ystäväksi, koska vaikka kuinka yritän olla ystävä toiselle, se jonkun aikaa toimii, kunnes...ei enää pidetäkään yhteyttä ja annetaan ymmärtää, ettei sitä halutakaan..Antaa sitten olla, en aio enää edes yrittää vastedes.
Mussa on joku vika mitä en tiedä ja tajua.
Mussa on joku vika mitä en tiedä ja tajua.
Vastaukset 11
Vanhimmat
On aivan turhaa ajatella, että jollakin ihmisellä, jolla esim ei oo niin paljon ystäviä kuin jollain toisella, olisi joku vika. Usein sinkuistakin ajatellaan, että heillä on joku vika, kunnes kas kummaa seuraavana päivänä eivät olekaan sinkkuja ja tämä vika poistuu kuin silmänräpäyksessä.
Ihmisillä on tapana kokemusteni mukaan usein perustaa käsitys toisista ihmisistä siihen, miten suosittuna tätä ihmistä yleisesti pidetään. Jos ihmisen huomataan tulleen hyväksytyksi muiden toimesta, on helpompi myös itse hyväksyä hänet ja alkaa ystävystyä tämän "uuden" ihmisen kanssa. Ehkä se liittyy jollain tavalla vaan ihmismielen toimintaan. Tietenkään kaikki ihmiset eivät näin menettele. On myös niitä, joiden oma itsetuntemus ja ihmistuntemus sallii ystävystymisen sellaiseen ihmiseen, jolla muita ystäviä ei ehkä entuudesta olekaan. Silti tästä ihmisestä joku voi varmasti tykätä.
On tietenkin oma päätöksesi yritätkö ystävystyä joidenkin ihmisten kanssa vai et. Myös vallassasi on, ketä kelpuutat ystäväksesi ja ketä et. Joka tapauksessa jokaisella ihmisellä on omat hyvät ja huonot puolet eikä ystävien määrä kenestäkään lisää eikä poista niitä.
fiilis. muutin uudelle paikkakunnalle koulun takia. ja no koulussa oli ns "kavereita" mutta koska he eivät ehdottaneet että olisimme tavanneet vapaa-aikana en minäkään sitä tehnyt. ja yksin on vaikea tutustuu uusiin ihmisiin uudessa paikassa. niin vietin sitten 2 vuotta TÄYSIN yksin kaiken vapaa-aikani. ja masennus siitä sitten seurasikin. en ottanut ite asiaa niin tosissani, en ajatellut sen kovin vaikuttavan itseeni vaikka vietin vapaa-aikani yksin, mutta se seurasu eli masennus ilmaantui sitten ensimmäisen yksinäisen vuoden jälkeen. nyt olen vähän ystävystynyt. mutta kohta on taas edessä uusi muutto uuteen paikkaan ja kyllä pelottaa että käy sama juttu että jään täysin yksin.
Vastaapa seuraaviin kysympiksiin:
1. Mikä on pahinta mitä voi sattua jos et ehdota uusille tuttavuuksille tapaamista vapaa-ajalla?
- Jäät yksin
- Jäät ilman monia hauskoja juttuja
- Masennut
(aika ikävää minusta)
2. Mikä on pahinta mitä voi sattua jos ehdotat tapaamista?
- Tutustuttuanne huomaatte olevanne eri aaltopituudella
- Toinen ei kiinnostu alunperinkään eikä innostu ehdotuksestasi
- Toinen on tunnevammainen ja nauraa ehdotuksellesi
(nää ei ole musta läheskään niin pahoja että näiden välttämiseksi kärsisin ekan kohdan seuraukset)
Valinta on sinun!!!
Jos aina odotat että joku muu tekee aloitteen, mahdollisuudet onnistua ovat tosi pienet. Asiaa pahetaa jos olet ujo ja hiljainen etkä esim katso silmiin, sillä muut luulee että et ole kiinnostunut.
puhuneet vähän jotain et mitäs jos tultas sun luo kahville, mentäs pizzalle tai et mä menisin sinne, oon antanu noihin vihreetä valoo, mut silti se jää vaan puheen tasolle, ni six mua ei sit enää ite huvita ehottaa
Ei HUVITA ehdottaa???
Jos sua HUVITTAA mieluummin olla yksin niin älä valita!
mussa taitaa olla sama vika (vaikka miljoona kertaa miettinyt ettei se voi olla). En ymmärrä. Mun mies on mun paras ystävä. Kaikkiin muihin joutunut pettymään.
mies on paras ystäväni, muta tosiystäviä ei tällä hetkellä ole, tuttavuuksia joitain...
Pitkäaikainen miesystävä on nykyään paras ystäväni jolle kerron kaikki. Kaipaisin elämääni myös naispuolista ystävää. Suojakuoreni on kai liian kova kun kukaan ei ole sitä pystynyt murtamaan. Lapsuuden traumat taustalla...Minuun tutustuminen kunnolla kestäisi liian kauan, harvan kärsivällisyys kestää.
Mullakin mies on paras ystävä. Oma siskokin on ystävä, mutta ns. ulkopuolisia ei yhtään. Aina kun johonkin tutustun, se kestää hetken ja joskus jopa kauemminkin, mutta sitten lopahtaa. Enkä kyllä mielestäni ole mitenkään epäkelpo; en vaan uskalla enää luottaa kehenkään, niin paljon on puukkoa selkään tullut..
Olen huomannut, että aluksi minusta oltiin kiinnostuneita. Kutsuttiin kyläilemään jne. Itsekkin kutsuin. Sitten kait löysi parempia kavereita ja mitään pyyntöjä ei enää juurikaan tullut, paitsi sillointällöin... omat kutsuni torjuttiin, oli menoa tjms. joka kerran. Enään en edes kehtaa kysyä, kun vastauksen tiedän jo etukäteen.. enkä odota itsekään enään mitään sellaisesta ystävyydestä
Itseäni harmittaa sellainen suunnattomasti, kun huomasi, että on vain varakaveri, enään ei pyydetä mihinkään, ellei minua tarvita. Jotenkin hyväksikäytetty olo on viimeaikoina tullut..
Kait minussa jotain vikaa on, en vain tiedä mitä...
se on kummallista. itse tutustuin yhdessä vaiheessa kaveriin, jonka kanssa tultiin juttuun. oli oikeastaan vanha kaveri jonka kautta tutustuttiin ja oltiin kolmistaan aika paljon.
sitten jossaan vaiheessa vaan tämä uudempi tuttavuus ei enää pitänytkään minuun yhteyttä suoraan, vaan pelkästään tähän kaveriini. silti olen saanut kuulla tältä uudelta kaverilta valituksia siitä, miksi ei olla pidetty yhteyttä.
en tiedä, aluksi oltiin kai liikaa kimpassa ja tämä vanha kaveri kyllästyi melkein jokapäiväiseen vapaa-ajan viettämiseen hänen kanssaan.
joskus voi vaan yksinkertaisesti olla kyse siitä, että ¨yksinäisen¨ ihmisen saadessa ystävän, hän tyrkyttää itseään liikaa muiden seuraan. kukaan ei jaksa olla päivittäin vapaa-aikaansa samojen naamojen parissa.
se on kurja totuus jonka olen itsekin saanut huomata, tosin silti voisi olla hienovaraisempi ja myös tarkkailla omia käytöstapojaan, ei silti tarvitse katkaista kokonaan suhteita jos haluaa vähän pitää taukoa!