hei miten te jotka olette naimisissa jaksatte kun ajattelee että tosi kovia on miehet kokeneet kotimaassaan!? jotkut enemmän tai vähemmän! miten menneisyys vaikuttaa suhteessanne ja onko keskustelu arkipäivää eli puhutteko kaikesta niin menneestä kuin tästä hetkestä ja tulevasta? missä vaiheessa suhdettanne mies on avautunnut ja kertonnut jotain ns. suomalaisen ei sotia nähneen korville kauheen stoorin? ja kuinka monen mies ja mistä maista on sanonnut ettei koskaan voi enää astua jalallaan kotimaahansa ja mitä se on pitännyt sisällään "miksi ei voi" ja voitko hyväksyä minkä tahansa tapahtuman hänen menneisyydestään vaikka se olisi kaikkia periaatteita ja jopa kummankin uskontoja vastaan??
pakolaisen kanssa
säälistäkö vain enää
10916
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mennä takaisin kotimaahansa?
ei sotilaskarkuri! ent.jugoslavia ja muslimi! rikoksia ja voi kun ei täällä sa kirjoittaa totuuksia ja faktoja ilman deletointia! mä siis seukkasin pitkään yhen kanssa joka sit päätti et mä en juokse karkuun kun saan tietää mutta toisin kävi kun itelläkin aikas rankka elämä! joten varkauksia, osallinen naisten ...ryöstöihin! ja henkirikoksia ei suoranaisesti ite mutta en enää oikein tiennyt mitä ajatella... koitin ymmärtää kun tilanne oli siel mitä oli silloin mutta jotenki usko ja luottamus karis hyvin nopeasti ja tunteet... en kyllä ottas suomalaistakaan jolla väkivaltatausta! kumma miten takapajula joku kosovo on vaikka ei luulis mutta mulla on nykyään muutama likkakaveri sieltä päin ja aikas kovia stooreja on kuullut lisää!
yhdeksän vuotta sitten - sisällissota samaan tapaan kuin Suomessa 90 vuotta sitten. Ne ovat raaimpia kaikista sodista. Surullista mutta totta, että meidän Euroopassamme 2000-luvun kynnyksellä surmattiin ja kidutettiin naapureita ja tuttavia mitä julmimmilla tavoilla.
Muistot piinaavat osallisena olleita hautaan saakka. Kysy isoisoäidiltäsi tai isoäidiltäsi, millaisia henkisiä taakkoja oli sodasta palaavilla miehillä runsaat 60 vuotta sitten.
Onhan Kosovo takapajulakin, mutta vielä enemmän se on vuosisatainen taistelutanner. Kosto elää siellä toisella tavalla kuin täällä Suomessa, joka on saanut jo pitkään elää rauhassa Venäjän kanssa. Toisaalta sisällissodan haavat 90 vuoden takaa aristavat täälläkin vielä.
Kukapa meistä kelpaa toisten tuomariksi? Mikä on sotarikollisuutta, mikä karkuruutta, mikä pelkuruutta, mikä sankaruutta? Mikä on kosto, mikä kunnia?
Olen nähnyt Kosovossa joukkohautoja, josta on nostettu miehiä, joiden silmät ja sydän on kaivettu pois. Olen nähnyt talon, jonne yksi kerrallaan ammuttiin koko suuri suku pieniä lapsia myöten. Olen nähnyt raunioita ja taas raunioita. Olen nähnyt tiet, joilla tungeksi nälkäisiä pakolaisia kevään kylmyydessä ja kurassa 9 vuotta sitten.
Suomalaisen turvallisissa oloissa kasvaneen nuoren on ehkä mahdoton ymmärtää tuota kaikkea. Isoäitisi ehkä ymmärtäisi.
sota aiheuttaa kovia kohtaloita ja olen minäkin kuolleita ja kuolevia ihan vierestä nähnyt! en vaan pystynyt sulattaa niin kamalia asioita ja sitä huolta mitä tieto toi tullessaan ja ajan kanssa huomasin tunteiden sääliksi muuttuneen enkä säälistä voi ajatellakaan olevani jonkun kanssa! hän on hieno ihminen ja jo kauan ollut suomessa ja oppinut että täällä on ja pysyy! mutta naisten kohtelukaan ei ole mitään aivan mielettömän mukavaa Kosovon Albaanien kyseessä ollessa! enkä enää niin nuori ole... ystävinä erottiin lopulta ja hällä monta lasta nykyään!
oikean ratkaisun, kuten jälkeenpäin olet voinut todeta.
Historia ja politiikka sekä kansojen kohtalot vaikuttavat yksityisten ihmisten elämään erittäin paljon, tahdoimmepa tai emme.
muissakin kriisipesäkkeissä on samanlainen käytäntö koskien henkilöllisyyden saamista.Otetaan tapetun paperit ja kun vaikka koko perhe tai suku on listitty ja muutakin pahaa on tullut tehtyä,valitaan sellainen henkilöllisyys joka sopii pathaiten uudelle ottajalle.Papereita,passeja,ajokortteja,leimasimia ja vaikka mitä oli saatavissa.Ulkomaille pääseminen on raakojen rikosten tekijöille välttämättömyys ja kun yksi saa turvapaikan,järjestää hän kavereitaan maahan jolloin he iskevät kiinni lihaan joka keikkuu lyhyissä hameissa ympärillä,he kun ovat niin herkkiä ja uskollisia miehiä.
Tämä lyhyesti tästä jota naiset eivät usko eivätkä ymmärräkään.
todennäköinen sotilaskarkuri silla sotatilan aikana joka maassa ne ammutaan välittömästi.tosin laiskalle miehelle suomen sossu on antelias.
eli vieläkö minäkibn voisin hakea pakolaiseksi vaikkapa pariisiin tai lontooseen kun meillä tapettiin sodan vuoksi ihmisiä muutama vuosikymmen sitten...isoäitipä hyvinkin....
Millaisia sympatioita saa foinikialaiset(eräät libanonilaiset nääs kutuvat itseään sellaisiksi..edelleenkin) tai viikingit sinulta...?
Mitä oli tehnny tuo mies ja miksi? Raakuus on ihan luonnollista tuolla päin maailmaa ei ne ymmärrä miksi ei sais olla raaka
täällä suomessa... Niin juuri asiat ovat, kuten kirjoitit. Harva on rakkaudesta täällä kimpassa suomalaisen naisen kanssa.. Kyl ne on lupien ym takia. Enkä tarkoita, etteivätkö yhtään välittäis tai olis kiinnostuneita suomalaisesta naisesta ja lastensa äidistä, mutta ei niinkuin normi parisuhteessa voisi olla. Läheltä seuranneena täytyy onneensa kiittää, ettei ole niihin sekaantunut, huhuuh... Kaikille sen kokeneille tsemppiä ja jaksamista!