.
-Kaikella on hintansa,mut mikään ei oo vielä mahdotonta.
-Jos sulla kerran on,joku josta oikeesti välität,niin pidä siitä kii.
-Täksi yöksi jää,jokin koittaa sua täällä viivyttää.
(ja sitä rataa,tätä vois jatkaa loputtomiin,ne sanat suorastaan vyöryy tajuntaan)

Itseasiassa tässä kirjoituksessa ei ole järjen häivää,sisällön ymmärrän vain minä itse ja eräs toinen.Hänellä on sellainen valta ja vaikutus minuun,että pään sisäinen ilotulitus voi taas alkaa.Jälleen kerran.

Äänestä
  • pohjaloimuja viskoo kansa kartanon hiljaisen yösydän unta kiskoo ääneti kuu käy kulkuaan puissa lunta on valkea maa kattojen päällä on lunta tonttu ei vaan saa unta.

    lammasten luo käy karsinaan harmauksen suuhun vanhaan tapaansa tirkistää tonttu kuleksii unissaa ajanvirtaa on kuulevinaa missä sen lähde lienee.

    Äänestä

  • tonttu kirjoitti:

    pohjaloimuja viskoo kansa kartanon hiljaisen yösydän unta kiskoo ääneti kuu käy kulkuaan puissa lunta on valkea maa kattojen päällä on lunta tonttu ei vaan saa unta.

    lammasten luo käy karsinaan harmauksen suuhun vanhaan tapaansa tirkistää tonttu kuleksii unissaa ajanvirtaa on kuulevinaa missä sen lähde lienee.

    -toisinaan ranteet aukaistaan,välillä on helpompaa.
    Kaipaus iskee yksinäiseen sydämeen,
    kyyneleet virtaa,mut silti muistot hymyilee
    kauan on jaksettu,ties kuinka kauan joutuu jaksamaan,
    eikä kukaan voi ennustaa,mitä huominen tuo
    tullessaan...

    (Neljä Ruusua)

    -olet surullinen,olet vaarallinen,lähdin luotasi pois,sua satuttaen.
    Sut väkijoukossa näin,olit allapäin,
    näin katseestas sen,mitä nähnyt mä en
    silloin koskaan,
    olen aiheuttanut sulle sen,
    vaikken halunnutkaan milloinkaan,sua loukata tai satuttaa,
    sä voisit paljon paremmin jos,
    unohtasit mut.........

    (Neljä Ruusua)

    Äänestä

  • kokenut nainen kirjoitti:

    -toisinaan ranteet aukaistaan,välillä on helpompaa.
    Kaipaus iskee yksinäiseen sydämeen,
    kyyneleet virtaa,mut silti muistot hymyilee
    kauan on jaksettu,ties kuinka kauan joutuu jaksamaan,
    eikä kukaan voi ennustaa,mitä huominen tuo
    tullessaan...

    (Neljä Ruusua)

    -olet surullinen,olet vaarallinen,lähdin luotasi pois,sua satuttaen.
    Sut väkijoukossa näin,olit allapäin,
    näin katseestas sen,mitä nähnyt mä en
    silloin koskaan,
    olen aiheuttanut sulle sen,
    vaikken halunnutkaan milloinkaan,sua loukata tai satuttaa,
    sä voisit paljon paremmin jos,
    unohtasit mut.........

    (Neljä Ruusua)

    "Kun olet siinä ja silmilläs minua syöt
    tanssin ja kenkäni kipinää lyö
    viini valkoinen menneitä huuhdellen
    minä ratsastan aalloilla rakkauden
    Tämä yö minä otan siitä kaiken
    otan kaiken niin minä teen
    viini valkoinen yö syvä sininen
    hehkun liekissä rakkauden"
    (Kaija Koo)

    Vielä saan pitää varatun, ihanan miehen... Kaikki edelleen yhtä täydellistä kuin ennenkin, enkä vieläkään suostu ajattelemaan väistämätöntä...

    Äänestä

  • Otan kaiken kirjoitti:

    "Kun olet siinä ja silmilläs minua syöt
    tanssin ja kenkäni kipinää lyö
    viini valkoinen menneitä huuhdellen
    minä ratsastan aalloilla rakkauden
    Tämä yö minä otan siitä kaiken
    otan kaiken niin minä teen
    viini valkoinen yö syvä sininen
    hehkun liekissä rakkauden"
    (Kaija Koo)

    Vielä saan pitää varatun, ihanan miehen... Kaikki edelleen yhtä täydellistä kuin ennenkin, enkä vieläkään suostu ajattelemaan väistämätöntä...

    (jos olisin mies,niin ajatukseni täyttäisi tämä "rallatus")

    -maanantaiaamuna krapula ja vapina,tuijotan vessan seinää,
    olen työpaikan sonni,porsas,sekä apina,
    suu täynnä kuivaa heinää.
    Silti toimiston tyttöjen salaisissa unissa
    kaikkien kanssa vehtaan.
    Tunnen hankaussähköä, kipinöitä munissa,
    minä se vasta kehtaan,olla mies-
    nainen,
    tahdotko että sut pois näistä kuvioista veisin?
    Jos haluat voit tulla istumaan kasvojen päälle
    hajareisin.
    Syviä naarmuja raapia selkääni punaisilla kynsillä.
    Puhua kielillä,kiusata hengiltä,tekemällä kaiken-
    kaiken........

    Hyiiii,mitä ajtuksia,ja niin kiehtovia.......

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


kokenut nainen kirjoitti:

nyt murheeksi vaihtuen.Kaikki loppui ennen kuin kunnolla edes alkoi.Onneksi en ehtiny kertoa kuin muutamalle luottoystävälle.Tänään kerroin töissä yhdelle vanhemmalle naiselle.

Hän sanoi että älä vaan rakastu taas ja laita tunteita peliin.Ihan sinun oman jaksamisen ja vointisi kannalta.Vastasin että, en vielä ole ihan taivaissa.

Kun tuli kotiin,avasin kännykän,siellä minua odotti oikein mukava viesti:Minusta tuntuu että meidän kannattaa lopetaa tää suhde,ei ole nyt oikein voimia seurusteluun...ja sitä rataa.

Kyllähän siinä itku pääsi ja marssin oitis ostamaan tupakkaa.Ei minun tarvinnu olla kovinkaan fakiiri ennustamaan vaikeuksia.Tää oli kolmas kerta kahden vuoden sisällä,kun minut jätetään tekstarilla.

Edellinen päättyi hiljaisuuteen,ei edes sitä tekstaria,ei mitään vastausta kysymyksiini,viesteihin,puheluihin.Surin keväästä saakka,kesän,syksyn,tän alkutalven.Juuri pääsin jaloilleni,ajattelin uskaltaa yrittää uutta ihmissuhdetta,niin poks vaan,näpeille tuli.

Miten voin enää miehiin luottaa?En mitenkään enää,olen aina epäileväinen,uudesta toivon hyvää ja pikkuhiljaa luotan.Ei,tää on ihan liian paksua nieltäväksi.

Ja syyhän ei ole hänen "voimattomuus"hänhän se pyysi numeroa,syömään,elokuviin...Syy olen minä.Minun ikäni,lapset,lääkitys.
Ja ties mitä muuta vielä.Ei me ehditty seksiä edes harrastaa ja parempi niin.

No,palaan jälleen kahden vuoden rauhallisen jakson jälkeen pahoille tavoille,vain yksi yö ja se siitä suhteesta.Se sattuu,repii hajottaa,vie voimat.Mut mitä siitä,sattuu minua nytkin.Minun elämäni ilmeisesti kuuluu olla jatkuvaa ylä ja alamäkeä,mielummin sitä alamäkeä.

Elämä on perin kummallista,kohtalon oikkuja on niin vaikea ennakoida,ja vaikka ennakoi,aina se tekee yhtä kipeää,hylkääminen on ihan pahinta mitä minä tiedän.Sitä ei opi sietämään eikä kestämään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu