Uskottomuudesta jo useita, useita vuosia. Asia käytiin läpi terapeutin avulla ja muutenkin. Joka kivi käännettiin läpi, mikä johti suhteeseen toisen naisen kanssa.
Mutta jäkö vaimolle silti jokin katkeruuden siemen itämään. Avioliitto alkaa olla loppumetreillään. Seksi ja kaikki läheisyys on tyystin loppunut ja kylmyyttä pukkaa muutenkin.
On vaan käynyt mielessä, että voisiko jossain siellä pohjalla vielä olla katkeruus muinaisesta suhteesta.
Juu, pitäis puhua vaimon kanssa, mutta kun se ei onnistu eikä hän mitään sellaista myönnä
Mutta jäkö vaimolle silti jokin katkeruuden siemen itämään. Avioliitto alkaa olla loppumetreillään. Seksi ja kaikki läheisyys on tyystin loppunut ja kylmyyttä pukkaa muutenkin.
On vaan käynyt mielessä, että voisiko jossain siellä pohjalla vielä olla katkeruus muinaisesta suhteesta.
Juu, pitäis puhua vaimon kanssa, mutta kun se ei onnistu eikä hän mitään sellaista myönnä
Vastaukset 8
Vanhimmat
vaan epävarmuus, luottamuksen puute ja arvottomuuden tunne.
Vihan ja järkytyksen väistyessä vain nuo jäävät jäljelle ja kytevät pitkään...toisilla kauemmin kuin toisilla.
..juuri nuo tunteet ovat jääneet jäljelle minullakin, vaikka anteeksi olen mielestäni kyllä antanut. Kytevät todella pitkään juu. Vaikka miten ajattelisin, että nyt en anna tällaisten ajatusten enää häiritä kun asiakin on loppuun käsitelty ja toinenkin on oppinut läksynsä, silti tunneilmasto ei suhteessamme ole palautunut vuosienkaan myötä. Vaikka siis pettäjäosapuoli onkin nykyään mitä ihanin aviomies ja oppinut siis läksynsä, sepäs kun ei vaan tunnu enää auttavan. Erohan se olisi ainut "järkevä" ratkaisu, mutta kun rakastan häntä edelleen ja siksi eroaminen on niin vaikeaa, mieskään ei missään nimessä sitä haluaisi. Vaikeaa on, kun saisi vaan itsensä tästä revästyä irti...
ei koskaan kokonaan.
Se taitaa olla asia, jota ei vain pysty unohtamaan, vaikka sen antaisikin anteeksi.
Tilanne ja piilokatkeroituminen riippuu hyvin paljon myös siitä, kuinka suhde on edennyt tuon jälkeen, eli onko pettäjä antanut esim uusia syitä epäillä vastaavaa tai onko hän muuten epäluotettava.
saa, sitä saa mitä tilaa.
Unohtaa ei voi, mutta anteeksiantaminenhan ei vaadi unohtamista vaan hyväksymistä. Itse olen antanut anteeksi pettämisen, mutta se tapahtui alussa, kun mies ei vielä ollut vakavissaan jne. Minua tämä auttoi, kun voin ajatella, että eihän se sellaista tekisi nyt kun tuntee minut hyvin ja tietää mitä menettää, jos.. Mutta voihan se olla että vaimo kaipaa edelleen hyvitystä, tai on sitä, mistä aikaisemmat vastaajat puhuivat, luottamuksen puutetta ja arvottomuuden tunnetta. Riippuu varmaan siitäkin, mikä siihen uskottomuuteen johti.
Pettäminen rikkoo aina jotakin ja kaikenlisäksi pitkäksi ajaksi.
Jotenkin tuntuu, että uskottomuus on petetylle huomattavasti isompi juttu kuin pettäjälle (olen kokenut petetyksi tulemisen, ja se kokemus on pahimpia koko elämässä). Joku joskus totesi osuvasti, että pettäjälle tekonsa on vain kevennöstä harmaaseen arkeen, mutta petetylle se on maailmanloppu.
Melko varmasti menneisyydellä on osuutensa teidän tilanteeseen, uskottomuuden rankka kokemus jättää lähtemättömät jälkensä, halusi tai ei. Liitto on hyvin erilainen uskottomuuden jälkeen, jotkut tyytyvät siihen erilaisuuteen, toiset eivät kykene jatkamaan vaikka halua olisikin.
Oppia ikä kaikki.
olen jostain lukenut että on helpompi hyväksyä jos kumppani kuolee kuin että ero tulee pettämisen takia..ei jää samallalailla kaivelemaan..sanoin tämän ex-miehelleni ja hän tietysti suuttui ja sanoi marttyyrimaisesti että ai että olisi parempi että olisin kuollut..mutta en vain pystynyt pitämään suutani kiinni kun yritin selittää kuinka hän ja yhteinen työkaverimme (toinen osapuoli) pystyi myrkyttämään täysin ilman jota hengitin..niin pahalle se vain tuntui..vihasta on vaikea päästä eroon!