Olen aina tuntenut oloni liitossa , että olen se välttämätön paha. Kun akka pitää olla niin ole vaikka sinä. Jo liiton alkuaikoina katselin vierestä kun siippani kaulaili vieraita naisia, vaikka olin itsekkin läsnä ja viimeisillään raskaana. Eipä siittä siihen aikaan ammattitaidottomana mihinkään lähdetty, vaan liitto jatkui. Nyt kun lapset ovat aikuisia, mieheni kohtelee edelleen väliin huonosti, johon myöslapset kuulleessaan ovat puuttuneet. En tiedä jaksanko toiset 28v.Miten muilla elämä sujuu, kun sitä suuresta rakkaudesta ole olemassa mitään jäljellä. Kyselee akka perk..le
28 v avioliittoa
akka per..le
5768
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
enää jaksaa?
Älä jää enää siihen, kun lapsetkin on aikuisia!
Mulla ei ollut paljon mitään kun päätin että nyt lähden.
Avioerossa sitten aikanaan omaisuus jaettiin ja siinäkin annoin periksi (ei olisi tarvinnut, mutten jaksanut alkaa riitelemään), nyt on ikioma velaton pikkuasunto ja elämää vielä edessä.
Välit mieheenkin on parantuneet, jopa hyviksi, nyt kun ollaan erillään.
Mutta on oma elämä, oma tupa ja oma lupa!
Suosittelen sullekin, päätä itse omasta elämästäsi ja nauti siitä!
Kuulostaa tutulta.minulla oli alkoholistimies,joka ei sitten muusta enää jaksanut kiinnostuakaan.kauan sitä kestin,mutta itsekin ihmettelen,sain voimaa erota.nyt olen tyytyväinen elämääni,lapset eivät ihan aikuisia vielä.olisin halunnut että mua olis kannustettu eroomaan.monet ystävät ja sukulaiset olivat jatkamisen kannalla.kun eivät tienneet millaista meilla oli. voimia sinulle,kukaan ei voi sinua tuomita jos päätät erota....
Miksi olet ollut kyseisessä liitossa näin kauan??
Miten olisi, jos laitat elämäsi aivan uuteen uskoon.
Jäisi ainainen mielipaha pois,nauttisit asioista mistä olet jäänyt paitsi. Kaikkea hyvää sinulle jatkossa.
kestin huonoa kohtelua mutta syynä,joustin ettei lapset joutunut eron takia kodista muuttamaan.
Kun lapset lähti maailmalle ja koira kuoli vanhuuteen,lähdin minäkin maailmalle.
Sinne jäi enempi omaisuudesta mitä piti,mutta sainhan rauhan elämääni.
Iän mukana kaikki vaan paheni ja nöyryytykset jatku,en olis jaksanu enää,parempi elää omassa kodissa ilman pelkoa.
Tässä yksi tapaus vaan ja varmaan on paljon muitakin.