Naimisiinmeno-kammo!

Tuo kyseinen sairaus vaivaa yleisemmin miehiä, mutta minä olen 25v. nainen..
Olemme seurustelleet jo vuosia ja mieheni ei kehtaa kosia suoraan, mutta vihjailee useinkin kihloista.
Veljeni on samanlainen, hänen avokkinsa on jo monta kertaa kosinut, saaden aina rukkaset.

Olemme siis avio-kammoisia, enkä keksi muuta syytä kuin perhe ja suku. Kaikki eronneita, oman perheen eroamista ei niin vain unohda, varsinkin kun se tapahtui niin myrskyisissä merkeissä ja lapsia riitakapuloina käyttäen..

Vastaavassa tilanteessa olevat, olenko julma jos en suostu ollenkaan naimisiin? Haluaisin vain olla yhdessä, mutta ilman mitään kihloja ja avioliittoja!
En vain tiedä miten selittää asia hänelle, hän kun on uskonnollisesta perheestä jossa eroja ei sallita, avioliitto on hänelle itsestäänselvyys!
2420
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Ensinnäkään ei pidä tuijottaa, mitä muut tekevät tai ovat tehneet. Oma elämä=omat valinnat. Naimisiin ei ole mikään pakko mennä, jos ei halua tai sille tunnu. Naimisiin meno ei ole muuta kuin pelkkä rituaali, jonka jotkut haluavat suorittaa.

Äänestä

Tunnen erään hyvin uskovaisen perheen joiden vanhemmat eivät ole kuitenkaan naimisissa, samoista syistä miksi sinä et halua. Totta kai se on aihuttanut kummastusta "kirkon piirissä" (ovat myös seurakunnalla töissä).

Itselläni on sama tilanne, én halua naimisiin. Koska sillä ei tänä päivänä ole mielestäni kovin syvällistä merkitystä. No onhan se osoitus rakkaudesta, vaan voi sen muutenkin ilmaista.
Ja monia eroinneiden perheiden ystäviä on, jotka eivät kertakaikkiaan usko avioliittoon.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ei koskaan morsian kirjoitti:

Tuo kyseinen sairaus vaivaa yleisemmin miehiä, mutta minä olen 25v. nainen..
Olemme seurustelleet jo vuosia ja mieheni ei kehtaa kosia suoraan, mutta vihjailee useinkin kihloista.
Veljeni on samanlainen, hänen avokkinsa on jo monta kertaa kosinut, saaden aina rukkaset.

Olemme siis avio-kammoisia, enkä keksi muuta syytä kuin perhe ja suku. Kaikki eronneita, oman perheen eroamista ei niin vain unohda, varsinkin kun se tapahtui niin myrskyisissä merkeissä ja lapsia riitakapuloina käyttäen..

Vastaavassa tilanteessa olevat, olenko julma jos en suostu ollenkaan naimisiin? Haluaisin vain olla yhdessä, mutta ilman mitään kihloja ja avioliittoja!
En vain tiedä miten selittää asia hänelle, hän kun on uskonnollisesta perheestä jossa eroja ei sallita, avioliitto on hänelle itsestäänselvyys!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu