Luottamuksesta kysymys

pieni kuronen-ruusunen..

Miksi naiselta pitäisi salata jotain jonka hän jo tietää?

Tässä yks esimerkki

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000032881173

oletuksena on että jos ei muuta erikseen mainita niin selvästi henkilökohtaisten asioiden kohdalla kyseessä on aina salaisuus. Osaan pitää asiat omana tietonani mutta joskus ongelmana on joidenkin ihmisten pohjaton uteliaisuus. Ihmiset kyselevät uteliaisuuttaan kaikenlaisia asioita kun saavat vihiä jostain mehukkaasta juorusta. En haluaisi valehdella kenellekään etten tiedä mistä hän puhuu mutta jotkut ottavat sen henkilökohtaisesti jos en luota salaisuutta heidän tietoonsa. Välillä on raskasta kantaa muiden salaisuuksia.

varmaan on, mutta omasta kokemuksesta olen ainakin todennut että luotettavampia miehet ovat kuin naiset. En ole koskaan joutunut ikävään tilanteeseen sen takia, että mies olisi laverrellut asioitani eteenpäin. Naiset tuntuvat kaiken kertovan vähintään puolisoilleen, ellei jopa suuremmallekin joukolle ihmisiä. Se tuntuu joskus pahalta koska joskus on kuitenkin liian pienet piirit ja ei ole kivaa, jos kaverien kaverit tietää musta jotain, joka ei missään muodossa heille kuulu.

Sen takia on ollut pakkokin lakata puhumasta kuin harvoille ja valituille. Ja tietysti teille:)

asian juoruamisesta vai asiasta mitä mies ei ymmärrä?

Eli onko mies esittänyt "juorun" kysymyksen muodossa.

Ja onko varma, että kyse on samasta miehestä?
Aina voi olla, että tässä maassa on myös sata muuta naista jolla sama murhe päällä ja kertoneet asiasta toiselle.

Miten varmaa on se, että kirjoittaja on ollut mies. Kirjoituksesta ei selvinnyt, löytyikö kirjoittajalta kuvallinen nikki.

Tosin, voin mennä markkinoille, ottaa parisataa kuvaa, valkata niistä yhden ja laitan profiiliini.
Tai luon toisen profiilin.

Kyllä minä ainakin osaan ja pidän kunnia-asiana jotta tiettyjä asioita ei puhuta (esim. intiimejä kahdenkeskisiä touhuja).

Mutta naiset kyllä kertoo kaiken jollekin. Tiedä sitten auttaako jos sanoo ÄLÄ KERRO TÄTÄ KELLEKÄÄN. Siis semmoisia kahvipöytäkeskusteluja työvuorossa kahden kesken. Luulisi jumalauta naisen tajuavan ettei kaikkea saa puhua. Lisäksi naiselle on paljon helpompi puhua kun miehelle.
Kyllä tuntuu todella todella pahalta kun vähän avauduin ystäväksi luulemalleni naiselle. Kyseinen nainen oli kertonut mun asiani kavereilleen ja piti mun juttuja todella tyhminä. Jumalauta, mä voisin kertoa vaikka kuin paljon kyseisen naisen omituisuuksista ja asioita joita hän on puhunut ystävistään, mutta se ei todellakaan kuulu mun tapoihin. Eli nuollaan haavoja, pidetään kaikki paskat sisällä, eikä luoteta kehenkään, silloin ollaan tosiystäviä!

Kuka mihinki vetää sen rajan. Yleensä ne asiat jotka mie oon luvannu pitää sisälläni niin ne siellä myös pysyy.

Sit tietty omia asioitani en jaksa sen kummemmin salailla ja tietty niihin liittyy vähän ikäviä asioita joita kaikki ei tahtos tuoda julki, tää raja on häilyvä sit, mut kyllä mieki käytän joitain rajoja. Sellaiset asiat jotka ei liity muhun millään lailla jätän salaisuuksiksi ja tietty sellaset jotka toinen toivoo erikseen salattavan.