huonosti. Olen muutaman kerran ilkeänä pompotellut toista ja kokeillut rajoja, ja toinen on totellut kuin koira.
Toinen ääripää on kun pidän miehestä, ja yritän olla kiltti, tämä juoksee karkuun.
dilemma: pitäisikö miestä kohdella joka tapauksessa huonosti? On hyvin omituista että nämä juoksevat perässäni vaikka vittuilen päin naamaa. Miksi he haluavat saada turpaan? Ja kyllä, olet typerä tehdessäni näin (useimmiten kännissä).
En vain käsitä miksi. Olisin mielelläni kiltti, mutta olen saanut itse turpaani monelta mieheltä, joten minusta on kasvanut kyyninen kusipää, joka ei ole ollut tosissaan kiinnostunut kenestäkään vuoteen.
amen.
Toinen ääripää on kun pidän miehestä, ja yritän olla kiltti, tämä juoksee karkuun.
dilemma: pitäisikö miestä kohdella joka tapauksessa huonosti? On hyvin omituista että nämä juoksevat perässäni vaikka vittuilen päin naamaa. Miksi he haluavat saada turpaan? Ja kyllä, olet typerä tehdessäni näin (useimmiten kännissä).
En vain käsitä miksi. Olisin mielelläni kiltti, mutta olen saanut itse turpaani monelta mieheltä, joten minusta on kasvanut kyyninen kusipää, joka ei ole ollut tosissaan kiinnostunut kenestäkään vuoteen.
amen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jokaisen ihmisen toki on sallittua pilata elämänsä kyynisyydellä ja katkeruudella. Esittämäsi asiat eivät kuitenkaan ole yleispäteviä.
Minuun kiltteys tekee hyvän vaikutuksen, ja sillä voittaa sekä huomioni että kunnioitukseni. Kiltteydellä voi valloittaa sydämeni. Ilkeys ja pompottelu sen sijaan katkaisisivat orastavan suhteen kertalaakista.
Kiitos
ihmettelee että mistä te aina niitä kusipäitä löydättekin :)
Kyllä, miehiä pitää kohdella, miltein jopa vittuillen, eivät he sitä huomaa.
Ihan saman.Tosin näitten talutettavien kanssa ei jaksa pitkään ja ne "fiksut ja itsenäiset" tosiaan lähtevät karkuun...Olen itse aikaisemmin seurustellut manipuloivan vanhemman miehen kanssa (vuosia sitten) ja mietinkin että huokuuko itsestä sellainen kylmyys että vaan ne äitiä vaille jääneet rassukat sitä haluaa/kestää.No kai se jotenkin käyttäytymiseen vaikuttaa kun ns.tietää ettei miehiin voi luottaa...Paitsi että voihan.Olen tullut henk. koht. siihen päätökseen ainakin tässä luottamus asiassa että se mihin en luota on ITSEENI!!Ja jos en voi luottaa itseeni (esim siihen että osaan valita kunnon miehen ja käyttäytyä) en voi luottaa muihinkaan.Se lapsena hoilattu sananparsi "oot itte se miksi muita haukut" pitää kohdallani hyvin paikkansa
Eli minun ratkaisu on pysyä erossa vakavemmista suhteista kunnes olen käynyt läpi "elämänkertani" ja jotain siitä oppinut...Sitten se oikea (tai edes sinne päin...entinen minäni sanoisi) saa tupsahtaa eteen tai etsimällä löytyä
ja vietät aikaasi ikäistesi miesten seurassa. Siltä ainakin kuvailusi kuullostaa. Tuollainen käyttäytyminen kuuluu vielä kehittyvien persoonien hakuammuntaan; saavuttamaton kiinnostaa, päinvastaisuudet kiinnostaa...ainakin pinnallisesti. Yleensä tuollaisista aloituksista ei varsinaista parisuhdetta koskaan kehity.
Kun vanhenet, viisastut ja alat ymmärtämään vuorovaikutustaitojen logiikkaan, tuollaiset ongelmat ´poistuvat itsestään.
Toki on olemassa patologiasta tai kieroutunutta käytöstä, jossa esim. huonoitsetuntoinen nainen etsii alitajuntaisesti ranttumiestä ja he molemmat tyydyttävät jotakin epänormaalia tarvetta toisissaan. Mutta terveessa ihmissuhteessa vittuilua tai muutakaan typerää käytöstä ei pidemmän päälle siedetä. Ja siinä vaiheessa kun toisesta aidosti välitetään, vielä vähemmän.
pääsee helposti eroon tuolla ilkeälä pompottelulla.
Tavallaan kostat nuo huonot kokemukset miehille jotka kohtelevat sinua hyvin.
Toiset miehet pitää myös vaikeasti tavoiteltavista naisista.