Tuntuu ettei me puhuta tarpeeks. Okei ehkä tosi normaali lause naisen suusta.
Mutta miten alkaa setvimään asioita kunnolla, puhua syvällisesti? Jotain vikaa vissiin kommunikaatiossa. Ollaan molemmat tosi tunteikkaita, mutta kuitenkin hienovaraisia, kumpikaan ei yleensä puhu ihan mitä sylki suuhun tuo.
Haluaisin jutella, ihan kaikesta ja ajan kanssa. Miten sen aloitan? Tulee sellanen olo että tyyliin "puhutaan hei!" ja sit on kuolettava hiljaisuus ja molemmat ihan että "...ööö... mistä?"
Ollaan seurusteltu kohta 3kk ja tähän mennessä vain mä olen kertonut parista vaikeasta asiasta menneisyydessä. Hän on ymmärtänyt ja kuunnellut ja ottanut asiat muutenkin loistavasti. Mutta miten saisin miehen avautumaan ja puhumaan myös omista asioistaan, jotta voisin itsekin helpommin puhua mieltä askarruttavista jutuista? Alkaa muuten ajanmyötä tuntumaan tosi pinnalliselta tämä juttu jos emme pohdiskele ja tutustu ja juttele ja avaudu enemmän.
Mutta miten alkaa setvimään asioita kunnolla, puhua syvällisesti? Jotain vikaa vissiin kommunikaatiossa. Ollaan molemmat tosi tunteikkaita, mutta kuitenkin hienovaraisia, kumpikaan ei yleensä puhu ihan mitä sylki suuhun tuo.
Haluaisin jutella, ihan kaikesta ja ajan kanssa. Miten sen aloitan? Tulee sellanen olo että tyyliin "puhutaan hei!" ja sit on kuolettava hiljaisuus ja molemmat ihan että "...ööö... mistä?"
Ollaan seurusteltu kohta 3kk ja tähän mennessä vain mä olen kertonut parista vaikeasta asiasta menneisyydessä. Hän on ymmärtänyt ja kuunnellut ja ottanut asiat muutenkin loistavasti. Mutta miten saisin miehen avautumaan ja puhumaan myös omista asioistaan, jotta voisin itsekin helpommin puhua mieltä askarruttavista jutuista? Alkaa muuten ajanmyötä tuntumaan tosi pinnalliselta tämä juttu jos emme pohdiskele ja tutustu ja juttele ja avaudu enemmän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse omassa suhteessani olen huomannut, että itse haluaisin puhumalla ilmaista ja käsitellä tunteitani. Välillä vaan puhun ja puhun ja analysoin ja analysoin ja mies ei sano mitään eikä joskus edes kuuntele. Olen kyllä ihmisenä juuri niitä jotka puhuvat mitä se sylki suuhun tuo.
Miehet(en voi tosin puhua kuin omastani) eivät tunne tarvetta ehkä niinkään käsitellä kaikkea puhumalla,etenkään menneisyyttä. Ainakin oman poikaystäväni suusta tulee suurimmaksi osaksi asioita kuten "nyt vois tehä tota tai tätä" mä haluisin uudet lenkkarit" "meillä on töissä nyt tosi kiirettä" "millon me syödään" jne. Toki itse puhelen samoja, mutta sen lisäksi puhelen "ootko ajatellu jos asiat ois noin" "ajatella ku joskus asiat oli noin" "miksköhän" ","missäköhän me ollaan 10 vuoden kuluttua"
Poikaystäväni yrittää kyllä osallistua joskus näihin mun pohdintoihin ja asioiden kertaamiseen, mutta hän näitä keskusteluita harvoin aloittaa.
Mutta kyllä miehetkin osaavat avautua. He tarvitsevatvain aikaa ja tilaa siihen. Ja eritoten tunteen, ettei toinen ajattele, että nyt oon joku mammanpoika ku tälläsiä puhelen.
Ottaen huomioon, ettette ole kovin kauan vielä yhdessä olleet niin en olisi vielä huolissani miehesi "puhumattomuudesta"
Olen seurustelusuhteeni lisäksi huomannut saman ilmiön myös minun ja veljeni suhteessa. Minä olen avoin pälättäjä joka tilanteessa, mutta kun joskus satumme vain istumaan kahdestaan iltaa niin kyllä hänkin alkaa yllättäen avautumaan ajatuksistaan vaikka se muuten harvinaista on.
Odota vain, olen varma, että saat vielä kuulla miehesi syvimpiä ajatuksia ja tunteita.
Tuo oli ihana kuulla! Parasta oli kyllä kuulla ettei toivoa ole menetetty, ja ettei se välttämättä tarkoita mitään huonoja ennusteita muuten loistavalle suhteellemme! :D Ajattelin itsekin, että hyvältä vaikuttaa kun mies on tunteikas ja rauhallinen. Mutta todellakin tuntuu että huomaan sitä vain kun puhumme mun asioista. Siis joistain menneisyyden asioista, joista on ollut pakko puhua koska vaikuttavat nykypäivään ainakin alussa hänen kanssaan. Ja siksi välillä vain itse puhuessani tuntuu enemmänkin terapeuttiselta suhteelta, kun toinen ei puhu omistaan. Mut ehkä se siitä, odotellessa :)