rakastan miesystävää kuin hullu, mutta häneltä saan lähinnä kylmää kyytiä. Hän ei kiireiltään ehdi tulla mua tapaamaan, mutta vakuuttaa kiinnostustaan. Kuitenkaan hän ei käytännössä osoita tunteita minua kohtaan. Olen odottanut, että jospa hän rakastuisi minuun, kun oikein kovasti rakastan häntä ja olen hänelle hyvä ja lempeä ja tosiaan, olen ihminen, joka on tosi empaattinen ja hellä ja haluan osoittaa tunteeni, mutta tuntuu niin pahalta, kun ei kelpaa toiselle, vaikka tekisi mitä. Minun pitäisi varmaan lopettaa tämä suhde.
Mitä mun pitäisi
tehdä..
82234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin mieti mitä saat tuosta suhteesta? Olet kiltti ja rakastava kynnysmatto...annat vaan toisen pyyhkiä jalkansa ja kävellä yli. Et varmaankaan ansaitse parempaa ja olemalla vielä lähempänä lattiaa varmasti kohta rakastaa sinua..WAKE UP!
kiitos siitä. Toi oli niin hyvin sanottu 'kiltti ja rakastava kynnysmatto'..sehän minä juuri olen tässä suhteessa. Olen ollut niin rakastava ja hyvä, että joku muu olisi onnellinen sellaista saadessaan kokea, mutta minä en saa mitään vastakaikua. Joskus olen laittanut mielestäni kivan s-postiviestin,kuten 'kaipaan sinua', mutta hän saattaa vastata 'mulla on kiire päivä tänään', ei yhtä kaunista sanaa - silloin olen hävennyt lähettämiäni viestejä, olen kokenut tulleeni torjutuksi. On vaan niin vaikeaa luovuttaa hänestä, vaikka järki sanoo, että niin vaan pitää tehdä. Tuli koettua, mitä on yksipuolinen rakkaus:(
tutulta! toinen kohtelee minua huonosti ja ite yritän hammasta purren olla suuttumatta ja olla ystävällinen, vaikka toinen kaataa lisää paskaa niskaa. välillä se kuppi sit menee väkis yli ja sit riidellä joku 3kk. yritän olla ystävällinen, että välimme olisi kunnossa, koska tuntuu etten kuitenkaa pysty olla ilman häntä, hänelle siitä tuskin kummoista kolausta tulisi. itseni takia yritän, mutta turhaudun kun pienen hetken menee paremmin ja sitten taas menee matto jalkojen alta just kun saat vähä parmepaa suuntaa menee.. ja mies antaa vaan turhaa toivoo. ja mä elän sen varassa. ja sit se taas viiän multa se toivo. olen itsekin ihmetellyt mistä aina tähän asti olen sen uuden toivon aina pettymyksen jälkeen saanut kasattua. ehkä sitä epätoivosena haluaa nähä pienenki asian toivon rippeenä vaikka se ei sitä välttämättä edes olisi.
jostakin kehittänyt sen uuden toivon pettymysten jälkeen..johtuu varmaan siitä, että haluaa tosiaan takertua vaikka pieneen muruseen ja ajatella, että jos se toinen sittenkin välittää. Ja sitten olen ajatellut, että kun tässä aikansa odottaa, niin pakkohan hänen on vastata tunteisiini, että kyllä hän alkaa minua rakastaa, kun huomaa kuinka paljon minä rakastan häntä. Mies on kovin tunnekylmä ja itsekäs, aina hänen menonsa ovat tärkeät ja minä olen tärkeysjärjestyksessä viimeinen.
meillä kaikilla näköjään samanlaiset fiilikset...mä kans tyhmänä kattelen puhelinta.maileja..ei sit mitään .lähettelen myös söpöjä kortteja,viestejä ja tulee takas vettä niskaan...ei ikinä ole sanonut että rakastaa mua muttei tarvikkaan elämä jatkuu ja hengis ollaan...jatkan tätä päivystystä kotona mut tää kevät menee toisin en oooo kotona mun ei tarvi hei elän ja hengitän ja kevättä rinnoissa !!!
Aivan kuin itseni kirjoittamaa...mietin myös miksi odotan, että hän alkaisi vastaamaan rakkauteeni samalla rakkaudella ja lämmöllä jota osoitan. Aina hänen itsekkyys astuu kuvaan, kun kysyn miksi minun ohi menee kaikki muut asiat, tulee jokin hyvä selitys, on väsynyt, stressaantunut töistä ym...
ihan samanlaiset mietteet on ja toinen ei edes tiedä MITÄ haluaa... Yli puolivuotta, en jaksa enää.. alan olla itsetuntoni menettänyt ja masentunut ja tunnen itseni todella epäonnistuneeksi ja turhaksi ihmiseksi. Jossei lapsia olisi, niin olisin jo vetänyt itseni kiikkuun.
mulla ihan samat fiilikset.. oon ollu viikon tosi kipeenä mutta poikakaveria ei paljoa kiinnosta. ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin, ja mä vaan odotan ja taas soitan ja lähetän viestin.. En tajua miten kukaan voi olla noin välinpitämätön. kaverit kyllä kelpaa.
onneksi nyt on alkanut kiinnostaa yksi toinen miespuolinen henkilö, ja totta puhuakseni, ei oo siitä yhtään huono omatunto;D