Kertokaas millaisiin asenteisiin naiset olette törmänneet, joa ja kun olette jättäneet lapset isälle? Itse erosin 7 vuotta sitten. Olin silloin työtön ja totaalisen rahaton. Ex uhkaili itsemurhalla jos vien lapset. Koska halusin pitää kaikki hengissä saivat lapset jäädä isälle. Erosta kaikki toipuivat kyllä aikanaan hyvin. Tapaan edelleen säännöllisesti kahdesti kuussa lapsiani. Olen kuullut merkillisä kommentteja lähinnä naisilta. "Miten olet voinut hylätä lapsesi?". Reaktio ihmisissä on sama kuin ilmoittaisi ammatikseen huoraavansa. Minä olen aina ollut luottavainen kumppaniin että hoitaa asiansa kuten ennnenkin. Ei hän ollut viinamäen mies ja raha-asiat aina kunnossa. Minusta valinta isälle jättämisestä oli ok. Ei minulla olisi ollut rahaa ruokkia heitä silloin kun yhteisestä kodista muutin pois. Nyt ei lapsilla ole puutetta mistään. Exän tulot ovat niin suuret, että voivat matkustellakkin. Minä en voi koskaan lapsiani viedä Suomen rajojen ulkopuolelle koska rahaa ei yksinkertaisesti ole. Elatusapumaksut pitävät siitä huolen.
Äiti jätti lapset
isälle
162619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
..on tapahtunut muutoksia niin ikävä kyllä joskus vieläkin joku "syyllistäjä" iskee sanan säilällä.
Jostain kumman syystä näissä, lapset jää isälle eroissa, väitetään naisen hylänneen lapsensa. Meillä oli vaimoni kanssa sama tilanne neljä vuotta sitten, minulle jäi lapset ja ex-vaimo muutti työn takia toiselle puolelle suomea yksin. Tapaamiset järjestettiin alkuun niin että minä lähdin vkn.loppu "lomalle" kun lasten äiti tuli meille heidän luo. Nyt lapset reissaa junalla hänen luokseen.
Kyllähän sitä saatiin mekin kuulla sieltä täältä näitä "sutkautuksia", mutta niille vaan täytyy viitata kintaalla.
Itse me tiedetään syyt miksi meillä asiat järjestettiin näin ja niin tiedätte tekin joten älä anna ihmisten puheitten mieltäsi pahoittaa. Et sinä lapsiasi ole mihinkään hylännyt, isän luonahan he asuvat.
sopii yhdelle, toinen toiselle, eikä toinen ole toistaan kummempi. Eli enpä tuomitse. Itselläni vaan ei ole koskaan ollut puolisoa johon olisin voinut "luottaa" noin kaikissa asioissa, ja puolisonikin ovat olleet itse samaa mieltä siitä että olen parempi lapsilleni vanhempana. Niinpä lapset ovat aina olleet vastuullani. Sekä avioliitossa, että erottuani.
Ei kai siinä muuta tarvita kuin se, että kyseinen pari on yhteisymmärryksessä, siitä, miten toimitaan.
Eipä se sitten paljon ulkopuolisille kuulu, se asia!
sama tilanne reilu 5v sitten. Erosin ja masennuin sekä olin ilman töitä joten jätin lapseni erossa isälleen ja tapasin häntä erittäin usein (väh. kerta viikossa). Ensi alkuun asiat olivat tosi vaikeita ja riideltiin usein. Sain kuulla haukkuja ja moitteita ihmisiltä (sekä miehiltä että naisilta). Pahalta tuntui kun haukkuvat ihmiset eivät tienneet miksi tein niin kuin tein. Nyt asiat muuttuneet, lapseni muutti luokseni kun isänsä joutui samaan tilanteeseen kuin minä silloin kun erosimme. Nyt ei tarvitse enää kuulla haukkuja tai ikäviä kommentteja asiasta vaan olen kuin normaali äiti joka elää ja huolehtii lapsestaan. Jos haluat kirjoitella ja vaihtaa kokemuksia niin minut tavoittaa osoitteesta [email protected]
Tuossa avioliitossani kriisin aikana ajattelin samlla ajatuksella et en minä kotiäitinä olisin voinut ottaa kolme lasta mukaani mikäli ero tulisi joten ajattelin kanssa kuten sinä. Lapset jäisivät isän luo.
Tätä kun tuuletin ystävien kanssa jotka ovat lasten luokkatovereiden äidit niin johan tuli haloota asiata. He eivät halunneet ymmärtää minun ajatustani ollenkaan. Olen läheltä seurannut kun minulle hyvä ystävä(erosi kun lapset 6,5,3) joka kituu kolmella lapsella pienellä palkalla... Kyllä se asenne on näin valitettavasti. Olet tehnyt oikein ja kuten muut tuossa sanovat, älä välitä mitä muut ajattelevat. Tosin se voi olla sangen helppo sanoa kun tehdä jos se tunne vallitsee ympärilläsi joka päivä. Tsemppiä, usko itseesi, oikein olet tehnyt! Kram Marina
olet huono/kelvoton äiti, jos päädyt ratkaisuun ja uskot lähihuoltajuuden lapsesi isälle.
Saat ihmettelyjä, huomautuksia ja ivaa, pilkkaa, miksi et ole kyennyt huoltamaan jne..
Naiset pahimpia osoittelijoita ja äidinrooliin vannojia.
Asiahan ei kuitenkaan sitä tarkoita että hylkkää lapsensa vaan lähihuoltajuutta. Parasta päättää ja sopia asiat lapsen vanhempien kesken ja antaa ulkopuolisten pitää asenteensa.
Erossa lapseni jäi exälleni, koska taloudellinen tilanteeni ei sallinut entisen kodin lunastamista. Lapsi ei halunnut muuttaa ja tuli hyvin toimeen isänsä kanssa. Niinpä minä muutin ja sovimme lapsen isän kanssa järjestelyistä. Asiat sujuneet hyvin ja lasta olen saanut tavata aina, kun olen halunnut tai lapsi on halunnut. Olen saanut myös käydä entisessä kodissamme ja auttaa lastani hänen huoneen sisustamisessa yms.
Minusta olisi ollut kohtuutonta vaatia lasta itselleni (12-vuotias) jolloin hän olisi joutunut vaihtamaan koulua, kaverit olisi muuttuneet jne..
Nyt olen saanut valmistumiseni myötä talousasiani kuntoon ja sitä myöten ostanut isomman asunnon, jossa lapsellenikin oma huone. Lapseni ulkomaan matkat kustansimme aiemmin yleensä puoliksi, matkustipa hän sitten kumman vanhemman kanssa tahansa.
Nyt kun exälläni tiukempaa (enempi suita elätettävänä,tuore uusioperhe) niin otan isomman vastuun lapseni elättämisestä. Toki saan ulkopuolisilta neuvoja, hulluko olet! Mielestäni en, vaan ajattelen lapseni parasta. Lapseni etu ei ole riidellä rahasta ja kiristää exää taloudellisesti, vaan meidän kaikkien hyvinvointiin vaikuttaa se että arki sujuu ja extraa, myös niitä ulkomaanmatkoja lapsen kanssa pääsee nauttimaan kaikki vuorollaan, uusioperheestä riippumatta.
...harvinaisen järkevä ja viisas nainen...juuri näin homma täytyy hoituakin. Ilman katkeruutta ja kiusaamista. Itse myös ajattelen exän parasta, vaikka olenkin se, joka ei olisi halunnut erota. Pidä toi!!!!pärjäillään.
ex-vaimo jätti pojan minulle joka oli silloin 2 vuo-
tias, ei jaksanut eikä kiinnostanut. Silloin oli
suurin ongelma nuo sossun akat että miten 21 vuotias
vielä poikanen pärjää isänä tekivät viikonloppuisin
ns tarkastuksia ja kuulin selityksiä että lapsi
kuuluisi äidille ja äitiä ei taas kiinnostanut tip-
paakaa mitä tehtiin ja se teki sen sossulle selväksi. Vaikka minulla oli ns hyvä ystävätukiverkko omat sisarukset ja vanhemmat. Sen
jälkeen kun rupesivat tarjoamaan sijaiskotia niin
jouduttiin ottamaan jo yhteyttä tuomareihin ja alkaa uhkaamaan takaisin. Nyt poika on jo aika mies ja hyvän koulutuksen hommannut. Tämä tapahtui
pohjanmaalla.
aina parkua riittää, kun mies hylkää lapset. Jos nainen tekee niin, niin pitäisi heti saada kilokaupalla hyväksyntää ja sympatiaa.
Ehkä tänne tosiaan pitäisi saada islamilainen sharia-laki että saataisiin asiat kohdalleen, nimittäin lapset aina isälle ja akka kivikasan alle jos erota haluaa? Suomalaisista naisista ei enää ole mihinkään kun kotielämäkään ei huvita kuin siittämisen ajan. Lapsia ei sitten ajatella pätkääkään kun niitä riepotetaan ties monenko äijän kanssa asumaan kun itse ei kestä pienintäkään kritiikkiä ilman pillereitä.
Näinhän meillä asiat jo ovat mutta väärinpäin!
kirjoittajalla selvä asenne siitä missä naisen paikka on.
On se niin hirveetä kun mies joutuu toteamaan että naisellakin on toimivat aivot.
Sen kun näkisi missä naisella on toimivat aivot? Ei niin pientä pulmaa ettei juosta kiljuen miehen luo "ylivoimaisen" ongelman edessä.
Sama toivottomuus on avio-ongelmien selvittämisessäkin; Mun miehen kanssa ei voi elää!
Sitä sotkua en minäkään onnistunut ymmärrettävästi selittämään.
Yleensäkin jonkin asian selittäminen naiselle on vaikeaa, koska nainen ei tajua vaikka rautalangasta mallin vääntäisi.
Paljon helpompi on joku mekaaninen "ylivoimainen" ongelma. Itkuinen turhaan itse yrittänyt nainen vain tahtoo loukkaantua jos korjaat jonkin sekunnissa tai sanot tylysti, että painapa tuosta. Saman saa näyttää huomenna uudestaan. Ja ylihuomenna. Ja taas loukkaannutaan.
Kerro sinä itse, missä naiset ovat oikeasti hyviä tai viisaita?
Minä en tiedä mitään, mitä mies ei tekisi paremmin.
Melkoista puhetta mieheltä!Toivon,etten koskaan törmää sinunlaiseen mieheen,jolla tuollainen asenne naista kohtaan,huh huh!
Valitettavasti tämmöisiä naisia on olemassa. Tosin onhan noita miehiäkin, jotka ovat kädettömiä ja apua tarvitsevia jo ihan sellaisessakin tilanteessa, että vessapaperi on loppu... ja loukkaantuvat siitä, kun näyttää missä huushollissa pidetään veskipaperivarastoa.
Itse olen eronnut 7-vuotta sitten lapseni isästä ja ollut sen jälkeen täysin yksinhuoltajana. Yksi seurustelu on takana, mutta siihen ei sisältynyt yhteisiä aamupuuropöytiä, koska halusin suojella lastani. Sitten kun olen "vakavassa" suhteessa asia on toki toinen. Ihan mukavasti ollaan lapsen kanssa pärjätty. Työssä käyn ja oma auto ja asunto hankittuna. Itse vaihdan lamput ja sulakkeet ja muutenkin kodin hoidon laskuineen muineen. Onneksi auton huoltoon on olemassa erikoistuneita paikkoja, joten sitä ei ole tarvinnut opetella. Luulen, että meitä pärjääviä naisia ja äitejä kyllä löytyy. Naisiakin kun on moneksi, kuten miehiäkin. Ja eihän siinä avun pyytämisessäkään mitään vikaa ole, turha itseään on ihan piippuun vetää. Vaikka minulla ihan mukavasti meneekin, ehkä joku päivä löytyy se sielunkumppani, joka ei pelkää vahvaa naista, vaan omaa hyvän itsetunnon ja pystyy näin ollen antamaan tilaa myös parisuhteessa ollessa.
Kukapa sitä nyt pelkäisi naista naista joka osaa vaihtaa lampun? Minulle olisi ainakin kelvannut. Paljon enemmän pelkään sellaista jota täytyy koko ajan neuvoa, mutta niin ettei vahingossakaan loukkaisi toisen herkkiä tunteita. Joidenkin kohdalla se ei onnistu mitenkään. Se käy ajan mittaan uskomattoman raskaaksi kun saa koko ajan olla kuin k*si sukassa. Paine kasvaa päähän asti ja purkautuu täällä kun ei tarvitse pelätä korvia vihlovaa huutoa.
Mukavasti menee itsellänikin. Mikään ei enää ole "rikki" vaan kaikki toimii nappia painamalla.
Uusi suhdekin on. Samanlaisen tekniikan tumpelon löysin taas, mutta hän tiedostaa sen eikä häpeä sitä, kuten ei tarvitsekaan, vaan ottaa asiat huumorilla.
Sydämen sivistys hänellä on aivan omaa luokkaansa, mikä minulle on tärkein vaikka näistä teksteistä moni ei sitä hevillä usko.
Tämä uusi onneni tuntee myös sanan kiitos. Sitä en ex:n suusta kuullut kuin kerran kolmentoista vuoden aikana. Silloinkin puoliksi pakottamalla. Oli sen verran isosta asiasta kysymys, että halusin tietää pystyykö hän sen lausumaan. Tulihan sieltä lopulta jotensakin "ktssh".
Se oli ensimmäinen ja viimeinen kiitoksen kalastelu minun osaltani.
Nyt ei tarvitse pyydellä.
Mukavaa kevättä kaikille!
Kai se on joillekin ihmisille vielä vaikea huomata, ettei se sukupuoli merkitse mitään vanhemmuudessa.
Samalla tavalla miehetkin ovat omien lastensa huoltajia kuin naisetkin, ja sopivat erinomaisesti myös eron jälkeen lähivanhemmiksi.
Ei pidä myöskään vähätellä etävanhemman merkitystä lasten elämässä, oli sitten mitä sukupuolta tahansa.
Molempia tarvitaan turvallisiksi vanhemmiksi, joten unohdetaan sukupuolet ja lähi-/etä-kommentit, ollaan vain vanhempia lapsillemme.
Jos vielä yritetään kunnioittaa lasten kuullen toista vanhempaa (vaikka välillä ei meinaa osata pitää suutansa kiinni) eronkin jälkeen, kaikki on vain lapsille eduksi (eihän sitä toista osapuolta enään päivittäin tarvitse ainakaan nähdä..).
Ei niistä muiden ihmisten puheista kannata välittää, ihmiset (varsinkin naiset) ovat kovia arvostelemaan muiden elämää, mutta mitenköhän on käynyt heidän omalle elämälleen..?