Kuntoiluharrastukseni yhteydessä olen viimeiset pari-kolme vuotta ajanut suunnilleen kolme kertaa viikossa kuntopyörällä 20-30 minuutin intervalleja niin, että intervallin huipussa tavoitesyke on n. 90%:a maksimista. Ongelmaksi on muodostunut se, etten enää saa sykettä riittävän korkealle Star Trackin laitteiden "Alpine Pass"-ohjelmalla edes maksimiteholla, vaan joudun huijaamaan laitetta käyttämällä todellista suurempaa painoa.
Nyt olen alkanut pohtimaan, pitäisikö minun hankkia seuraavalle ajokaudelle jonkinlainen maantiepyörä. Loppujen lopuksi, ulkoilma on aina ulkoilmaa ja ehkä tuo toisi aerobiseen harjoitteluun sopivaa lisämaustetta. Voisin kuvitella ajelevani suunnilleen niin, että ajan Helsingin keskustasta jonnekin Nurmijärvelle, Seutulaan yms., jossa teen varsinaisen max 30 minuuttia kestävän harjoituksen ja palaan takaisin keskustaan rauhallisesti ajellen.
Tuollaiseen harjoitteluun, olen harkinnut hankkivani jonkinlaisen "kilpapyörän". Tai sanotaanko niin, että mielessä on kangastellut Colnago Primavera- tai Arte-sarjan ja Bianchin Via Nirone-sarjan pyöriä. Koska tämä maailma on kuitenkin minulle vieras, mietiskelen sitä, olisiko noissa mitään järkeä kaavailemaani harjoitteluun?
Eli osaisiko joku auttaa? Minua kiinnostaisi ennen kaikkea tietää miten tuollaiset pyörät kestävät käytössä? Joutuuko vaikkapa sellaisten renkaita paikkaamaan yhtenään? Toisaalta, kestävätkö moiset suurempaa massaa (kiitos vuosia jatkuneen painohrajoittelun, painan 93 kg, pituus 185 cm, joskaan rasvaa ei ole kuin 13%)? Kuinka paljon tuollaisia pitää sitten huoltaa, jotta ne toimivat? Vai olisiko tuollaiseen harjoitteluun järkevämpää hakea jotain Cyclocross-tyyppistä pyörää?
Nyt olen alkanut pohtimaan, pitäisikö minun hankkia seuraavalle ajokaudelle jonkinlainen maantiepyörä. Loppujen lopuksi, ulkoilma on aina ulkoilmaa ja ehkä tuo toisi aerobiseen harjoitteluun sopivaa lisämaustetta. Voisin kuvitella ajelevani suunnilleen niin, että ajan Helsingin keskustasta jonnekin Nurmijärvelle, Seutulaan yms., jossa teen varsinaisen max 30 minuuttia kestävän harjoituksen ja palaan takaisin keskustaan rauhallisesti ajellen.
Tuollaiseen harjoitteluun, olen harkinnut hankkivani jonkinlaisen "kilpapyörän". Tai sanotaanko niin, että mielessä on kangastellut Colnago Primavera- tai Arte-sarjan ja Bianchin Via Nirone-sarjan pyöriä. Koska tämä maailma on kuitenkin minulle vieras, mietiskelen sitä, olisiko noissa mitään järkeä kaavailemaani harjoitteluun?
Eli osaisiko joku auttaa? Minua kiinnostaisi ennen kaikkea tietää miten tuollaiset pyörät kestävät käytössä? Joutuuko vaikkapa sellaisten renkaita paikkaamaan yhtenään? Toisaalta, kestävätkö moiset suurempaa massaa (kiitos vuosia jatkuneen painohrajoittelun, painan 93 kg, pituus 185 cm, joskaan rasvaa ei ole kuin 13%)? Kuinka paljon tuollaisia pitää sitten huoltaa, jotta ne toimivat? Vai olisiko tuollaiseen harjoitteluun järkevämpää hakea jotain Cyclocross-tyyppistä pyörää?
Vastaukset 1
Vanhimmat
maantiepyörä kestää täysin 93 kiloisen ajurin käsittelyn. 1500-1800 hintaluokasta läytyy Olmolta, Bianchilta, Nishikiltä jne edelleen kuntoilijalle erittäinen kevyitä n. kilon pyöriä-ovat jo kohtuullisilla osasarajoilla varustettu, kuten Campan Veloce, Centaur ja Shimanon Ultegra-Dura Ace. Kolmea kertaa viikossa ei kuntoilijan kunto kestä vetää intervalleja. Tarvitaan mont tuhannet harjoituskilometrit alle, että kone alkaa ottamaan kovempaa hajoitusta vastaan. Ota selvää pyöräilyseuroista, joissa ajetaan ns. yhteislenkkiä-opit ajamaan ja samalla saat hyvää harjoitusta. Helsingin seudulla esim Cycle Club Helsinki.